Jeesus lähtee Jerusalemista maanantai-iltapäivänä ja palaa Öljymäen itärinteellä sijaitsevaan Betaniaan. Hän yöpyy luultavasti ystäviensä Lasaruksen, Marian ja Martan luona.

Seuraavana aamuna, 11. nisankuuta, Jeesus on opetuslapsineen jälleen liikkeellä. Nyt he suuntaavat takaisin Jerusalemiin, missä Jeesus menee temppeliin viimeistä kertaa. Tämä on myös viimeinen päivä, jona hän näyttäytyy julkisesti ennen kuin hän viettää pesahia, panee alulle kuolemansa muistojuhlan vieton ja joutuu pidätetyksi ja teloitetuksi.

Matkalla Betaniasta Öljymäen yli Jerusalemiin Pietari huomaa puun, jonka Jeesus kirosi edellisaamuna. Pietari huudahtaa: ”Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut.” (Markus 11:21.)

Miksi Jeesus aiheutti puun kuivumisen? Hän kertoo syyn: ”Minä vakuutan teille: jos teillä on uskoa ettekä epäile, pystytte paitsi tekemään, mitä minä tein viikunapuulle, myös sanomaan tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’, ja se tapahtuu. Kaiken, mitä pyydätte rukouksessa, te saatte, jos teillä on uskoa.” (Matteus 21:21, 22.) Näin hän muistuttaa opetuslapsia siitä, että usko voi siirtää jopa vuoren (Matteus 17:20).

Aiheuttamalla puun kuivumisen Jeesus siis antaa havaintoesimerkin siitä, miten tärkeää on uskoa Jumalaan. Hän sanoo: ”Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa jo saaneenne, niin saatte sen.” (Markus 11:24.) Kaikkien Jeesuksen seuraajien on tärkeää muistaa tämä opetus. Erityisen ajankohtainen se on apostoleille, sillä heillä on edessään suuria koetuksia. Viikunapuun kuivuminen opettaa kuitenkin jotain myös uskon laadusta.

Viikunapuun tavoin Israelin kansa antaa itsestään valheellisen kuvan. Kansan ja Jumalan välillä on liitto, ja voi näyttää siltä, että kansa noudattaa Jumalan lakia. Israel on kuitenkin kokonaisuutena osoittanut, että siltä puuttuu uskoa, eikä se ole tuottanut hyvää hedelmää. Se on jopa hylännyt Jumalan oman Pojan! Niinpä aiheuttamalla hedelmättömän viikunapuun kuivumisen Jeesus osoittaa, millainen loppu tätä hedelmätöntä, uskotonta kansaa odottaa.

Jeesus ja opetuslapset saapuvat pian Jerusalemiin. Tuttuun tapaansa Jeesus menee temppeliin ja alkaa opettaa. Ylipapeilla ja kansan vanhimmilla on luultavasti mielessään se, mitä Jeesus teki päivää aiemmin rahanvaihtajille. Siksi he kysyvät häneltä haastavaan sävyyn: ”Millä valtuuksilla sinä teet näitä? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet tehdä näitä?” (Markus 11:28.)

Jeesus vastaa: ”Minä teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä näitä teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.” Vastustajat ovat nyt selkä seinää vasten. Papit ja vanhimmat pohtivat keskenään, mitä vastata: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ Mutta uskallammeko sanoa: ’Ihmisistä’?” He järkeilevät näin, koska he pelkäävät kansaa, ”sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella ollut profeetta”. (Markus 11:29–32.)

Vastustajat eivät keksi hyvää vastausta. He sanovat vain: ”Emme tiedä.” Jeesus puolestaan vastaa: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.” (Markus 11:33.)

Ylipapit ja kansan vanhimmat ovat juuri kyseenalaistaneet temppelissä Jeesuksen valtuudet toimia, mutta Jeesuksen vastaus on saanut heidät sanattomiksi. Seuraavaksi hän kertoo vertauksen, joka paljastaa, millaisia ihmisiä he tosiasiassa ovat.

Jeesus kertoo: ”Miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään töihin viinitarhaan.’ Siihen poika sanoi: ’En halua’, mutta jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Mies meni toisen pojan luo ja sanoi samoin. Tämä vastasi: ’Minä menen, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta toimi isänsä tahdon mukaan?” (Matteus 21:28–31.) Vastaus on itsestäänselvä: isänsä tahdon mukaan toimi lopulta ensimmäinen poika.

Niinpä Jeesus sanoo vastustajilleen: ”Minä vakuutan teille, että veronkantajat ja prostituoidut menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Veronkantajat ja prostituoidut eivät aluksi palvelleet Jumalaa, mutta ensimmäisen pojan tavoin he myöhemmin katuivat, ja nyt he palvelevat häntä. Toisaalta uskonnolliset johtajat ovat kuin toinen poika, sillä he väittävät palvelevansa Jumalaa vaikka eivät palvelekaan. Jeesus sanoo: ”Johannes [Kastaja] näet tuli teidän luoksenne ja näytti oikean tien, mutta te ette uskoneet häntä. Veronkantajat ja prostituoidut kuitenkin uskoivat häntä, ja vaikka te näitte sen, te ette olleet pahoillanne jälkeenpäin, niin että olisitte uskoneet häntä.” (Matteus 21:31, 32.)

Jeesus kertoo myös toisen vertauksen. Sen avulla hän osoittaa, että uskonnolliset johtajat eivät ainoastaan laiminlyö Jumalan palvelemista, vaan he ovat pohjimmiltaan pahoja. Jeesus kertoo: ”Eräs mies istutti viinitarhan, teki sen ympärille aidan, kaivoi altaan viinikuurnaa varten ja rakensi tornin. Sen jälkeen hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille. Aikanaan hän lähetti viljelijöiden luo orjan hakemaan heiltä viinitarhan hedelmiä. He kuitenkin ottivat hänet kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Sitten hän lähetti heidän luokseen toisen orjan, ja tätä he löivät päähän ja häpäisivät. Taas hän lähetti yhden, ja tämän he tappoivat. Hän lähetti lisäksi monia muita, joista toiset he pieksivät ja toiset tappoivat.” (Markus 12:1–5.)

Ymmärtävätkö Jeesuksen kuulijat tämän vertauksen? Heidän mieleensä voi tulla se, mitä profeetta Jesaja sanoi: ”Armeijoiden Jehovan viinitarha on Israelin kansa. Juudan miehet ovat istutus, joka oli hänelle mieleen. Hän toivoi jatkuvasti oikeudenmukaisuutta mutta näki epäoikeudenmukaisuutta.” (Jesaja 5:7.) Jeesuksen vertauksessa on paljon samaa. Viinitarhan omistaja on Jehova. Viinitarha on Israelin kansa, jota Jumalan laki suojelee aidan tavoin. Jehova lähetti profeettoja, jotka opettaisivat hänen kansaansa ja auttaisivat sitä tuottamaan hyviä hedelmiä.

”Viljelijät” kuitenkin pahoinpitelivät ja tappoivat luokseen lähetetyt ”orjat”. Sitten Jeesus kertoo viinitarhan omistajasta: ”Hänellä oli vielä yksi: rakas poika. Hän lähetti hänet heidän luokseen viimeiseksi, koska hän ajatteli: ’Poikaani he kunnioittavat.’ Mutta nuo viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen. Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ Niin he ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.” (Markus 12:6–8.)

Sitten Jeesus kysyy: ”Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee?” (Markus 12:9.) Uskonnolliset johtajat vastaavat: ”Koska he ovat pahoja, hän tuhoaa heidät täysin ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka antavat hänelle hedelmät, kun niiden aika tulee.” (Matteus 21:41.)

Näin he tietämättään julistavat tuomion itselleen, sillä hekin ovat Jehovan ”viinitarhan”, Israelin kansan, ”viljelijöitä”. Hedelmiin, joita Jehova hyvällä syyllä odottaa saavansa noilta viljelijöiltä, kuuluu muun muassa usko hänen Poikaansa, Messiaaseen. Jeesus katsoo suoraan uskonnollisiin johtajiin ja kysyy: ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi. Se on tullut Jehovalta, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?” (Markus 12:10, 11.) Lopuksi Jeesus sanoo: ”Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matteus 21:43.)

Kirjanoppineet ja ylipapit tajuavat, että Jeesus puhui vertauksessa heistä (Luukas 20:19). Nyt he haluavat kiihkeämmin kuin koskaan tappaa laillisen ”perillisen”. Mutta koska ihmiset pitävät Jeesusta profeettana, he eivät uskalla yrittää tappaa häntä heti.

Jeesuksen palvelus on lähestymässä loppuaan. Hän on kertonut vertauksia, jotka paljastavat kirjanoppineiden ja ylipappien todellisen luonteen, ja siksi he haluavat tappaa hänet (Luukas 20:19). Jeesus kuitenkin jatkaa kertomalla vielä yhden vertauksen:

”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata kuninkaaseen, joka järjesti häät pojalleen. Hän lähetti orjansa pyytämään kutsuttuja häihin, mutta nämä eivät halunneet tulla.” (Matteus 22:2, 3.) Jeesus aloittaa vertauksen mainitsemalla ”taivaan valtakunnan”. On siksi johdonmukaista, että kuningas kuvaa Jehova Jumalaa. Entä kuninkaan poika ja ne, jotka ovat saaneet kutsun häihin? Ei ole vaikea päätellä, että kuninkaan poika on Jehovan oma Poika, joka kertoo tämän vertauksen, ja että kutsutut ovat niitä, jotka saavat mahdollisuuden olla hänen kanssaan taivaan valtakunnassa.

Ensimmäisiä kutsuttuja ovat juutalaiset, joille Jeesus ja apostolit ovat kertoneet valtakunnasta (Matteus 10:6, 7; 15:24). Tuosta kansasta tuli lakiliiton toinen osapuoli vuonna 1513 eaa., ja näin siihen kuuluvat olivat ensimmäisiä, joilla oli mahdollisuus tulla ”pappisvaltakunnaksi” (2. Mooseksen kirja 19:5–8). Mutta milloin heidät varsinaisesti kutsuttaisiin ”häihin”? Kutsua alettiin esittää vuonna 29, kun Jeesus alkoi saarnata sanomaa taivaan valtakunnasta.

Miten useimmat israelilaiset suhtautuivat kutsuun? Jeesus sanoi, että ”nämä eivät halunneet tulla”. Suurin osa uskonnollisista johtajista ja kansasta ei uskonut, että hän on Messias ja Jumalan asettama kuningas.

Jeesus osoittaa kuitenkin, että juutalaiset saisivat toisen mahdollisuuden: ”[Kuningas] lähetti vielä toisia orjia ja sanoi: ’Kertokaa kutsutuille: ”Olen valmistanut päivällisen. Sonnini ja syöttöeläimeni on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!”’ Kutsutut menivät kuitenkin pois välinpitämättöminä, kuka omalle pellolleen, kuka hoitamaan liikeasioitaan. Loput kutsutuista ottivat kiinni hänen orjansa, pahoinpitelivät heitä ja tappoivat heidät.” (Matteus 22:4–6.) Tämä vastaa sitä, mitä tapahtui sen jälkeen kun kristillinen seurakunta oli perustettu. Juutalaisilla oli edelleen mahdollisuus päästä valtakuntaan, mutta suurin osa hylkäsi kutsun ja jopa pahoinpiteli kuninkaan ”orjia”. (Apostolien teot 4:13–18; 7:54, 58.)

Mitä tästä seurasi juutalaisille? Jeesus kertoo: ”Kuningas vihastui, lähetti armeijansa, tappoi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.” (Matteus 22:7.) Juutalaiset joutuivat kokemaan tämän vuonna 70, kun roomalaiset tuhosivat ”heidän kaupunkinsa” eli Jerusalemin.

Tarkoittaako heidän kieltäytymisensä kuninkaan kutsusta sitä, että ketään ei kutsuttaisi? Jeesuksen vertauksen mukaan ei. Hän jatkaa: ”Sitten hän [kuningas] sanoi orjilleen: ’Kaikki on valmista häitä varten, mutta kutsutut eivät olleet hääjuhlan arvoisia. Menkää siksi kaupungista ulos johtaville teille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.’ Niinpä nuo orjat menivät teille ja kokosivat kaikki, jotka he tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja hääsali täyttyi vieraista.” (Matteus 22:8–10.)

Tämän mukaisesti apostoli Pietari alkoi myöhemmin auttaa niitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia eivätkä juutalaiskäännynnäisiä, tulemaan kristityiksi. Vuonna 36 Rooman armeijan upseeri Cornelius ja hänen perheensä saivat Jumalan henkeä, ja heille avautui mahdollisuus päästä Jeesuksen mainitsemaan taivaan valtakuntaan. (Apostolien teot 10:1, 34–48.)

Jeesus osoittaa, että kuningas ei hyväksy kaikkia hääjuhlaan tulleita. Jeesus sanoo: ”Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki miehen, jolla ei ollut päällään häävaatetta. Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään ilman häävaatetta?’ Mies oli sanaton. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä hän itkee ja kiristelee hampaitaan.’ Monet ovat kutsuttuja mutta harvat valittuja.” (Matteus 22:11–14.)

Uskonnolliset johtajat, jotka kuulevat Jeesuksen vertauksen, eivät ehkä täysin ymmärrä kaikkea, mitä hän sanoo. He kuitenkin ärsyyntyvät kuulemastaan ja haluavat entistä enemmän päästä Jeesuksesta eroon, koska hän on saattanut heidät noloon asemaan.

Jeesuksen uskonnolliset vastustajat ovat poissa tolaltaan. Hän on juuri paljastanut heidän pahuutensa vertausten avulla. Nyt fariseukset punovat juonen saadakseen hänet sanomaan jotain, minkä vuoksi hänet voitaisiin luovuttaa roomalaiselle käskynhaltijalle. He maksavat joillekin opetuslapsilleen siitä, että nämä yrittäisivät saada Jeesuksen ansaan. (Luukas 6:7.)

Miehet sanovat Jeesukselle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et ole puolueellinen vaan opetat Jumalan tietä totuudenmukaisesti. Onko meidän oikein maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?” (Luukas 20:21, 22.) Heidän ovela imartelunsa ei harhauta Jeesusta. Jos hän sanoisi henkilöveron maksamisen olevan väärin, häntä voitaisiin syyttää siitä, että hän lietsoo kapinaa Roomaa vastaan. Toisaalta Rooman alaisuudessa oleminen ärsyttää kansaa, joten jos hän kehottaisi maksamaan veron, ihmiset voisivat ymmärtää hänet väärin ja kääntyä häntä vastaan. Mitä Jeesus siis vastaa?

Jeesus sanoo: ”Te tekopyhät, miksi koettelette minua? Näyttäkää minulle veroraha.” He tuovat hänelle denaarin. Jeesus kysyy heiltä: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastaavat: ”Keisarin.” Sitten hän antaa erinomaisen ohjeen: ”Antakaa siis takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle.” (Matteus 22:18–21.)

Miehet hämmästyvät Jeesuksen sanoista. Hänen taitava vastauksensa vaientaa heidät, ja he lähtevät. Päivä ei kuitenkaan ole vielä ohi, ja hänen vastustajansa jatkavat yrityksiään saada Jeesus ansaan. Fariseusten juonen epäonnistuttua häntä lähestyy nyt joukko muita uskonnollisia johtajia.

Saddukeukset, jotka eivät usko ylösnousemukseen, esittävät Jeesukselle kysymyksen, joka liittyy ylösnousemukseen ja lankousavioliittoon. He sanovat: ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä täytyy mennä naimisiin leskeksi jääneen vaimon kanssa, jotta veli saisi jälkeläisiä.’ Meidän keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, hän jätti vaimonsa veljelleen. Samoin kävi toisen ja kolmannen ja lopulta kaikkien seitsemän. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kuka noista seitsemästä siis saa hänet ylösnousemuksessa vaimokseen? Hänhän on ollut heidän kaikkien vaimona.” (Matteus 22:24–28.)

Saddukeukset hyväksyvät Mooseksen kirjoitukset, joten Jeesus perustaa vastauksensa niihin. Hän sanoo: ”Ettekö te erehdykin siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Kun kuolleista noustaan, eivät miehet mene naimisiin eikä naisia anneta vaimoiksi, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta jos ajatellaan kuolleiden herättämistä, ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet orjantappurapensasta koskevasta kertomuksesta, mitä Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te erehdytte pahasti.” (Markus 12:24–27; 2. Mooseksen kirja 3:1–6.) Ihmiset ovat hämmästyneitä Jeesuksen vastauksesta.

Jeesus on vaientanut sekä fariseukset että saddukeukset, joten nämä uskonnolliset vastustajat tulevat yhdessä koettelemaan häntä. Yksi kirjanoppineista kysyy: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” (Matteus 22:36.)

Jeesus vastaa: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielelläsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” (Markus 12:29–31.)

Kirjanoppinut vastaa: ”Opettaja, sanoit hyvin ja totuudenmukaisesti: ’Hän on yksi, eikä ole toista hänen lisäkseen.’ Se, että rakastaa häntä koko sydämestään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan, ja se, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon arvokkaampaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja teurasuhrit.” Kirjanoppineen älykkään vastauksen vuoksi Jeesus sanoo hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Markus 12:32–34.)

Jeesus on opettanut temppelissä kolme päivää (9.–11. nisankuuta). Jotkut, kuten edellä mainittu kirjanoppinut, ovat pitäneet siitä, mitä hän on puhunut. Useimmat uskonnolliset johtajat ovat kuitenkin suhtautuneet toisin, eivätkä he enää uskalla kysyä häneltä mitään.

Jeesuksen uskonnolliset vastustajat eivät ole onnistuneet horjuttamaan hänen arvovaltaansa tai saamaan häntä ansaan, niin että hänet voitaisiin luovuttaa roomalaisille (Luukas 20:20). On 11. nisankuuta, ja Jeesus on yhä temppelissä. Nyt osat vaihtuvat, kun hän alkaakin esittää kysymyksiä vastustajilleen. Samalla hän osoittaa heille, kuka hän todellisuudessa on. Hän kysyy heiltä: ”Mitä ajattelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” (Matteus 22:42.) On yleisesti tiedossa, että Kristus eli Messias tulisi Daavidin suvusta, joten he vastaavat sen mukaisesti (Matteus 9:27; 12:23; Johannes 7:42).

Jeesus kysyy: ”Kuinka sitten Daavid hengen vaikutuksesta kutsuu häntä Herraksi sanoessaan: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle”’? Jos kerran Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on Daavidin poika?” (Matteus 22:43–45.)

Fariseukset eivät vastaa mitään, sillä he odottavat, että Daavidin suvusta tulisi joku, joka vapauttaisi heidät Rooman herruudesta. Jeesus kuitenkin lainaa psalmissa 110:1, 2 olevia Daavidin sanoja ja osoittaa, että Messias ei olisi ihmishallitsija. Hän on Daavidin Herra, ja istuuduttuaan Jumalan oikealle puolelle hän alkaisi hallita. Jeesuksen vastaus hiljentää vastustajat.

Jeesusta ovat kuuntelemassa myös opetuslapset ja monet muut. Nyt Jeesus alkaa puhua heille. Hän varoittaa heitä kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka ovat ”istuutuneet Mooseksen istuimelle” opettamaan Jumalan lakia. Jeesus neuvoo kuulijoitaan: ”Tehkää siis kaikki, mitä he teille sanovat, ja noudattakaa sitä, mutta älkää tehkö niin kuin he tekevät, sillä he sanovat mutta eivät toimi sanojensa mukaan.” (Matteus 23:2, 3.)

Sitten Jeesus mainitsee esimerkkejä heidän tekopyhyydestään. Hän sanoo: ”He leventävät raamatunlausekotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä.” Jotkut juutalaiset pitävät otsallaan tai käsivarressaan pieniä koteloita, joissa on katkelmia Mooseksen laista. Fariseukset käyttävät kuitenkin suuria koteloita antaakseen sellaisen vaikutelman, että he noudattavat lakia tunnollisesti. Lisäksi he ”pidentävät vaatteidensa reunukset”. Israelilaisten piti tehdä vaatteidensa helmaan ripsureunat, mutta fariseusten vaatteissa ne ovat tavallista pidemmät (4. Mooseksen kirja 15:38–40). He tekevät kaiken tämän ”siksi, että ihmiset näkisivät heidät” (Matteus 23:5).

Halu saada huomattava asema voisi tarttua myös opetuslapsiin, joten Jeesus neuvoo heitä: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbeiksi, sillä yksi on teidän Opettajanne ja te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaassa. Älkääkä antako kutsua itseänne johtajiksi, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Mitä opetuslasten sitten pitäisi ajatella itsestään, ja miten heidän pitäisi käyttäytyä? Jeesus sanoo: ”Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Se, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.” (Matteus 23:8–12.)

Seuraavaksi Jeesus jälleen arvostelee tekopyhiä kirjanoppineita ja fariseuksia: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä, sillä itse te ette mene sisään ettekä anna sisään menossa olevien mennä sisään.” (Matteus 23:13.)

Jeesus tuomitsee fariseukset, koska heitä ei kiinnosta se, mikä on todella tärkeää Jumalan mielestä. Tämä ilmenee heidän vääristyneestä ajattelutavastaan. He sanovat esimerkiksi: ”Jos joku vannoo temppelin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, hän on velvollinen pitämään valansa.” He osoittavat olevansa moraalisesti sokeita, sillä temppelin kulta on heille tärkeämpi kuin itse temppeli, jossa palvotaan Jehovaa. He ovat myös ”jättäneet huomiotta lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden, armon ja uskollisuuden”. (Matteus 23:16, 23; Luukas 11:42.)

Jeesus sanoo fariseuksia ”sokeiksi oppaiksi”, jotka ”siivilöivät sääsken mutta nielevät kamelin” (Matteus 23:24). He siivilöivät viinistään sääsken, koska se on lain mukaan epäpuhdas eläin. He kuitenkin sivuuttavat lain painavammat asiat eli ikään kuin nielevät kamelin, joka myös on epäpuhdas eläin mutta vain paljon suurempi. (3. Mooseksen kirja 11:4, 21–24.)

On edelleen Jeesuksen viimeinen päivä temppelissä. Hän paljastaa jälleen kirjanoppineiden ja fariseusten teeskentelyn ja sanoo suoraan heitä tekopyhiksi. Hän kuvailee heitä: ”Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ahneutta ja nautinnonhalua. Sokea fariseus, puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.” (Matteus 23:25, 26.) Fariseukset huolehtivat tunnollisesti siitä, että he ovat palvonnan kannalta puhtaita ja ulkoisesti moitteettomia, mutta eivät kiinnitä huomiota sisimpäänsä eivätkä puhdista kuvaannollista sydäntään.

Fariseusten tekopyhyys näkyy myös siinä, että he rakentavat ja koristelevat mielellään profeettojen hautoja. Todellisuudessa he ovat kuitenkin ”niiden poikia, jotka murhasivat profeetat”, kuten Jeesus sanoo (Matteus 23:31). He ovat todistaneet sen yrittämällä tappaa Jeesuksen (Johannes 5:18; 7:1, 25).

Jeesus kertoo, miten uskonnollisille johtajille käy, jos he eivät kadu: ”Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” (Matteus 23:33.) Gehenna tarkoittaa Jerusalemin lähellä sijaitsevaa Hinnominlaaksoa, jossa on tapana polttaa jätteitä. Siksi se kuvaa hyvin sitä lopullista tuhoa, joka pahoja kirjanoppineita ja fariseuksia odottaa.

Jeesuksen opetuslapset tulisivat olemaan ”profeettoja, viisaita miehiä ja opettajia”. Miten heitä kohdeltaisiin? Jeesus sanoo uskonnollisille johtajille: ”Jotkut heistä te tapatte ja teloitatte paalussa, ja joitain heistä te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, niin että olette vastuussa kaikesta oikeamielisten verestä, joka maan päällä on vuodatettu, oikeamielisen Abelin verestä – – Sakarjan vereen, hänen, jonka te murhasitte.” Hän varoittaa: ”Minä vakuutan teille: tämä sukupolvi joutuu vastaamaan kaikesta tästä.” (Matteus 23:34–36.) Näin tapahtuu vuonna 70, kun Rooman armeija tuhoaa Jerusalemin ja tuhannet juutalaiset saavat surmansa.

Jeesus tulee hyvin surulliseksi miettiessään heidän synkkää tulevaisuuttaan, ja hän sanoo: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä! Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Niinpä teidän temppelinne hylätään.” (Matteus 23:37, 38.)

Jeesus lisää: ”Minä sanon teille: tästä lähtien ette missään tapauksessa näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä!’” (Matteus 23:39.) Hänen sanansa ovat lainaus profeetallisesta psalmista 118:26: ”Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä. Me siunaamme teidät Jehovan pyhäköstä.” Kun kirjaimellinen temppeli tuhotaan, kukaan ei enää tule sinne Jehovan nimessä eli palvo siellä Jumalaa.

Seuraavaksi Jeesus menee siihen temppelin osaan, jossa on astioita lahjoituksia varten. Rahat pudotetaan astioiden yläosassa olevasta pienestä aukosta. Jeesus näkee, että monet juutalaiset antavat lahjoituksia. Esimerkiksi jotkut rikkaat pudottavat ”monta kolikkoa”. Sitten eräs köyhä leski pudottaa ”kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa”. (Markus 12:41, 42.) Jeesus tietää, että Jumala ilahtuu suuresti hänen lahjastaan.

Jeesus kutsuu opetuslapset luokseen ja sanoo heille: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.” Sitten hän selittää, mitä hän tarkoittaa: ”He kaikki antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa.” (Markus 12:43, 44.) Leski ajattelee ja toimii aivan eri tavalla kuin uskonnolliset johtajat!

Myöhemmin samana päivänä (11. nisankuuta) Jeesus lähtee temppelistä viimeistä kertaa. Yksi hänen opetuslapsistaan huudahtaa: ”Opettaja, katso, miten upeita kiviä ja rakennuksia!” (Markus 13:1.) Jotkin temppelin rakennuskivistä ovat valtavan kokoisia, minkä takia voi olla vaikea uskoa, että temppeli tuhoutuisi. Siksi se, mitä Jeesus seuraavaksi sanoo, kuulostaa varmasti erikoiselta: ”Näetkö nämä suuret rakennukset? Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.” (Markus 13:2.)

Tämän jälkeen Jeesus ja apostolit menevät Kidroninlaakson toiselle puolelle ja kiipeävät Öljymäelle. Sieltä voi katsella mahtavaa temppeliä. Jossain vaiheessa Jeesuksen kanssa ovat vain Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.

On tiistai-iltapäivä, ja 11. nisankuuta on päättymässä. Myös Jeesuksen intensiivinen palvelus maan päällä lähenee loppuaan. Päivisin hän on opettanut temppelissä, ja yöt hän on nukkunut kaupungin ulkopuolella. Ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita hänen opetuksestaan, ja he ovat tulleet ”aina aikaisin aamulla hänen luokseen temppeliin kuulemaan häntä”. (Luukas 21:37, 38.) Tuo vaihe on nyt ohi, ja Jeesus istuu Öljymäellä neljän apostolin – Pietarin, Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen – kanssa.

Jeesuksen ja noiden neljän apostolin lisäksi paikalla ei ole muita. Apostolit ovat huolissaan temppelistä, koska Jeesus on juuri ennustanut, että sen paikalle ei jäisi kiveä kiven päälle. Heillä on kuitenkin sydämellään muutakin. Jeesus oli aiemmin kehottanut heitä: ”Pysykää – – valmiina, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä.” (Luukas 12:40.) Hän oli myös puhunut ”päivästä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luukas 17:30). Liittyvätkö nuo sanat jotenkin siihen, mitä Jeesus on juuri sanonut temppelistä? Apostolit ovat pakahtua uteliaisuudesta. He pyytävät: ”Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä on merkkinä sinun läsnäolostasi ja siitä, että tämä aikakausi on päättymässä.” (Matteus 24:3.)

Apostolit saattavat ajatella vähän matkan päässä näkyvän temppelin tuhoa. Lisäksi he kysyvät Ihmisen Pojan läsnäolosta. Ehkä heillä on mielessään Jeesuksen vertaus ”ylhäistä syntyperää olevasta miehestä”, joka ”matkusti kaukaiseen maahan saadakseen kuninkuuden, minkä jälkeen hän palaisi takaisin” (Luukas 19:11, 12). Tämän lisäksi he pohtivat, mitä ”aikakauden päättymiseen” sisältyy.

Jeesus vastaa kysymykseen yksityiskohtaisesti ja kertoo, mikä on merkkinä siitä, että silloinen juutalainen aikakausi tulisi loppuunsa ja temppeli hävitettäisiin. Hänen vastauksensa koskee kuitenkin myös myöhemmin tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. Merkki auttaisi kristittyjä tunnistamaan Jeesuksen ”läsnäolon” ja sen, milloin nykyisen aikakauden loppu olisi lähellä.

Vuosien kuluessa apostolit näkevät Jeesuksen sanojen toteutuvan. Monet hänen ennustamistaan asioista alkavat tapahtua heidän elinaikanaan. Siksi 37 vuotta myöhemmin vuonna 70 tapahtuva Jerusalemin ja sen temppelin tuho ei yllätä valppaita kristittyjä. Kaikki Jeesuksen ennustamat asiat eivät kuitenkaan tapahdu vuonna 70 tai sitä edeltävänä aikana. Edelleen jää auki, mikä olisi merkkinä Jeesuksen läsnäolosta valtakunnan kuninkaana. Hän kertoo sen apostoleilleen.

Jeesus ennustaa, että he kuulevat ”sotien ääntä ja sanomia sodista” ja että ”kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan” (Matteus 24:6, 7). Lisäksi tulee olemaan ”suuria maanjäristyksiä ja paikassa toisensa jälkeen nälänhätää ja epidemioita” (Luukas 21:11). Jeesus varoittaa opetuslapsiaan: ”Teihin käydään käsiksi ja teitä vainotaan.” (Luukas 21:12.) Vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he eksyttävät monia. Pahuus lisääntyy, ja useimpien rakkaus kylmenee. Lisäksi Jeesus sanoo, että ”valtakunnan hyvä uutinen saarnataan koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu” (Matteus 24:14).

Jeesuksen ennustus täyttyy jossain määrin ennen Jerusalemin tuhoa ja sen aikana, mutta voisivatko Jeesuksen sanat toteutua myöhemmin suuremmassa mitassa? Näetkö todisteita siitä, että Jeesuksen merkittävä ennustus täyttyy huomattavalla tavalla nykyään?

Jeesuksen läsnäolosta kertovaan merkkiin sisältyy ”autioittavan iljetyksen” ilmaantuminen (Matteus 24:15). Tämä ”iljetys” nähdään vuonna 66, kun Rooman ”leiriytyneet armeijat”, joilla on epäjumalanpalvelukseen liittyviä taistelumerkkejä, piirittävät Jerusalemin ja kaivavat maata sen muurien alta (Luukas 21:20). Siten ”iljetys” seisoo paikassa, jossa sen ei kuuluisi seistä ja jota juutalaiset pitävät ”pyhänä paikkana”.

Jeesuksen ennustus jatkuu: ”Silloin on suuri ahdinko, jollaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule enää milloinkaan olemaan.” Roomalaiset tuhoavat Jerusalemin vuonna 70. Tämä juutalaisten ”pyhän kaupungin” valloitus ja sen temppelin tuho aiheuttaa suuren ahdingon, jonka aikana tuhannet menettävät henkensä. (Matteus 4:5; 24:21.) Kaupunkia ja juutalaisia ei ole koskaan kohdannut niin suuri onnettomuus, ja se tekee lopun tavasta, jolla juutalaiset ovat harjoittaneet palvontaa vuosisatojen ajan. Kun Jeesuksen profeetalliset sanat täyttyvät myöhemmin vielä suuremmassa mitassa, tilanne on varmasti hirvittävä.

Jeesuksella ja apostoleilla on vielä paljon puhuttavaa silloisen aikakauden lopusta ja siitä, mikä olisi merkkinä hänen läsnäolostaan valtakunnan kuninkaana. Seuraavaksi hän varoittaa apostoleja ”vääristä kristuksista ja vääristä profeetoista”. Hän sanoo, että he yrittäisivät ”eksyttää, jos mahdollista, valitutkin”. (Matteus 24:24.) Valitut eivät kuitenkaan eksyisi. Väärät kristukset voitaisiin nähdä, mutta Jeesuksen läsnäolo olisi näkymätön.

Jeesus puhuu sitten vielä suuremmasta ahdingosta, joka kohtaisi ihmisiä nykyisen aikakauden lopulla. Hän sanoo, että ”aurinko pimenee, kuu ei anna valoaan, tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät” (Matteus 24:29). Apostolit, jotka kuulevat tämän pelottavan kuvauksen, eivät tiedä tarkalleen, mitä tapahtuisi, mutta se olisi varmasti hyvin vaikuttavaa.

Miten ihmiset reagoisivat näihin pelottaviin tapahtumiin? Jeesus sanoo: ”Ihmiset lamaantuvat pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maata, sillä taivaiden voimat järkkyvät.” (Luukas 21:26.) Jeesus tosiaan kuvailee ihmishistorian synkintä aikaa.

Jeesus osoittaa apostoleille hyvin selvästi, että kaikki eivät kuitenkaan kauhistuisi nähdessään ”Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella” (Matteus 24:30). Jeesus on jo aiemmin sanonut, että ”valittujen vuoksi” Jumala puuttuisi asioihin (Matteus 24:22). Miten uskollisten opetuslasten pitäisi reagoida Jeesuksen kuvailemiin järkyttäviin tapahtumiin? Jeesus rohkaisee seuraajiaan: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne lähestyy.” (Luukas 21:28.)

Mistä Jeesuksen opetuslapset, jotka eläisivät Jeesuksen ennustamana aikana, tietäisivät, että loppu on lähellä? Jeesus kertoo vertauksen viikunapuusta: ”Heti kun sen nuori oksa vihertää ja siihen alkaa tulla lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin kun näette kaikki nämä, te tiedätte, että hän on lähellä, ovella. Minä vakuutan teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Matteus 24:32–34.)

Kun siis opetuslapset näkisivät merkin eri piirteiden täyttyvän, heidän pitäisi käsittää, että loppu on lähellä. Jeesus varoittaa opetuslapsia, jotka eläisivät tuona tärkeänä aikana:

”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Ihmisen Pojan läsnäolo tulee olemaan samanlainen kuin Nooan päivät. Noina päivinä ennen vedenpaisumusta ihmiset söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia annettiin vaimoiksi aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin. He eivät kiinnittäneet huomiota siihen, mitä tapahtui, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois. Samanlainen tulee olemaan Ihmisen Pojan läsnäolo.” (Matteus 24:36–39.) Jeesus vertaa tilannetta Nooan ajan vedenpaisumukseen, jonka vaikutukset olivat maailmanlaajuiset.

Apostolit, jotka kuuntelevat Jeesusta Öljymäellä, ymmärtävät varmasti, että on tärkeää pysyä valppaana. Jeesus sanoo: ”Olkaa varuillanne, ettei sydämenne koskaan rasitu liiallisesta syömisestä, kohtuuttomasta juomisesta ja elämän huolista ja ettei se päivä yhtäkkiä yllätä teitä kuin ansa. Se näet kohtaa kaikkia maan päällä asuvia. Pysykää siis hereillä ja rukoilkaa hartaasti kaiken aikaa, että onnistuisitte pääsemään pakoon tätä kaikkea, minkä täytyy tapahtua, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.” (Luukas 21:34–36.)

Jeesus osoittaa jälleen, että hänen ennustamansa tapahtumat eivät koske vain sitä, mitä tapahtuisi muutaman vuosikymmenen kuluttua, eivätkä ne vaikuta ainoastaan Jerusalemiin ja juutalaisiin. Tapahtumat, joita hän kuvailee, vaikuttavat ”kaikkiin maan päällä asuviin”.

Jeesus sanoo, että hänen opetuslastensa tulisi pysyä valppaana ja olla valmiit. Hän korostaa tämän tärkeyttä kertomalla toisen vertauksen: ”Tietäkää tämä: Jos talonisäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän pysyisi valveilla eikä antaisi murtautua taloonsa. Tämän vuoksi olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkenä, jona ette odota sitä.” (Matteus 24:43, 44.)

Jeesus antaa opetuslapsilleen syyn toiveikkuuteen. Hän vakuuttaa heille, että aikana, jona hänen ennustuksensa täyttyy, on olemassa valpas ja aktiivinen ”orja”. Apostolien on helppo kuvitella asetelma, josta Jeesus puhuu: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä tullessaan havaitsee hänen tekevän näin! Minä vakuutan teille: isäntä asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” Jos ”orjan” asenne kuitenkin muuttuu huonoksi ja hän alkaa kohdella toisia kaltoin, isäntä ”rankaisee häntä mitä ankarimmin”. (Matteus 24:45–51; vrt. Luukas 12:45, 46.)

Jeesus ei tarkoita, että hänen seuraajiensa keskuuteen muodostuisi ryhmä, jolla olisi huono asenne. Jeesus haluaa sen sijaan opettaa, että hänen opetuslastensa on tärkeää pysyä valppaina ja aktiivisina. Myös hänen seuraava vertauksensa korostaa tätä.

Jeesus jatkaa keskustelua apostolien kanssa, jotka ovat kysyneet hänen läsnäolostaan ja aikakauden päättymisestä. Hän opettaa heitä kertomalla jälleen vertauksen. Ne jotka eläisivät hänen läsnäolonsa aikana, näkisivät vertauksessa kuvailtujen asioiden tapahtuvan.

Jeesus aloittaa vertauksen sanomalla: ”Taivaan valtakuntaa voidaan verrata kymmeneen neitsyeen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.” (Matteus 25:1, 2.)

Jeesus ei tarkoita, että puolet hänen opetuslapsistaan, jotka pääsevät taivaan valtakuntaan, olisivat tyhmiä ja puolet ymmärtäväisiä. Hän tarkoittaa, että jokainen opetuslapsi voi itse päättää, pysyykö hän valppaana vai antaako huomionsa herpaantua valtakuntaan liittyvissä asioissa. Jeesus on varma siitä, että kaikki hänen seuraajansa voivat pysyä uskollisina ja saada hänen isänsä siunauksen.

Kaikki vertauksen kymmenen neitsyttä lähtevät sulhasta ja hääkulkuetta vastaan. Kun sulhanen tulisi ja veisi morsiamen kotiinsa, neitsyet valaisisivat reitin lampuillaan ja näin osoittaisivat sulhaselle kunnioitusta. Mutta mitä tapahtuu?

Jeesus selittää: ”Tyhmät – – ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa, kun taas ymmärtäväiset ottivat lamppujensa lisäksi öljyä pulloihinsa. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.” (Matteus 25:3–5.) Aikaa kuluu, ja kun sulhanen näyttää viipyvän odotettua pidempään, neitsyet nukahtavat. Apostoleille voi tulla mieleen se, että aiemmin Jeesus kertoi ylhäistä syntyperää olevasta miehestä, joka matkusti pois ja ”lopulta tuli takaisin saatuaan kuninkuuden” (Luukas 19:11–15).

Jeesus kuvailee, mitä tapahtuu, kun sulhanen viimein tulee: ”Keskellä yötä kuului huuto: ’Sulhanen on täällä! Menkää häntä vastaan.’” (Matteus 25:6.) Ovatko neitsyet valmiina ja valppaina?

Jeesus jatkaa: ”Silloin kaikki neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, koska meidän lamppumme ovat sammumaisillaan.’ Ymmärtäväiset vastasivat: ’Se ei ehkä riitä sekä meille että teille. Menkää ennemmin niiden luo, jotka myyvät sitä, ja ostakaa sitä itsellenne.’” (Matteus 25:7–9.)

Viisi tyhmää neitsyttä eivät siis ole valppaina, eivätkä he ole valmiina sulhasen tuloon. Koska heillä ei ole tarpeeksi öljyä lamppuihinsa, heidän täytyy yrittää hankkia sitä lisää. Jeesus kertoo: ”Heidän mennessään ostamaan sitä sulhanen tuli. Ne neitsyet, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan sisään hääjuhlaan, ja ovi suljettiin. Myöhemmin tulivat loputkin neitsyet ja sanoivat: ’Herra, herra, avaa meille!’ Hän vastasi: ’Minä vakuutan teille: en tunne teitä.’” (Matteus 25:10–12.) Todella surulliset seuraukset siitä, etteivät he pysyneet valppaina ja valmiina!

Apostolit osaavat luultavasti päätellä, että Jeesus viittaa sulhasella itseensä. Hän on aikaisemminkin verrannut itseään sulhaseen (Luukas 5:34, 35). Keitä ovat viisaat neitsyet? Puhuessaan ”pienestä laumasta”, jolle Jumalan valtakunta annettaisiin, Jeesus sanoi: ”Olkaa valmiit ja pitäkää lamppunne palamassa.” (Luukas 12:32, 35.) Niinpä kun Jeesus kertoo vertauksen neitsyistä, apostolit voivat ymmärtää, että hän tarkoittaa heitä ja muita uskollisia opetuslapsia. Mitä Jeesus haluaa opettaa tällä vertauksella?

Jeesus ei jätä sitä epäselväksi. Vertauksen lopuksi hän sanoo: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matteus 25:13.)

Jeesus selvästikin kehottaa uskollisia seuraajiaan ”pysymään valveilla” hänen läsnäolonsa suhteen. Hän tulee varmasti, ja viiden ymmärtäväisen neitsyen tavoin heidän täytyy olla valmiina ja valppaina. Muuten he voisivat kadottaa näkyvistään arvokkaan toivonsa ja jäädä ilman palkintoa, jonka he voisivat saada.

Jeesus on edelleen neljän apostolinsa kanssa Öljymäellä, kun hän kertoo heille jälleen vertauksen. Muutama päivä aiemmin Jerikossa hän kertoi vertauksen minoista osoittaakseen, että Jumalan valtakunnan tulemiseen menisi vielä kauan aikaa. Vertauksessa, jonka hän nyt kertoo, on samoja piirteitä, ja se on jatkoa vastaukseen, jonka hän antoi läsnäoloaan ja aikakauden päättymistä koskevaan kysymykseen. Se korostaa sitä, että opetuslasten täytyy olla ahkeria huolehtiessaan hänen omaisuudestaan, jonka hän jättää heidän vastuulleen.

Jeesus aloittaa vertauksen: ”Valtakuntaa voidaan verrata myös mieheen, joka oli matkustamassa ulkomaille. Hän kutsui luokseen orjansa ja uskoi omaisuutensa heille.” (Matteus 25:14.) Jeesus on jo verrannut itseään mieheen, joka matkusti ulkomaille ”saadakseen kuninkuuden”, joten apostolit voivat ymmärtää, että tässäkin vertauksessa ”mies” tarkoittaa Jeesusta (Luukas 19:12).

Ennen kuin mies matkustaa ulkomaille, hän antaa arvokkaan omaisuutensa orjien haltuun. Kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa aikana Jeesus on keskittynyt Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen, ja hän on valmentanut opetuslapsiaankin tähän työhön. Nyt hän on menossa pois, ja hän luottaa siihen, että he jatkavat tätä samaa työtä. (Matteus 10:7; Luukas 10:1, 8, 9; vrt. Johannes 4:38; 14:12.)

Jeesus kertoo, miten mies jakaa omaisuutensa: ”Hän antoi yhdelle viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen omien kykyjensä mukaan. Sitten hän lähti ulkomaille.” (Matteus 25:15.) Mitä nämä orjat tekevät saamillaan rahoilla? Pyrkivätkö he kartuttamaan ahkerasti isännän omaisuutta? Jeesus jatkaa:

”Se, joka sai viisi talenttia, lähti heti, harjoitti niillä liiketoimintaa ja voitti viisi lisää. Samoin se, joka sai kaksi, voitti kaksi lisää. Mutta se orja, joka sai vain yhden, meni pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki isäntänsä rahat.” (Matteus 25:16–18.) Mitä tapahtuu, kun isäntä palaa?

Jeesus kertoo: ”Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan.” (Matteus 25:19.) Kaksi ensimmäistä tekivät parhaansa ”omien kykyjensä mukaan”. Molemmat käyttivät saamiaan talentteja ahkerasti ja tunnollisesti, ja he olivat tuotteliaita. Viisi talenttia saanut orja kaksinkertaisti saamansa varat, samoin kaksi talenttia saanut. (Tuohon aikaan työntekijän piti tehdä työtä parikymmentä vuotta ansaitakseen rahaa yhden talentin verran.) Isäntä kiitti molempia orjia ja sanoi heille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä. Asetan sinut huolehtimaan paljosta. Iloitse isäntäsi kanssa.” (Matteus 25:21.)

Yhden talentin saanut orja toimi kuitenkin toisin. Hän sanoi isännälleen: ”Herra, tiesin, että sinä olet vaativa mies. Sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole viskannut viljaa. Siksi aloin pelätä, ja minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Tässä on omasi.” (Matteus 25:24, 25.) Hän ei edes vaivautunut tallettamaan rahoja pankkiireille kasvattaakseen isännän omaisuutta. Hän toimi todellisuudessa isännän etujen vastaisesti.

Isäntä sanookin orjaa ”pahaksi ja laiskaksi”. Se mitä tuolla orjalla oli, otetaan häneltä pois ja annetaan orjalle, joka on valmis työskentelemään ahkerasti. Isännän periaate on: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä tulee olemaan runsaasti. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.” (Matteus 25:26, 29.)

Tämä vertaus antaa opetuslapsille jälleen lisää ajateltavaa. He ymmärtävät, että Jeesuksen heille uskoma tehtävä, opetuslasten tekeminen, on hyvin arvokasta työtä. Lisäksi hän odottaa heidän olevan siinä ahkeria. Jeesus ei vaadi kaikkia tekemään saarnaamistyössä saman verran. Kuten vertaus opettaa, jokaisen tulisi tehdä voitavansa ”omien kykyjensä mukaan”. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että Jeesus olisi tyytyväinen, jos joku olisi ”laiska” eikä yrittäisi parhaansa mukaan kartuttaa isännän omaisuutta.

Apostoleista tuntuu varmasti hyvältä kuulla Jeesuksen sanat: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan lisää.”

Jeesus on juuri kertonut Öljymäellä vertaukset kymmenestä neitsyestä ja talenteista vastatessaan apostolien kysymykseen siitä, mikä on merkkinä hänen läsnäolostaan ja tuon aikakauden päättymisestä. Vastauksensa lopuksi hän kertoo vielä yhden vertauksen, tällä kertaa lampaista ja vuohista.

Jeesus kertoo ensin taustaa: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistokkaalle valtaistuimelleen.” (Matteus 25:31.) Jeesus osoittaa selvästi, että hänellä on vertauksessa keskeinen osa. Hän on usein sanonut itseään ”Ihmisen Pojaksi” (Matteus 8:20; 9:6; 20:18, 28).

Milloin vertauksessa kuvaillut asiat tapahtuvat? Ne tapahtuvat silloin, kun Jeesus ”tulee kirkkaudessaan” enkelien kanssa ja ”istuu loistokkaalle valtaistuimelleen”. Hän on aiemmin kertonut, että ”Ihmisen Poika tulee taivaan pilvien päällä voimalla ja suurella kirkkaudella” ja että enkelit ovat hänen kanssaan. Se tapahtuu ”heti – – ahdingon jälkeen”. (Matteus 24:29–31; Markus 13:26, 27; Luukas 21:27.) Vertauksen tapahtumat siis sijoittuvat aikaan, jolloin Jeesus tulee kirkkaudessaan. Mitä hän silloin tekee?

Jeesus selittää, mitä tapahtuu, kun ”Ihmisen Poika tulee”: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemmalle.” (Matteus 25:31–33.)

Jeesus sanoo lampaista, jotka saavat kuninkaan suosion: ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille maailman perustamisesta asti.’” (Matteus 25:34.) Miksi lampaat saavat kuninkaan suosion?

Kuningas kertoo: ”Minulla oli nälkä, ja te annoitte minulle syötävää. Minulla oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Olin tuntematon, ja te otitte minut vieraanvaraisesti vastaan. Olin alaston, ja te vaatetitte minut. Sairastuin, ja te huolehditte minusta. Olin vankilassa, ja te kävitte luonani.” Kun lampaat, toisin sanoen ”oikein toimineet”, kysyvät, miten he tekivät nuo hyvät teot, kuningas vastaa: ”Sen, mitä te teitte yhdelle vähäisimmistä näistä veljistäni, te teitte minulle.” (Matteus 25:35, 36, 40, 46.) He eivät tee näitä tekoja taivaassa, sillä siellä ei ole sairaita eikä nälkäisiä. He siis tekevät ne Kristuksen veljille, jotka ovat maan päällä.

Mitä tapahtuu vuohille, jotka asetetaan vasemmalle puolelle? Jeesus sanoo: ”Sitten hän [kuningas] sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen. Minulla oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle syötävää, ja minulla oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Olin tuntematon, mutta te ette ottaneet minua vieraanvaraisesti vastaan, alaston, mutta te ette vaatettaneet minua, sairas ja vankilassa, mutta te ette huolehtineet minusta.’” (Matteus 25:41–43.) Vuohet ansaitsevat tämän tuomion, koska he eivät kohtele maan päällä olevia Kristuksen veljiä niin kuin heidän pitäisi.

Jeesus sanoo apostoleille, että tällä tulevalla tuomiolla olisi pysyvät – jopa ikuiset – seuraukset. Jeesus sanoo heille: ”Silloin hän [kuningas] vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sitä, mitä te ette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, te ette tehneet minulle.’ Nämä menevät ikuiseen kuolemaan mutta oikein toimineet ikuiseen elämään.” (Matteus 25:45, 46.)

Jeesuksen vastaus apostolien kysymykseen antaa hänen seuraajilleen paljon ajateltavaa ja auttaa heitä arvioimaan asennettaan ja toimintaansa.