Jehova antaa Poikansa ”lunnaiksi monien puolesta”

1, 2. Miten Raamattu kuvailee ihmiskunnan tilaa, ja mikä on ainoa ulospääsy?

”KOKO luomakunta on yhdessä huokaillut ja kärsinyt jatkuvasti tuskaa.” (Roomalaisille 8:22.) Näillä sanoilla apostoli Paavali kuvailee onnetonta tilaamme. Ihmisen näkökulmasta katsottuna kärsimyksestä, synnistä ja kuolemasta ei näytä olevan ulospääsyä. Mutta Jehovalla ei ole ihmisen rajoituksia – hän pystyy mihin tahansa (4. Mooseksen kirja 23:19). Oikeuden Jumala on huolehtinut siitä, että meillä on ulospääsy ahdingostamme: lunnaat.

² Lunnaat ovat Jehovan suurin lahja ihmiskunnalle. Ne mahdollistavat meille vapautuksen synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Ne antavat perustan toivolle ikuisesta elämästä joko taivaassa tai paratiisimaassa (Luukas 23:43; Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 1:4). Mutta mitä lunnaat oikeastaan ovat? Mitä ne opettavat Jehovan ylivertaisesta oikeudenmukaisuudesta?

 3. a) Miksi lunnaita alettiin tarvita? b) Miksei Jumala voinut yksinkertaisesti lieventää Aadamin jälkeläisten kuolemantuomiota?

³ Lunnaita alettiin tarvita Aadamin synnin vuoksi. Hän ei totellut Jumalaa, ja sen johdosta hän jätti jälkeläisilleen perinnöksi sairaudet, murheet, tuskan ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 8:20). Jumala ei voinut antaa tunteille valtaa, niin että hän olisi yksinkertaisesti lieventänyt heidän kuolemantuomiotaan. Silloin hän olisi sivuuttanut oman lakinsa, jonka mukaan ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Jos Jehova olisi mitätöinyt omat oikeusnorminsa, epäjärjestys ja laittomuus olisivat vallanneet koko kaikkeuden.

4, 5. a) Miten Saatana solvasi Jumalaa, ja miksi Jumala oli velvollinen vastaamaan noihin haasteisiin? b) Minkä syytöksen Saatana esitti Jehovan uskollisia palvelijoita vastaan?

⁴ Eedenissä noussut kapina herätti vielä tärkeämpiäkin kysymyksiä, kuten näimme 12. luvussa. Saatana langetti synkän varjon Jumalan hyvän nimen ylle. Hän todellisuudessa syytti Jehovaa valehtelijaksi ja julmaksi tyranniksi, joka riisti luomuksiltaan vapauden (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Näytti lisäksi siltä, että hän olisi tehnyt tyhjäksi Jumalan tarkoituksen täyttää maa oikeamielisillä ihmisillä, ja siten hän leimasi Jumalan epäonnistujaksi (1. Mooseksen kirja 1:28; Jesaja 55:10, 11). Jos Jehova olisi jättänyt vastaamatta näihin haasteisiin, monien enkelien ja ihmisten luottamus hänen hallintoonsa olisi hyvinkin voinut horjua.

⁵ Saatana solvasi myös Jehovan uskollisia palvelijoita ja väitti, että he palvelivat Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista ja että paineen alla kukaan ei pysyisi hänelle uskollisena (Job 1:9–11). Nämä kiistakysymykset olivat paljon tärkeämpiä kuin ihmisten tukala tilanne. Jehova tunsi syystäkin olevansa velvollinen vastaamaan Saatanan solvauksiin. Mutta miten Jumala voisi ratkaista nämä kysymykset ja samalla pelastaa ihmiskunnan?

 6. Millä ilmauksilla Raamattu kuvailee Jumalan keinoa ihmiskunnan pelastamiseksi?

⁶ Jehovan ratkaisu oli sekä ylivertaisen armollinen että erittäin oikeudenmukainen – sellainen, jota kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä. Silti se oli hyvin yksinkertainen. Raamatussa siitä puhutaan ostamisena ja sovittamisena (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17). Mutta kuvaavin ilmaus lienee se, jota Jeesus itse käytti. Hän sanoi: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi [kreikaksi lýtron] monien puolesta.” (Matteus 20:28.)

 7, 8. a) Mitä sana ”lunnaat” merkitsee Raamatussa? b) Millä tavalla samanarvoisuus liittyy lunnaisiin?

⁷ Mitä ovat lunnaat? Tässä käytetty kreikkalainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää’, ’irrottaa’. Sanaa käytettiin rahasta, joka maksettiin sotavankien vapauttamiseksi. Lunnaat ovat siis pohjimmiltaan hinta, joka maksetaan jonkin takaisin ostamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”lunnaita” vastaava sana kófer tulee verbistä, joka merkitsee ’peittää’. Jumala esimerkiksi käski Nooaa ”suojaamaan” (saman heprean sanan eräs muoto) eli peittämään arkin maatervalla (1. Mooseksen kirja 6:14). Tämä auttaa ymmärtämään, että lunastaminen merkitsee myös syntien peittämistä (Psalmit 65:3).

⁸ Sanakirjassa Theological Dictionary of the New Testament todetaan, että sana kófer ”merkitsee aina samanarvoisuutta” eli vastaavuutta. Näin ollen synnistä lunastamiseksi eli synnin peittämiseksi täytyy maksaa hinta, joka vastaa täysin synnin aiheuttamaa vahinkoa eli peittää sen kokonaan. Israelin saamassa Jumalan laissa sanottiin: ”Elämä elämästä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5. Mooseksen kirja 19:21.)

 9. Miksi uskon miehet uhrasivat eläinuhreja, ja miten Jehova suhtautui niihin?

⁹ Uskon miehet Abelista eteenpäin uhrasivat Jumalalle eläinuhreja. Näin he osoittivat olevansa tietoisia synnistä ja lunastuksen tarpeesta ja ilmaisivat uskovansa vapautukseen, joka tulisi Jumalan lupaaman ”jälkeläisen” kautta. (1. Mooseksen kirja 3:15; 4:1–4; 3. Mooseksen kirja 17:11; Heprealaisille 11:4.) Jehova hyväksyi nämä miehet ja heidän uhrinsa. Eläinuhrit olivat silti parhaimmillaankin vain symbolisia. Eläimet eivät voisi peittää ihmisen syntiä, sillä ne ovat ihmistä vähempiarvoisia (Psalmit 8:4–8). Raamattu sanookin: ”Sonnien ja vuohien veren on mahdotonta poistaa syntejä.” (Heprealaisille 10:1–4.) Sellaiset uhrit olivat ainoastaan vertauskuvia tulevasta lunastusuhrista.

10. a) Ketä lunastajan piti vastata ja miksi? b) Miksi tarvittiin vain yksi uhri?

¹⁰ ”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 15:22). Lunnaisiin täytyi siksi sisältyä Aadamin tarkan vastineen – täydellisen ihmisen – kuolema (Roomalaisille 5:14). Vain täydellinen ihminen, joka vastaisi täysin Aadamia ja joka ei olisi häneltä perityn kuolemantuomion alainen, voisi antaa ”vastaavat lunnaat kaikkien puolesta” (1. Timoteukselle 2:6). Kukaan muu ei voisi saattaa oikeuden vaakaa tasapainoon. Ei olisi tarpeen uhrata lukemattomia miljoonia ihmisiä vastineeksi jokaisesta Aadamin jälkeläisestä. Apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Koska kuolema tuli yhden ihmisen kautta, Jumala järjesti niin, että ihmiskunta myös lunastettaisiin yhden ihmisen kautta (1. Korinttilaisille 15:21). Millä tavalla se tapahtuisi?

11. a) Miten lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”? b) Mikseivät Aadam ja Eeva olisi voineet hyötyä lunnaista? (Ks. alaviite.)

¹¹ Jehova järjesti niin, että täydellinen ihminen uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä. Roomalaiskirjeen 6:23:n mukaan ”synnin palkka on kuolema”. Uhraamalla elämänsä lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. Hän toisin sanoen maksaisi Aadamin synnin ”palkan”. (Heprealaisille 2:9; 2. Korinttilaisille 5:21; 1. Pietarin kirje 2:24.) Tällä olisi syvällisiä oikeudellisia seurauksia. Lunnaat kumoaisivat Aadamin tottelevaisten jälkeläisten kuolemantuomion, ja siten ne poistaisivat synnin tuhoisan voiman (Roomalaisille 5:16).a

12. Valaise, miten yhden velan maksaminen voi hyödyttää monia.

¹² Valaistaanpa asiaa. Kuvittele asuvasi kaupungissa, jossa valtaosa asukkaista käy töissä suuressa tehtaassa. Sinulle ja muille maksetaan työstänne hyvin, ja elätte mukavasti – siihen asti kun tehdas eräänä päivänä sulkee ovensa. Tehtaanjohtaja on varastanut yritykseltä rahaa, ja se on mennyt konkurssiin. Olette nyt yllättäen ilman työtä ettekä pysty maksamaan laskuja. Aviopuolisot, lapset ja ne, joille tehdas on velkaa, kärsivät tuon yhden miehen epärehellisyyden takia. Onko tilanteesta ulospääsyä? On kyllä. Varakas hyväntekijä päättää puuttua asiaan. Hän ymmärtää tehtaan arvon ja tuntee myös sääliä sen lukuisia työntekijöitä ja näiden perheitä kohtaan. Hän maksaa yhtiön velan ja avaa tehtaan uudelleen. Tuon yhden velan pois pyyhkiminen tuo huojennuksen tehtaan monille työntekijöille ja heidän perheilleen. Samalla tavalla Aadamin velan pois pyyhkiminen hyödyttää lukemattomia miljoonia ihmisiä.

13, 14. a) Miten Jehova huolehti lunnaiden maksamisesta ihmiskunnan pelastamiseksi? b) Kenelle lunnaat maksettiin, ja miksi tällainen maksu oli tarpeen?

¹³ Ainoastaan Jehova saattoi antaa ”Karitsan, joka poistaa maailman synnin” (Johannes 1:29). Jumala ei kuitenkaan lähettänyt ketä tahansa enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa, vaan ainosyntyisen Poikansa, joka voisi antaa lopullisen, ratkaisevan vastauksen Saatanan syytökseen Jehovan palvelijoita vastaan. Se oli Jehovalle suurin mahdollinen uhraus, koska ”hän oli erityisen kiintynyt” Poikaansa (Sananlaskut 8:30). Jumalan Poika ”tyhjensi itsensä”, toisin sanoen hän luopui asemastaan henkiolentona (Filippiläisille 2:7). Jehova siirsi hänen elämänsä ihmeen välityksellä juutalaisen neitsyen Marian kohtuun (Luukas 1:27, 35). Ihmisenä hänen nimensä olisi Jeesus, mutta oikeudellisessa mielessä häntä voitaisiin sanoa toiseksi Aadamiksi, sillä hän vastasi Aadamia täydellisesti (1. Korinttilaisille 15:45, 47). Sen vuoksi Jeesus saattoi uhrata itsensä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta.

¹⁴ Kenelle lunnaat maksettaisiin? Psalmissa 49:7 sanotaan selvästi, että ne maksettaisiin ”Jumalalle”. Mutta eikö juuri hän järjestä lunnaat? Kyllä, mutta se ei tee niistä tarkoituksetonta, mekaanista vaihtoa – ikään kuin siirrettäisiin rahaa taskusta toiseen. On ymmärrettävä, että lunnaiden maksamisessa ei ole kyse konkreettisesta vaihtokaupasta vaan oikeustoimesta. Järjestämällä lunastusmaksun Jehova vahvisti noudattavansa horjumatta omaa täydellistä oikeuttaan silloinkin kun se maksaa hänelle äärettömän paljon (1. Mooseksen kirja 22:7, 8, 11–13; Heprealaisille 11:17; Jaakobin kirje 1:17).

15. Miksi Jeesuksen piti välttämättä kärsiä ja kuolla?

¹⁵ Vuoden 33 keväällä Jeesus Kristus oli valmis kärsimään paljon, jotta lunnaat voitaisiin maksaa. Hän antoi pidättää itsensä väärien syytteiden perusteella, tuomita itsensä syylliseksi ja naulita itsensä teloituspaaluun. Pitikö hänen tosiaan välttämättä kärsiä näin paljon? Piti, koska Jumalan palvelijoiden nuhteettomuutta koskeva kiistakysymys oli ratkaistava. On huomionarvoista, että Jumala ei sallinut Herodeksen tappaa Jeesusta pienokaisena (Matteus 2:13–18). Mutta aikuisena Jeesus kykeni vastustamaan Saatanan voimakkaita hyökkäyksiä ymmärtäen täysin asiaan liittyvät kiistakysymykset.b Pysymällä hirvittävästä kohtelusta huolimatta ”uskollisena, viattomana ja saastumattomana ja – – erotettuna syntisistä” hän osoitti kiistattoman selvästi, että Jehovalla on palvelijoita, jotka pysyvät uskollisina koettelemuksessa (Heprealaisille 7:26). Ei siis ihme, että juuri ennen kuolemaansa Jeesus huudahti voitonriemuisesti: ”Se on saatu päätökseen!” (Johannes 19:30.)

16, 17. a) Miten Jeesus jatkoi lunastustyötään? b) Miksi Jeesuksen piti ilmaantua ”Jumalan eteen meidän puolestamme”?

¹⁶ Jeesuksen täytyi vielä saattaa lunastustyönsä päätökseen. Kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen Jehova herätti hänet kuolleista (Apostolien teot 3:15; 10:40). Tämän ihmeen välityksellä Jehova palkitsi Poikansa tämän uskollisesta palveluksesta ja antoi hänelle lisäksi tilaisuuden viedä lunastustyönsä päätökseen ylimmäisenä pappina (Roomalaisille 1:4; 1. Korinttilaisille 15:3–8). Apostoli Paavali selittää: ”Kun Kristus tuli ylimmäiseksi papiksi – – hän meni pyhään paikkaan yhden kerran lopullisesti mukanaan oma verensä, ei vuohien ja nuorten sonnien verta, ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen, niin että hän ilmaantuu nyt Jumalan eteen meidän puolestamme.” (Heprealaisille 9:11, 12, 24.)

¹⁷ Kristus ei voinut viedä vertaan taivaaseen kirjaimellisesti (1. Korinttilaisille 15:50). Sen sijaan hän vei sinne sen, mitä tuo veri kuvasi: hänen uhratun täydellisen ihmiselämänsä oikeudellisen arvon. Sitten hän esitti Jumalan edessä tuon elämän arvon lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Hyväksyikö Jehova uhrin? Kyllä, ja se kävi ilmi vuoden 33 helluntaina, kun pyhä henki vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle Jerusalemissa (Apostolien teot 2:1–4). Tämä oli kuitenkin vasta alkua, sillä lunnaista olisi vielä paljon muutakin hyötyä.

18, 19. a) Mitkä kaksi ihmisryhmää hyötyvät sovituksesta, joka on mahdollinen Kristuksen veren välityksellä? b) Miten lunnaat hyödyttävät ”suurta joukkoa” nykyään ja tulevaisuudessa?

¹⁸ Kirjeessään kolossalaisille Paavali selittää, että Jumala näki hyväksi sovittaa kanssaan Kristuksen välityksellä kaiken muun tekemällä rauhan Jeesuksen kidutuspaalussa vuodattaman veren kautta. Paavali selittää lisäksi, että tämä sovitus koskee kahta eri ihmisryhmää, ”sekä maan päällä että taivaassa olevaa”. (Kolossalaisille 1:19, 20; Efesolaisille 1:10.) ”Taivaassa oleva” tarkoittaa 144 000:ta kristittyä, jotka kutsutaan taivaaseen palvelemaan pappeina ja hallitsemaan kuninkaina maata Kristuksen Jeesuksen kanssa (Ilmestys 5:9, 10; 7:4; 14:1–3). Heidän välityksellään lunnaita käytetään tottelevaisen ihmiskunnan hyödyksi asteittain tuhannen vuoden aikana (1. Korinttilaisille 15:24–26; Ilmestys 20:6; 21:3, 4).

¹⁹ ”Maan päällä – – oleva” tarkoittaa ihmisiä, joita odottaa täydellinen elämä paratiisissa maan päällä. Ilmestyksen 7:9–17:ssä heitä kuvaillaan ”suureksi joukoksi”, joka säilyy elossa tulevasta ”suuresta ahdingosta”. Heidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa siihen asti ennen kuin he hyötyvät lunnaista. He ovat jo ”pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. He uskovat lunnaisiin, ja siksi he hyötyvät niistä jo nyt. Heidät on julistettu vanhurskaiksi Jumalan ystävinä! (Jaakobin kirje 2:23.) Jeesuksen uhrin ansiosta he voivat ”lähestyä ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta vapaasti puhuen” (Heprealaisille 4:14–16). Kun he erehtyvät, Jumala antaa heille anteeksi (Efesolaisille 1:7). Epätäydellisyydestään huolimatta heillä on puhdas omatunto (Heprealaisille 9:9; 10:22; 1. Pietarin kirje 3:21). Sovitus Jumalan kanssa ei siis ole pelkkä toive vaan tämänhetkistä todellisuutta! (2. Korinttilaisille 5:19, 20.) Tuhatvuotiskaudella heidät vähitellen ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta”, ja lopulta he pääsevät ”Jumalan lasten loistavaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21).

20. Miten lunnaiden mietiskeleminen vaikuttaa sinuun?

²⁰ ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta” lunnaista! (Roomalaisille 7:25.) Emme voi kuin ihailla tätä yksinkertaista mutta nerokasta järjestelyä (Roomalaisille 11:33). Kun mietimme lunnaita, ne koskettavat sydäntämme ja oikeuden Jumala tulee meille entistä läheisemmäksi. Meillä on psalminkirjoittajan tavoin kaikki syyt ylistää Jehovaa, joka ”rakastaa sitä, mikä on oikein ja oikeudenmukaista” (Psalmit 33:5).