Lukijoiden kysymyksiä
Voiko epäpuhtaus olla haureuden ja irstauden tavoin peruste kristillisestä seurakunnasta erottamiseen?
Kyllä voi. Henkilö voidaan erottaa seurakunnasta, jos hän harjoittaa katumattomasti haureutta, joitakin epäpuhtauden muotoja tai irstautta. Apostoli Paavali mainitsee kaikki nämä kolme syntiä muiden erottamiseen oikeuttavien väärintekojen ohella kirjoittaessaan: ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus – – varoitan teitä ennalta – –, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Galatalaisille 5:19–21.)
Haureus (kreikaksi por·neiʹa) tarkoittaa luvattomia, raamatullisen avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita. Siihen sisältyvät aviorikos, prostituutio ja naimattomien väliset sukupuolisuhteet sekä anaalinen ja suuseksi ja sellaisen ihmisen sukupuolielinten seksuaalinen manipulointi, jonka kanssa ei ole naimisissa. Jos joku harjoittaa katumatta haureutta, hän ei kuulu kristilliseen seurakuntaan.
Irstaus (kreikaksi a·selʹgei·a) tarkoittaa ”hillittömyyttä, kevytmielisyyttä, häpeämätöntä käytöstä, säädytöntä käytöstä”. Thayerin kreikkalais-englantilainen sanakirja määrittelee tämän kreikkalaisen sanan ”hillittömäksi himoksi, – – törkeydeksi, häpeämättömyydeksi, julkeudeksi”. Erään toisen sanakirjan mukaan irstaus on käytöstä, joka loukkaa kaikkea sitä, mitä yhteiskunta pitää hyväksyttynä.
Kuten näistä määritelmistä käy ilmi, ”irstauteen” liittyy kaksi puolta: 1) käytös itsessään rikkoo vakavasti Jumalan lakia, ja 2) väärintekijän asenne on epäkunnioittava, julkea.
”Irstaus” ei siis viittaa käytökseen, joka on vain lievästi huonoa. Sillä tarkoitetaan sellaisia tekoja, jotka rikkovat vakavasti Jumalan lakeja ja jotka heijastavat häpeämättömyyttä tai röyhkeää ylenkatseellisuutta – asennetta joka ilmaisee epäkunnioitusta tai jopa halveksuntaa valtaa, lakeja ja käyttäytymisnormeja kohtaan. Paavali yhdistää irstauden luvattomaan sukupuoliyhteyteen (Roomalaisille 13:13, 14). Koska Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä irstaus mainitaan sellaisten syntisten tapojen joukossa, joita harjoittava ei peri Jumalan valtakuntaa, irstaus antaa perusteen ojentaa siihen syyllistynyttä ja mahdollisesti erottaa hänet kristillisestä seurakunnasta.
Epäpuhtaus (kreikaksi a·ka·thar·siʹa) on merkitykseltään laajin näistä haureudeksi, epäpuhtaudeksi ja irstaudeksi käännetyistä kolmesta sanasta. Siihen sisältyy kaikenlainen epäpuhtaus sukupuolisessa kanssakäymisessä, puheessa, toiminnassa ja hengellisissä yhteyksissä. ”Epäpuhtaus” käsittää monenlaisia vakavia syntejä.
Toisen korinttilaiskirjeen 12:21:ssä Paavali puhuu niistä, jotka ”aikaisemmin tekivät syntiä, mutta eivät ole katuneet sitä epäpuhtautta ja haureutta ja irstautta, jota he ovat harjoittaneet”. Koska ”epäpuhtaus” mainitaan ”haureuden ja irstauden” ohella, jotkin epäpuhtauden muodot ovat peruste oikeudellisille toimille. Tämä ei kuitenkaan päde kaikenlaiseen epäpuhtauteen, sillä epäpuhtaus on laajamerkityksinen sana. Epäpuhtautta on eriasteista, aivan kuten talokin voi olla jonkin verran likainen tai läpeensä saastainen.
Paavali sanoo Efesolaiskirjeen 4:19:ssä, että jotkut olivat menettäneet ”kaiken moraalitajunsa” ja ”antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta”. Paavali siis rinnastaa ahneesti harjoitettavan epäpuhtauden irstauden kanssa. Jos kastettu henkilö katumatta harjoittaa ”ahneesti – – epäpuhtautta”, hänet voidaan erottaa seurakunnasta räikeän epäpuhtauden perusteella.
Oletetaan, että kihlautuneet ovat hyväilleet toisiaan useita kertoja kiihkeästi. Vanhimmat saattaisivat tulla siihen tulokseen, että vaikka kihlautuneet eivät olekaan ilmentäneet irstaudelle ominaista häpeämättömyyttä, he ovat käyttäytyneet jossain määrin ahneesti. Siksi vanhimmat voisivat ryhtyä oikeudellisiin toimiin räikeän epäpuhtauden perusteella. Räikeän epäpuhtauden perusteella voitaisiin käsitellä myös sellaisen henkilön asia, joka on toistuvasti käynyt puhelimitse seksuaalisesti kiihottavia keskusteluja toisen henkilön kanssa, varsinkin jos häntä on neuvottu tämän asian vuoksi aiemmin.
Päättäessään tällaisista asioista vanhinten on oltava tarkkanäköisiä. Kun he punnitsevat, onko heillä aihetta ryhtyä oikeudellisiin toimiin, heidän on otettava tarkkaan selvää, mitä on tapahtunut ja missä määrin johonkin tekoon on syyllistytty. Ketään ei pitäisi syyttää irstaudesta vain siksi, että hän ei ota vastaan raamatullisia neuvoja, eikä tarkoitus ole vain ratkaista matemaattisesti, kuinka monta kertaa ihminen voi syyllistyä johonkin syntiin ennen kuin oikeudelliset toimet ovat tarpeen. Vanhinten tulee punnita huolellisesti rukouksen hengessä kutakin tilannetta ja ottaa selville, mitä tapahtui ja kuinka usein, minkä luonteista väärä käytös oli, missä määrin siihen syyllistyttiin, oliko se tahallista ja mikä oli sen vaikutin.
Räikeä epäpuhtaus ei rajoitu vain sukupuolisiin synteihin. Esimerkiksi kastettu poika saattaisi polttaa lyhyen ajan kuluessa muutaman savukkeen ja tunnustaa asian vanhemmilleen. Hän on päättänyt lujasti, ettei hän enää tupakoi. Poika on syyllistynyt epäpuhtauteen, mutta se ei ole kasvanut sellaisiin mittoihin, että hänen voitaisiin sanoa syyllistyneen räikeään epäpuhtauteen tai harjoittaneen ”ahneesti – – epäpuhtautta”. Pitäisi riittää, kun yksi tai kaksi vanhinta antaa pojalle raamatullisia neuvoja ja vanhemmat tukevat häntä. Jos pojalle on kuitenkin tullut tavaksi tupakoida, kyse on tahallisesta lihan saastutuksesta. Tätä räikeää epäpuhtautta käsittelemään muodostettaisiin oikeuskomitea (2. Korinttilaisille 7:1). Jos poika ei kadu, hänet erotettaisiin.
Jotkut kristityt ovat langenneet katselemaan pornografiaa. Se on Jehovasta vastenmielistä, ja kun vanhimmat saavat tietää, että joku uskova on toiminut näin, he voivat järkyttyä. Pornografian katselu ei kuitenkaan aina vaadi oikeuskomitean muodostamista. Oletetaan, että veli on katsellut useita kertoja niin sanottua pehmeää pornografiaa. Hän on häpeissään, tunnustaa asian vanhimmalle ja on lujasti päättänyt, ettei hän enää tee tätä syntiä. Vanhin voisi hyvinkin tulla siihen tulokseen, että veljen käyttäytyminen ei ollut muuttunut niin pahaksi, että hän olisi harjoittanut ”ahneesti – – epäpuhtautta”. Hän ei myöskään ole asenteeltaan häpeämätön, mikä viittaisi irstauteen. Vaikka tällainen epäpuhtaus ei anna aihetta oikeudellisiin toimiin, siihen syyllistyneelle on annettava voimakasta raamatullista neuvontaa ja vanhinten on ehkä autettava häntä jonkin aikaa.
Oletetaan toisaalta, että kristitty on vuosien ajan katsellut salaa inhottavaa, seksuaalisesti alentavaa pornografiaa ja yrittänyt kaikin keinoin salata syntinsä. Pornografia on saattanut sisältää joukkoraiskauksia, masokismia, sadistista kidutusta, naisten pahoinpitelyä tai jopa lapsipornografiaa. Kun toiset saavat asian selville, hän on hyvin häpeissään. Vaikka hän ei ole asenteeltaan häpeämätön, vanhimmat saattavat tulla siihen tulokseen, että hän on ”antautunut” tämän saastaisen tavan valtaan ja harjoittanut ”ahneesti – – epäpuhtautta”, toisin sanoen räikeää epäpuhtautta. Asiaa käsittelemään muodostettaisiin oikeuskomitea tapaukseen liittyvän räikeän epäpuhtauden vuoksi. Jos väärintekijä ei osoita jumalista katumusta eikä ole päättänyt lujasti lopettaa täysin pornografian katselua, hänet erotettaisiin seurakunnasta. Jos hän on kutsunut muita kotiinsa katselemaan pornografiaa ja itse asiassa siis edistänyt sen katselua, se olisi todiste irstaudelle ominaisesta häpeämättömyydestä.
Raamatun sanaan ”irstaus” liittyy aina vakava synti, usein seksuaalinen synti. Yrittäessään tunnistaa irstautta vanhinten tulee selvittää, ilmentääkö synti häpeämättömyyttä, hillittömyyttä, saastaisuutta ja röyhkeyttä ja onko rikottu yleisiä sopivaisuussääntöjä. Toisaalta vaikka Jehovan lakia vakavasti rikkova ei olisikaan häpeämätön, hän on voinut toimia ”ahneesti”. Tällaiset tapaukset on käsiteltävä niihin liittyvän räikeän epäpuhtauden perusteella.
On vakava vastuu ratkaista, onko joku mennyt niin pitkälle, että hän on syyllistynyt räikeään epäpuhtauteen tai irstauteen, koska kyse on elämästä. Tällaisista asioista päättävien tulee huolehtia vastuustaan rukouksen hengessä ja pyytää Jumalalta pyhää henkeä, tarkkanäköisyyttä ja ymmärrystä. Vanhinten on pidettävä seurakunta puhtaana ja perustettava päätöksensä Jumalan sanaan ja ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatuihin ohjeisiin (Matteus 18:18; 24:45). Näinä pahoina päivinä vanhinten on eritoten pidettävä mielessään seuraavat sanat: ”Katsokaa, mitä teette, sillä te ette tuomitse ihmisen vaan Jehovan puolesta.” (2. Aikakirja 19:6.)