Tarkistetun laitoksen erityispiirteitä

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös julkaistiin englanniksi vuonna 1950 (suom. 1975) ja koko Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös vuonna 1961 (suom. 1995). Alkukielistä käännetty englanninkielinen laitos on sen jälkeen käännetty yli 210 kielelle, ja näin kymmenet miljoonat lukijat ovat hyötyneet tästä täsmällisestä ja helppolukuisesta raamatunkäännöksestä.

Puolen vuosisadan aikana kielet ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyinen Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea ymmärsi, että nuo muutokset on otettava huomioon, jotta teksti koskettaisi nykylukijan sydäntä. Siksi tarkistettuun laitokseen on tehty useita tyyliä ja sanastoa koskevia muutoksia seuraavat tavoitteet mielessä:

• Käytetään ymmärrettävää nykykieltä. Esimerkiksi sanan ”huone” merkitys on suomen kielessä kaventunut, joten tuo sana on tarkistetussa laitoksessa käännetty tekstiyhteyden mukaan muun muassa vastineilla ”suku”, ”kansa” ja ”temppeli” (1. Samuelin kirja 2:30; 2. Samuelin kirja 6:5; 1. Kuninkaiden kirja 8:29). Sana ”tabernaakkeli” on monille vieras, joten sen tilalla on nyt ”pyhäkköteltta” (2. Mooseksen kirja 25:9). ”Portto” on vaihdettu ”prostituoiduksi” (1. Mooseksen kirja 38:15). ”Haureus” on käännetty yleensä ”seksuaaliseksi moraalittomuudeksi”, ”irstaus” ”häpeämättömäksi käytökseksi” ja ”mässäilyt” ”riehakkaaksi juhlimiseksi” (Galatalaisille 5:19–21). Ilmaus ”ajan hämärään asti” on korvattu esimerkiksi sanoilla ”ikuisesti”, ”pysyvä”, ”ikuisuus” ja ”kaukana menneisyydessä”, niin että kussakin tekstiyhteydessä lukijalle välittyy tarkoitettu merkitys (1. Mooseksen kirja 3:22; 2. Mooseksen kirja 31:16; Psalmit 90:2; Saarnaaja 1:4; Miika 5:2).

  Muinaisessa hepreassa ja kreikassa sana ”siemen” tarkoitti kasvin siementä, ihmisen jälkeläistä tai siemennestettä. Koska suomen kielessä ei ole enää tavallista viitata ihmisiin sanalla ”siemen”, se on tällaisissa tekstiyhteyksissä käännetty ”jälkeläiseksi” (1. Mooseksen kirja 22:17; 48:4; Roomalaisille 11:1). Tätä vastinetta käytetään myös, kun viitataan Eedenissä annettuun lupaukseen (1. Mooseksen kirja 3:15).

  Sanoilla ”vanhurskas” ja ”vanhurskaus” on suomalaisissa raamatunkäännöksissä pitkät perinteet, mutta noiden sanojen merkitys ei enää avaudu täysin nykylukijalle ja niihin voi jopa liittyä kielteinen sävy. Koska niitä vastaavilla alkukielisillä sanoilla on hyvin laaja merkitys, ne on tarkistetussa laitoksessa käännetty eri tavoin tekstiyhteyden mukaan. Esimerkiksi ”vanhurskas” on korvattu usein ilmauksilla ”oikein toimiva”, ”oikeamielinen” ja ”oikeudenmukainen” (Psalmit 37:29; Sananlaskut 15:28; Apostolien teot 17:31). ”Vanhurskas” ja ”vanhurskaus” on kuitenkin säilytetty alaviitteissä, joissa ne ovat täydentävänä käännöksenä tai joissa ohjataan niiden selitykseen ”Raamatun sanastossa”.

• Selvennetään Raamatun ilmauksia. Joitain Uuden maailman käännöksen aiemmissa laitoksissa käytettyjä ilmauksia on usein ollut vaikea ymmärtää ilman selitystä. Esimerkiksi hepreasta tuleva sana ”šeol” ja kreikasta tuleva sana ”haades” tarkoittavat Raamatussa ihmiskunnan kuvaannollista hautaa. Nuo sanat ovat kuitenkin monille vieraita, ja ”haadeksesta” voi tulla mieleen myös sen merkitys kreikkalaisessa mytologiassa. Siksi molemmat sanat on nyt käännetty vastineella ”hauta”, jota raamatunkirjoittajat tarkoittivat, ja ”šeol” ja ”haades” ovat alaviitteissä (Psalmit 16:10; Apostolien teot 2:27).

  Aiemmissa laitoksissa heprean sana néfeš ja kreikan sana psykhḗ käännettiin yhtenäisesti ”sieluksi”. Koska sielu-sanan merkitykseen liittyy paljon väärinkäsityksiä, tämä käännöstapa auttoi lukijaa näkemään, miten Jumalan hengen ohjaamat raamatunkirjoittajat käyttivät noita alkukielisiä sanoja. Ne voivat tarkoittaa eri tekstiyhteyksissä 1) ihmistä, 2) eläintä, 3) ihmisen tai eläimen elämää, 4) ihmisen ruokahalua ja muita haluja tai joskus jopa 5) kuollutta ihmistä. Koska sielu-sanaa ei yleensä käytetä näillä tavoilla, alkukieliset sanat päätettiin kääntää tarkoitetun merkityksen mukaisesti, ja joihinkin kohtiin lisättiin alaviite ”Tai ’sielu’ ”. (Ks. esim. 1. Mooseksen kirja 1:20; 2:7; 3. Mooseksen kirja 19:28; Sananlaskut 16:26; Matteus 6:25.) Joissain runollisissa tai tunnetuissa kohdissa ”sielu” on kuitenkin jätetty päätekstiin ja alaviitteessä viitataan sanastoon tai annetaan toinen mahdollinen käännös (5. Mooseksen kirja 6:5; Sananlaskut 2:10; Hesekiel 18:4; Matteus 22:37).

  Sana ”munuainen” on puolestaan säilytetty silloin kun se viittaa kirjaimelliseen elimeen, mutta kun sitä käytetään kuvaannollisesti, tarkoitettu ajatus välitetään päätekstissä ilmauksella ”syvimmät tunteet” tai ”sisimmät ajatukset” ja kirjaimellinen merkitys annetaan alaviitteessä (Psalmit 7:9; 26:2; Ilmestys 2:23).

  Suomen sanalla ”sydän” on vastaavien heprean ja kreikan sanojen tavoin sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen merkitys, joten se on yleensä säilytetty päätekstissä. Joissain tekstiyhteyksissä, joissa merkitys ei ole ollut selvä, on käytetty toisia käännösvastineita, niin että merkitys avautuu heti. Esimerkiksi Sananlaskuissa ilmaus ”puuttua sydäntä” on nyt käännetty sanoilla ”puuttua tervettä järkeä” ja kirjaimellinen merkitys on alaviitteessä (Sananlaskut 6:32; 7:7). Samalla tavoin tekstiyhteyden mukaan on käännetty muitakin sanoja, kuten ”rasva”, ”sarvi” ja ”liha” (5. Mooseksen kirja 32:14; Job 16:15; Saarnaaja 5:6). Joitain näistä sanoista selitetään ”Raamatun sanastossa”.

• Tehdään tekstistä helppolukuisempaa. Uuden maailman käännöksen aiemmissa laitoksissa lisättiin sanoja sen osoittamiseksi, onko heprean verbi imperfektiivisessä (päättymätön tekeminen) vai perfektiivisessä (päättynyt tekeminen) tilassa. Heprean imperfektin ilmaisema jatkuva toiminta osoitettiin käännöksessä esimerkiksi sanoilla ”ryhtyä”, ”jatkaa” ja ”edelleen”. Perfektin ilmaisema painotus osoitettiin lisäämällä esimerkiksi sana ”täytyä”, ”varmasti” tai ”todella”. Tällaisia sanoja käytettiin tekstissä tuhansia kertoja. Kun tarkistetussa laitoksessa on ollut erityinen syy ilmaista toiminnan jatkuvuutta, on joissain tekstiyhteyksissä käytetty aikaisempaan tapaan lisäilmauksia, kuten ”yhä uudelleen”, ”jatkuvasti” ja ”olla tapana” (1. Mooseksen kirja 3:9; 5:24; 34:1). Ne on kuitenkin poistettu kohdista, joissa ne eivät ole välttämättömiä alkuperäisen merkityksen välittämiseksi, ja näin tekstistä on saatu helppolukuisempaa.

• Välitetään sukupuoleen viittaavien sanojen oikea merkitys. Hepreassa substantiivit ovat suvultaan maskuliineja tai feminiinejä ja kreikassa maskuliineja, feminiinejä tai neutreja, ja ne voivat ilmaista sukupuolen. Joskus sukupuolen ilmaiseminen käännöksessä voi kuitenkin hämärtää tarkoitetun merkityksen. Monikolliset substantiivit ovat sekä hepreassa että kreikassa yleensä maskuliinissa, mutta ne voivat viitata paitsi pelkkiin miehiin myös miehiin ja naisiin. Esimerkiksi ilmaus ”Israelin pojat” voi tarkoittaa Jaakobin 12:ta poikaa, mutta vielä useammin se viittaa koko Israelin kansaan, sekä miehiin että naisiin. Tarkistetussa laitoksessa tuo ilmaus on siksi käännetty usein ”israelilaisiksi” sen osoittamiseksi, että tarkoitetaan koko kansaa. (1. Mooseksen kirja 46:5; 2. Mooseksen kirja 35:29.) Vastaavasti ”isätön poika” on käännetty ”isättömäksi lapseksi” tai ”orvoksi” sen osoittamiseksi, että tuo ilmaus voi tarkoittaa poikaa tai tyttöä. Toisaalta koska Raamattu käyttää Jumalasta ja hänen Pojastaan sekä enkeleistä ja demoneista miespuolisia ilmauksia, heistä ei ole syytä käyttää joidenkin nykykäännösten tapaan sukupuolineutraaleja ilmauksia.

• Käytetään yleiskielisiä käännösvastineita. Jotkin aiemmissa laitoksissa esiintyneet sanat eivät ole olleet yleisessä käytössä, ja siksi ne on korvattu tavallisemmilla vastineilla. Esimerkiksi ”asiainjärjestelmä” on tarkistetussa laitoksessa käännetty muun muassa ”aikakaudeksi” ja ”maailmaksi”.

  Kaikki muutokset Raamatun tekstiin ovat tarkkaan harkittuja. Niitä tehtäessä kunnioitettiin ensimmäisen Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean erinomaista työtä ja rukoiltiin Jumalan ohjausta.

Tässä laitoksessa on alaviitteitä, ja ne kuuluvat useimmiten seuraaviin ryhmiin:

• ”Tai” Heprealaisen, aramealaisen tai kreikkalaisen tekstin vaihtoehtoisia käännöksiä, joissa on pohjimmiltaan sama ajatus kuin päätekstissä (1. Mooseksen kirja 42:18, sanan ”pelkään” alaviite; Joosua 1:8, ”mietiskellen”).

• ”Tai mahd.” Vaihtoehtoisia käännöksiä, joihin on hyvät perusteet mutta jotka välittävät erilaisen ajatuksen (1. Mooseksen kirja 21:6, ”kanssani”; Sakarja 14:21, ”kanaanilaista”).

• ”Kirjaim.” Sanasanaisia käännöksiä hepreasta, arameasta tai kreikasta tai alkukielisten ilmausten perusmerkityksiä (1. Mooseksen kirja 30:22, ”raskaaksi”; 2. Mooseksen kirja 32:9, ”itsepäinen”).

• Taustatietoja Nimien merkityksiä (1. Mooseksen kirja 3:17, ”Aadamille”; 2. Mooseksen kirja 15:23, ”Maraan”), tietoa painoista ja mitoista (1. Mooseksen kirja 6:15, ”korkea”), pronominien pääsanoja (Jeremia 6:27, ”sinut”) ja hyödyllistä tietoa, jota laajennetaan liitteissä ja sanastossa (1. Mooseksen kirja 37:35, ”hautaan”; Matteus 5:22, ”Gehennaan”).

Varsinaista Raamatun tekstiä edeltävässä osiossa ”Johdanto Jumalan sanaan” esitetään lyhyesti Raamatun perusopetukset. Heti Raamatun tekstin jälkeen on ”Taulukko Raamatun kirjoista” sekä ”Raamatun sanasto”, joka auttaa lukijaa ymmärtämään, miten joitain ilmauksia käytetään Raamatussa. Liitteessä A on seuraavat osiot: ”Raamatun kääntämisen periaatteita”, ”Tarkistetun laitoksen erityispiirteitä”, ”Miten Raamattu on säilynyt meidän aikaamme”, ”Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa”, ”Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa”, ”Kaavio: Juudan ja Israelin profeetat ja kuninkaat” ja ”Jeesuksen maanpäällisen elämän tärkeimmät tapahtumat”. Liitteessä B on karttoja, kaavioita, taulukoita ja muuta aineistoa Raamattua tutkivien hyödyksi.

Raamatun kirjojen alussa on aina tiivistelmä lukujen sisällöstä jaeviitteineen, niin että lukija voi saada yleiskuvan koko kirjasta. Kullakin sivulla on aiempien laitosten tärkeimmät rinnakkaispaikkaviitteet.