Puolisoiden erilaisuus

Sinä pidät urheilusta, mutta puolisosi pitää enemmän lukemisesta. Sinä olet pikkutarkka ja tehokas, mutta puolisosi on melko epäjärjestyksellinen. Sinä pidät toisten seurasta, mutta puolisosi kaipaa enemmän omaa rauhaa.

”Me olemme tosi erilaisia”, mietit itseksesi. ”Miksi emme huomanneet sitä, kun seurustelimme?”

Todennäköisesti te huomasitte sen, ainakin jollain tasolla, mutta seurusteluaikana myönnytysten tekeminen oli luultavasti helpompaa. Nyt kun olette naimisissa, taito tehdä myönnytyksiä kannattaa elvyttää. Tämä artikkeli auttaa teitä tässä. Mietitäänpä ensin, millaisia eroavuuksia teillä todellisuudessa on.

Jotkin eroavuudet ovat vakavia. Seurustelu on pitkälti sitä, että pari selvittää, sopivatko he yhteen. Kun vakavat eroavuudet huomataan seurusteluaikana, monet parit mieluummin päättävät seurustelun kuin solmivat epäviisaasti avioliiton, jossa on kaksi yhteensopimatonta ihmistä. Mitä on sanottava vähemmän vakavista eroavuuksista, joita jokaisella avioparilla väistämättä on?

Ketkään kaksi ihmistä eivät ole täysin samanlaisia. Siitä syystä on normaalia, että puolisot ovat erilaisia yhdellä tai useammalla seuraavista osa-alueista.

Kiinnostuksen kohteet. Vaimo nimeltä Annaa sanoo: ”Ulkoilmaelämä ei ole koskaan kiinnostanut minua, mutta mieheni on lapsesta asti kiipeillyt lumisilla vuorilla ja vaeltanut päiväkausia takametsissä.”

Tottumukset. ”Vaimoni voi valvoa myöhään yöhön ja silti ponkaista ylös viideltä aamulla, mutta minä tarvitsen seitsemän tai kahdeksan tunnin yöunet. Muuten minusta tulee ärtyisä”, sanoo aviomies nimeltä Brian.

Luonteenpiirteet. Sinä saatat olla pidättyväinen, mutta puolisosi ilmaisee tunteitaan avoimemmin. David-niminen aviomies kertoo: ”En ole tottunut puhumaan henkilökohtaisista ongelmistani, mutta vaimon perheessä kaikesta keskusteltiin avoimesti.”

Erilaisuudesta voi olla hyötyä. ”Minun tapani tehdä asioita saattaa olla hyvä, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi ainoa tapa”, sanoo vaimo nimeltä Helena.

Osoita kiinnostusta. Aviomies nimeltä Adam sanoo: ”Vaimoani Karenia urheilu ei kiinnosta tippaakaan. Hän on kuitenkin lähtenyt mukaan moniin matseihin ja jopa hurrannut kanssani. Karen pitää sen sijaan taidemuseoista, joten lähden hänen mukaansa, ja olemme museossa niin kauan kuin hän haluaa. Yritän parhaani mukaan olla kiinnostunut taiteesta, koska taide on tärkeää hänelle.” (Raamatun periaate: 1. Korinttilaisille 10:24.)

Laajenna näkemystäsi. Puolisosi näkemys asioista ei välttämättä ole väärä vain siksi, että sinulla on erilainen näkemys. Tämän on oppinut aviomies nimeltä Alex. Hän kertoo: ”Olen aina ajatellut, että suora tie A:sta B:hen on lyhyin tie ja että kaikki muut vaihtoehdot ovat älyttömiä. Avioliitto on kuitenkin auttanut minua näkemään, että on monta tapaa päästä A:sta B:hen ja että jokainen tapa on tehokas omalla tavallaan.” (Raamatun periaate: 1. Pietarin kirje 5:5.)

Ole realistinen. Yhteensopivuus ei tarkoita sitä, että olette täysin samanlaiset. Älkää siksi päätelkö naimisiinmenon olleen virhe vain sen vuoksi, että olette törmänneet joihinkin eroavuuksiin. Kirjassa The Case Against Divorce sanotaan: ”Monet ihmiset esittävät tekosyyksi sen, että rakkaus sokaisi heidät.” Kirjassa kuitenkin jatketaan: ”Jokainen yhdessä viettämänne onnellinen päivä osoittaa, että te voitte rakastaa toisianne, olipa teillä millaisia luontaisia eroavuuksia tahansa.” Yrittäkää noudattaa Kolossalaiskirjeen 3:13:n kehotusta: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne – – jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.”

Kokeilkaa tätä: Kirjoita paperille, mistä pidät puolisossasi, mitä rakastat hänessä ja missä suhteissa olette samanlaisia. Kirjoita sitten, millä tavalla olette erilaisia. Saatat huomata, että eroavuudet eivät ole niin vakavia kuin olit ajatellut. Lista paljastaa myös sen, missä asioissa voisit olla avarakatseisempi tai missä voisit tukea puolisoasi enemmän. ”Arvostan sitä, että vaimoni mukautuu toiveisiini, ja tiedän hänen arvostavan sitä, että minä mukaudun hänen toiveisiinsa”, sanoo Kenneth-niminen aviomies. ”Vaikka joutuisinkin tekemään jonkin uhrauksen, se että näen hänen olevan onnellinen, tekee minut onnelliseksi.” (Raamatun periaate: Filippiläisille 4:5.)