Ylistä Jehovaa ”seurakunnan keskellä”

KRISTILLISET kokoukset ovat järjestely, jonka avulla Jehova pitää palvelijansa hengellisesti voimakkaina. Käymällä säännöllisesti niissä osoitamme arvostusta Jehovan järjestelyjä kohtaan. Kokouksissa meidän on mahdollista myös kannustaa veljiämme ”rakkauteen ja hyviin tekoihin”, mikä on tärkeä tapa osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan (Heprealaisille 10:24; Johannes 13:35). Miten sitten voimme kannustaa veljiämme kokouksissa?

Ilmaise uskosi julkisesti

Kuningas Daavid kirjoitti itsestään: ”Tahdon julistaa sinun nimeäsi veljilleni; seurakunnan keskellä minä ylistän sinua. Sinulta tulee ylistykseni suuressa seurakunnassa.” ”Tahdon kiittää sinua suuressa seurakunnassa, lukuisan kansan keskellä minä ylistän sinua.” ”Olen kertonut hyvää uutista vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso! Huuliani en sulje.” (Psalmit 22:22, 25; 35:18; 40:9.)

Kun kristityt apostoli Paavalin päivinä kokoontuivat palvomaan, he ilmaisivat samoin uskonsa Jehovaan ja puhuivat hänen kunniastaan. Näin he rohkaisivat ja kannustivat toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin. Meidän päivinämme, jolloin sekä Daavidin että Paavalin ajoista on kulunut useita satoja vuosia, me tosiaan näemme Jehovan ”päivän lähestyvän” (Heprealaisille 10:24, 25). Saatanan asiainjärjestelmä hoippuu kohti tuhoa, ja ongelmat lisääntyvät lisääntymistään. Me ’tarvitsemme kestävyyttä’ enemmän kuin koskaan ennen (Heprealaisille 10:36). Kukapa voisikaan rohkaista meitä kestämään, elleivät omat veljemme?

Nykyään on kuten menneisyydessäkin järjestetty niin, että uskovat voivat ilmaista uskonsa ”seurakunnan keskellä”. Kaikki voivat esimerkiksi tarjoutua vastaamaan kysymyksiin, joita esitetään kuulijoille seurakunnan kokouksissa. Älä koskaan aliarvioi sitä hyvää, mitä näin voidaan saada aikaan. Esimerkiksi ajatukset siitä, miten voittaa tai välttää ongelmia, lujittavat veljiemme päätöstä noudattaa Raamatun periaatteita. Vastaukset, joissa selitetään mainittuja mutta lainaamattomia raamatunkohtia tai esitetään henkilökohtaisen tutkimisen yhteydessä ilmi tulleita ajatuksia, saattavat kannustaa toisia kehittämään parempia tutkimistapoja.

Sen ymmärtämisen, että me itse ja toiset hyödymme, jos vastaamme kokouksissa, pitäisi kannustaa kaikkia Jehovan todistajia voittamaan arkuus tai ujous. On erityisen tärkeää, että vanhimmat ja avustavat palvelijat vastaavat kokouksissa, sillä heidän odotetaan ottavan johdon kokouksiin osallistumisessa ja niissä käymisessä. Mutta miten korjata tilanne, jos joku toteaa tämän piirteen kristillisestä toiminnastaan haasteelliseksi?

Ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi

Muista, että on kyse Jehovan palvonnasta. Eräs Saksassa asuva kristitty sisar selittää, miten hän suhtautuu kommentteihinsa. ”Ne ovat oma vastaukseni Saatanan yrityksiin estää Jumalan palvelijoita ilmaisemasta uskoaan.” Eräs äskettäin kastettu veli, joka toimii saman seurakunnan yhteydessä, sanoo: ”Vastaaminen saa minut rukoilemaan paljon.”

Valmistaudu hyvin. Ellet tutki aineistoa etukäteen, sinun on vaikeaa vastata eivätkä vastauksesi ole kovin sisällökkäitä. Ehdotuksia seurakunnan kokouksissa vastaamisesta annetaan kirjan Hyödy teokraattisen palveluskoulun opetuksestaa sivulla 70.

Aseta tavoitteeksi vastata ainakin kerran joka kokouksessa. Tämä vaatii useiden vastausten valmistamista, sillä mitä useammin nostat kätesi, sitä todennäköisemmin keskustelua johtava veli antaa sinulle puheenvuoron. Voisit jopa kertoa hänelle etukäteen, mihin kysymyksiin olet valmistautunut vastaamaan. Tämä on erityisen hyödyllistä, jos olet aloittelija. Sinun voi olla vaikea nostaa kätesi ”suuressa seurakunnassa”, mutta jos tiedät, että tämä on sinun kappaleesi ja että kokousta johtava veli etsii katseellaan sinun kättäsi, sinun on helpompi vastata.

Vastaa alkuvaiheessa. Vaikeaa tehtävää ei helpota sen lykkääminen tuonnemmaksi. Voi olla hyvä vastata kokouksen alkuvaiheessa. On yllättävän paljon helpompaa vastata toisen tai kolmannen kerran, kun on suoriutunut ensimmäisen vastauksen antamisesta.

Valitse sopiva istumapaikka. Jotkut huomaavat helpommaksi vastata, kun he istuvat valtakunnansalin etuosassa. Siellä on vähemmän häiritseviä tekijöitä, ja ohjelmanosaa johtava näkee todennäköisemmin heidän kätensä. Jos istut edessä, muista puhua riittävän kuuluvasti, varsinkin jos yleisön käytettävissä ei ole mikrofoneja.

Kuuntele tarkasti. Näin et tule toistaneeksi sitä, mitä joku muu on juuri sanonut. Toisten vastaukset voivat myös tuoda mieleesi jonkin raamatunkohdan tai ajatuksen, joka sopii juuri sanotun jatkoksi. Toisinaan jokin lyhyt kokemus voi valaista käsiteltävänä olevaa asiaa. Tällaiset vastaukset ovat erittäin hyödyllisiä.

Opettele vastaamaan omin sanoin. Lukemalla ajatuksen tutkisteluaineistosta saatat ilmaista, että olet löytänyt oikean vastauksen, ja näin voit päästä vastailemisessa hyvään alkuun. Mutta edistymällä siinä määrin, että pystyt vastaamaan omin sanoin, ilmaiset ymmärtäväsi asian ytimen. Julkaisujamme ei tarvitse lainata sanasta sanaan. Jehovan todistajat eivät vain toista, mitä heidän julkaisuissaan sanotaan.

Pysy asiassa. Asiaan kuulumattomat tai pääajatuksista sivuraiteille vievät vastaukset eivät ole sopivia. Vastaustesi pitäisi näin ollen liittyä käsiteltävään aiheeseen. Siten kehiteltävästä teemasta käytävä keskustelu on hengellisesti rakentavaa.

Pyri rohkaisemaan. Koska vastaamisen tarkoituksena on myös kannustaa toisia, meidän on yritettävä välttää sanomasta mitään sellaista, mikä saattaisi masentaa heitä. Älä myöskään käsittele kappaletta niin perusteellisesti, että muille ei jää juuri mitään lisättävää. Pitkät ja monimutkaiset vastaukset tahtovat hämärtää ajatuksen. Lyhyet, vain muutaman sanan vastaukset voivat olla erittäin tehokkaita, ja ne kannustavat uusia esittämään omia lyhyitä vastauksiaan.

Kokouksia johtavien veljien osa

Kokousta johtavalla veljellä on merkittävä osa rohkaisemisessa. Hän osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut jokaisesta vastauksesta kuuntelemalla huolellisesti ja katsomalla kohteliaasti vastaajaa sen sijaan, että kiinnittäisi huomiotaan johonkin muuhun asiaan. Olisi hyvin sopimatonta, jos hän ei kuuntelisi huolellisesti ja siksi toistaisi tarpeettomasti, mitä on juuri sanottu, tai esittäisi kysymyksen, johon on juuri vastattu.

Olisi myös masentavaa, jos puheenjohtaja säännöllisesti toistaisi hieman eri sanoin juuri esitetyn vastauksen ikään kuin vihjaukseksi siitä, että vastaus oli jollain tavoin puutteellinen. Toisaalta on hyvin rohkaisevaa, kun hän innostaa esittämään lisäajatuksia käsiteltävänä olevasta ydinseikasta. Kysymykset: ”Miten voimme soveltaa tätä seurakunnassamme?” tai: ”Mikä kappaleen raamatunkohta tukee juuri sanottua?” kannustavat esittämään myönteisiä vastauksia, joista on paljon hyötyä.

Erityisesti uusia tai ujoja on tietysti syytä kiittää heidän vastauksistaan. Kiitosta voidaan antaa tutkistelun jälkeen kahden kesken, jottei vastaaja tuntisi oloaan kiusaantuneeksi ja jotta tutkistelunjohtaja voisi tarpeen mukaan esittää parannusehdotuksia.

Jos joku on tavallisessa keskustelussa suuna päänä, ajatustenvaihto tyrehtyy. Muut eivät tunne tarvetta sanoa mitään. He kuuntelevat vain puolella korvalla, mikäli ollenkaan. Samoin voi käydä silloin, kun puheenjohtaja hallitsee keskustelua puhumalla itse liikaa. Kokousta johtava voi kuitenkin tehdä aika ajoin lisäkysymyksiä saadakseen kuulijat esittämään ajatuksiaan ja pohtimaan asioita. Tällaisia kysymyksiä ei tule käyttää kovin usein.

Puheenjohtaja ei välttämättä anna puheenvuoroa ensimmäiselle, joka nostaa kätensä. Se voisi masentaa niitä, jotka tarvitsevat hieman aikaa ajatustensa pukemiseen sanoiksi. Odottamalla hetkisen hän antaa tilaisuuden sellaiselle, joka ei ole vielä vastannut. Hän ilmaisee myös tarkkanäköisyyttä siten, ettei pyydä pieniä lapsia vastaamaan kysymyksiin, joiden aihepiiri ylittää heidän ymmärryksensä.

Entä jos joku vastaa väärin? Tutkistelua johtavan pitäisi varoa saattamasta vastauksen antajaa hämilleen. Väärissäkin vastauksissa on usein jotain totuudenmukaista. Ottamalla niistä tahdikkaasti esiin sen, mikä ehkä pitää paikkansa, esittämällä kysymyksen uudelleen toisin sanoin tai tekemällä lisäkysymyksiä keskustelua johtava veli voi oikaista asian niin, ettei synny kiusallista tilannetta.

Kun kokousta johtava veli kannustaa kuulijoita vastaamaan, hänen on parasta välttää sellaisia yleisluonteisia kysymyksiä kuin ”Onko kenelläkään toisella mitään sanottavaa?” Kysymyksellä ”Kuka ei ole vielä vastannut? Tämä on viimeinen tilaisuutesi!” voi olla hyvä tarkoitus, mutta se tuskin kannustaa ketään esittämään avoimesti ajatuksiaan. Veljiä ei tule saada tuntemaan syyllisyyttä siitä, että he eivät ole vastanneet tutkistelussa aiemmin. Ennemminkin heitä pitäisi kannustaa kertomaan toisille, mitä he tietävät, koska näin he voivat ilmaista rakkautta toisia kohtaan. Puheenjohtajan ei myöskään ole hyvä puheenvuoron annettuaan sanoa: ”Hänen jälkeensä kuulemme veli Sen-ja-sen ja sitten sisar Sen-ja-sen kommentin.” Kokousta johtavan pitäisi ensin kuunnella vastaus ja sitten päättää, tarvitaanko lisäajatuksia.

Vastaaminen on etu

Kristillisissä kokouksissa käyminen on hengellisesti välttämätöntä; niissä vastaaminen on etu. Jos osaltamme ylistämme tällä ainutlaatuisella tavalla Jehovaa ”seurakunnan keskellä”, noudatamme Daavidin esimerkkiä ja suhtaudumme vakavasti Paavalin neuvoon. Osallistumalla kokouksiin todistamme, että rakastamme veljiämme ja että olemme osa Jehovan suurta seurakuntaa. Missäpä muuallakaan haluaisit olla, kun näet ”sen päivän lähestyvän”? (Heprealaisille 10:25.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 20]

Sekä kuuntelemisella että vastaamisella on sijansa kristillisissä kokouksissa

[Kuva s. 21]

Puheenjohtaja osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut jokaisesta vastauksesta