Aito panamahattu – ”Made in Ecuador”?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ECUADORISTA
NYT taisi asiakas tulla petetyksi, ainakin se siltä näytti sivustakatsojasta. Kaverihan maksoi 300 dollaria saadakseen aidon panamahatun, mutta myyjä otti sen laatikosta, jossa luki selvästi ”Made in Ecuador” eli ”valmistettu Ecuadorissa”! Petosta? Kaukana siitä. Oikea panamahattu tehdään todellakin Ecuadorissa. Mistä sitten johtuu sen harhaanjohtava nimi? Ja miksi se maksaa satoja dollareita?
1800-luvun puolivälissä kullanetsijät rynnistivät Kaliforniaan Panaman kannaksen kautta ja hankkivat siellä Ecuadorista tuotuja hattuja. Ajan myötä niitä alettiin nimittää ostopaikan eikä alkuperäismaan mukaan. Panamahatusta tuli hyvin suosittu. Esimerkiksi vuonna 1849 Ecuador vei niitä ulkomaille yli 220000 kappaletta. Sitten vuonna 1855 Panamassa asunut ranskalaismies esitteli mallin Pariisin maailmannäyttelyssä. Muotitietoiset ranskalaiset ihastuivat sen hienoon materiaaliin; joidenkuiden mielestä se oli peräti kuin ”olkikangasta”. Pian ei kukaan voinut kuvitellakaan käyttävänsä muunlaista olkihattua!
Panamahatun suosio sai siivet 1900-luvun alussa, kun maailman lehdissä ilmestyi valokuva Yhdysvaltain presidentistä Theodore Rooseveltista tyylikäs fino päässään. Elegantin hatun kysyntä kasvoi. Merkittävät vaateliikkeet kautta maapallon alkoivat myydä sitä. Turkissa nykyaikaistamiseen tähtäävät lait kielsivät vuonna 1925 perinnäisen fetsin käytön ja määräsivät käyttämään sen asemesta panamahattua. Vuoteen 1944 mennessä panamahatusta oli tullut Ecuadorin tärkein vientituote.
1900-luvun toisella puoliskolla hattujen käyttö väheni, mutta Ecuadorin hienopunontaiset panamahatut säilyttivät hohtonsa. Hattuliikkeet kautta maailman kilpailevat parhaimmista malleista. Hatun lumoihin on jäänyt niin menneiden aikojen kuin nykypäivänkin kuuluisuuksia. Siihen ovat sonnustautuneet Winston Churchill, Nikita Hruštšev, Humphrey Bogart ja Michael Jordan, vain muutamia mainitaksemme.
Aidosta panamahatusta on tietysti tehty massatuotantona halpoja jäljitelmiä. Monet niistä hajoavat kuitenkin herkästi, ja toiset taas eivät hengitä. Aito panamahattu on sitä vastoin kevyt ja ilmava, ja se kestää eliniän. Jokainen hattu on kudottu käsin ja on siksi uniikki. Hinta vaihtelee karkeampitekoisten mallien muutamasta dollarista harvinaisimpien mallien – Montecristin superfinojen – yli tuhanteen dollariin. Laatu riippuu punonnan hienoudesta ja tasaisuudesta sekä värin tasaisuudesta. Mutta yhtä asiaa ei kuitenkaan sovi milloinkaan unohtaa: aito panamahattu on valmistettu aina Ecuadorissa.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 26, 27]
Panamahatun valmistus
Miten panamahattu valmistetaan? Eräästä palmukasvista saadaan tarvittava taipuisa mutta kestävä kuitu nimeltä toquilla. Ecuadorin rannikkoalangot tarjoavat ihanteelliset kasvuolosuhteet tälle kasville. Maan hatuntekijöitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina punojina, ja miten tarkkaa työtä he tekevätkään! Korkealuokkaisen Montecristin superfinon punomiseen voi mennä puoli vuotta, ellei enemmänkin. Jokainen kuitu hatussa on melko lyhyt, mutta aidosta panamahatusta on lähes mahdotonta sanoa, missä yksi säie päättyy ja toinen alkaa. Lisäksi säikeet on punottu yhteen niin tiiviisti, ettei edes vesi pääse läpi!
Montecristin kaupunki on kuuluisa erinomaisista käsin punotuista hatuistaan. Seudun mestarit punovat aamuvarhaisella tai myöhään iltapäivällä, jottei päiväntasaajan kuumuus pilaa kuidun taipuisuutta. He aloittavat valmistuksen kuvusta punomalla taitavasti kierrettyä kuitua pikkutarkasti kierros kierrokselta, kunnes halkaisija on sopivan kokoinen. Seuraavaksi kupu asetetaan lieriömäisen puukappaleen päälle, niin että tekijä voi näppärin sormin edetä spiraalimaisesti alaspäin punoessaan sivuja. Monen viikon kuluttua on vuorossa lieriosa. Perusteellinen huolittelu, pesu ja valkaisu sekä monenlaiset viimeistelyvaiheet tuottavat tulokseksi kuuluisan panamahatun.
[Kuvat]
Lehtien liuskoista saadut kuidut keitetään ja kuivatetaan ennen punontaa
[Kuva s. 27]
Monet kuuluisuudet ovat käyttäneet panamahattua, tässä Winston Churchill
[Lähdemerkintä]
U.S. National Archives