Laulu 142
Luomakunnan vapautumistoivo
1. Nyt luomakunta saa ahdistusta,
näin kylvämäänsä niittäen.
Ei turvaa Luojaan, vaan synnin valtaan
on alistettu ihminen.
2. Voi pelastusta ja vapautusta
vain Jumalalta odottaa.
Hän avun antaa ja sitä kantaa,
ken huokaa nyt ja valittaa.
3. Hän vapauttaa ja palauttaa
pian ihmisperheen ennalleen,
kun Kristus auttaa ja meitä johtaa
nyt suosioon taas uudelleen.
4. On uusi ”kansa”, ja seurassansa
pian siunataan myös nöyrät maan.
Ja innokkaina he vievät aina
näin valtakuntatoivoaan.