2. LUKU
”Tie, totuus ja elämä”
1, 2. Miksi meidän olisi mahdotonta lähestyä Jehovaa omin avuin, ja mitä Jeesus Kristus on tässä suhteessa tehnyt hyväksemme?
OLETKO koskaan ollut eksyksissä? Ehkä olit matkalla ystäväsi tai sukulaisesi luo etkä osannutkaan perille, koska tie oli vieras. Pysähdyitkö kysymään neuvoa? Kuvittele, miltä sinusta olisi tuntunut, jos joku ystävällinen ihminen olisi tien neuvomisen sijasta sanonut: ”Seuraa minua. Minä vien sinut perille.” Olisit varmasti tuntenut itsesi huojentuneeksi.
2 Jeesus Kristus tekee jotain samankaltaista meidän hyväksemme. Meidän olisi mahdotonta lähestyä Jumalaa omin avuin. Ihmiset ovat perisynnin ja epätäydellisyyden vuoksi eksyksissä, ”vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä” (Efesolaisille 4:17, 18). Tarvitsemme apua löytääksemme oikean tien. Hyväntahtoinen esimerkkimme Jeesus ei ainoastaan anna neuvoja, vaan hän tekee enemmän. Kuten havaitsimme 1. luvusta, Jeesus kutsuu meitä sanoen: ”Tule minun seuraajakseni.” (Markus 10:21.) Hän esittää myös pakottavan syyn ottaa tuo kutsu vastaan. Jeesus sanoi kerran: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Käsittelemme seuraavaksi syitä, joiden vuoksi Isää voi lähestyä vain Pojan kautta. Saatuamme nuo syyt selville tarkastelemme, miten Jeesus tosiaan on ”tie, totuus ja elämä”.
Ratkaiseva osa Jehovan tarkoituksessa
3. Miksi Jumalaa lähestytään Jeesuksen kautta?
3 Jehova Jumalaa voi lähestyä vain Jeesuksen kautta ennen kaikkea siksi, että Jumala on nähnyt hyväksi asettaa Poikansa avainasemaan.a Isä on antanut hänelle merkittävimmän osan hänen kaikkien tarkoitustensa toteuttamisessa (2. Korinttilaisille 1:20; Kolossalaisille 1:18–20). Ymmärtääksemme Pojan keskeisen aseman meidän täytyy tietää, mitä tapahtui, kun ensimmäinen ihmispari liittyi Eedenin puutarhassa Saatanan kapinaan Jehovaa vastaan (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:1–6).
4. Minkä kiistakysymyksen Eedenin kapina herätti, ja miten Jehova päätti ratkaista sen?
4 Eedenin kapina herätti koko kaikkeutta koskevan kiistakysymyksen: onko Jehova joka suhteessa pyhä, hyvä, oikeudenmukainen ja rakastava? Ratkaistakseen tämän tärkeän kiistakysymyksen Jehova päätti lähettää yhden täydellisistä henkipojistaan maan päälle. Tämä poika ei voisi saada tärkeämpää tehtävää – hän antaisi elämänsä Isänsä nimen pyhittämiseksi ja ihmiskunnan lunastamiseksi. Kun valittu poika pysyisi uskollisena kuolemaan saakka, kaikki Saatanan kapinan herättämät ongelmat voitaisiin ratkaista (Heprealaisille 2:14, 15; 1. Johanneksen kirje 3:8). Jehovalla oli kuitenkin miljoonittain täydellisiä henkipoikia (Daniel 7:9, 10). Kenet hän valitsi tähän kaikkein tärkeimpään tehtävään? Hän valitsi ”ainosyntyisen Poikansa”, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Jeesuksena Kristuksena (Johannes 3:16).
5, 6. Miten Jehova osoitti luottavansa Poikaansa, ja mihin tämä luottamus perustui?
5 Oliko Jehovan valinta yllättävä? Ei suinkaan! Isä luotti ainosyntyiseen Poikaansa ehdottomasti. Jo satoja vuosia ennen kuin Poika tuli maan päälle, Jehova oli ennustanut hänen pysyvän uskollisena kaikenlaisista kärsimyksistä huolimatta (Jesaja 53:3–7, 10–12; Apostolien teot 8:32–35). Ajattele, mitä tämä merkitsi. Poika pystyi itse päättämään, miten hän toimisi, sillä hänellä oli vapaa tahto kuten kaikilla muillakin älyllisillä olennoilla. Silti Jehova luotti Poikaansa niin paljon, että hän kertoi ennalta tämän pysyvän uskollisena. Mihin hänen luottamuksensa perustui? Siihen, että hän tuntee Poikansa perin pohjin. Jehova tietää, miten paljon tämä haluaa miellyttää häntä (Johannes 8:29; 14:31). Poika rakastaa Isäänsä, ja Isä rakastaa Poikaansa (Johannes 3:35). Rakkaus, jota Isä ja Poika tuntevat toisiaan kohtaan, muodostaa heidän välilleen yksimielisyyden ja luottamuksen katkeamattoman siteen (Kolossalaisille 3:14).
6 Kun otetaan huomioon Pojan tärkeä osa ja Isän luottamus häneen sekä heitä yhdistävä rakkaus, niin onko mikään ihme, että Jumalaa voi lähestyä vain Jeesuksen kautta? On kuitenkin olemassa vielä eräs syy, jonka vuoksi vain Poika voi johdattaa meidät Isän luo.
Vain Poika tuntee Isän täysin
7, 8. Miksi Jeesus saattoi aiheellisesti sanoa, ettei kukaan muu tunne Isää täysin ”kuin Poika”?
7 Meidän on täytettävä tietyt vaatimukset, jotta voisimme päästä lähelle Jehovaa (Psalmit 15:1–5). Kuka tietää paremmin kuin Poika, mitä Jumalan normien täyttäminen ja hänen hyväksyntänsä saaminen edellyttävät? Jeesus sanoi: ”Isäni on luovuttanut minulle kaiken. Kukaan muu ei tunne Poikaa täysin kuin Isä, eikä kukaan muu tunne Isää täysin kuin Poika ja jokainen, jolle Poika haluaa tehdä hänet tunnetuksi.” (Matteus 11:27.) Katsotaanpa, millä perusteella Jeesus saattoi aiheellisesti ja liioittelematta sanoa, ettei kukaan muu tunne Isää täysin ”kuin Poika”.
8 Pojalla on ”koko luomakunnan esikoisena” ainutlaatuisen läheinen suhde Jehovaan (Kolossalaisille 1:15). Voi vain kuvitella, miten läheiseksi Isän ja Pojan suhde muodostui sinä mittaamattoman pitkänä aikana, jona vain he kaksi olivat olemassa – luomisen alusta siihen saakka kun muita henkiolentoja saatettiin olemassaoloon (Johannes 1:3; Kolossalaisille 1:16, 17). Ajattele, miten suurenmoinen mahdollisuus Pojalla oli Isän rinnalla omaksua Isän ajatuksia ja oppia tuntemaan hänen tahtonsa, norminsa ja toimintatapansa. Ei tosiaankaan ole liioiteltua sanoa, ettei kukaan tunne Isää yhtä hyvin kuin Jeesus. Tämän läheisen suhteen ansiosta Jeesus saattoi ilmaista paremmin kuin kukaan muu, millainen hänen Isänsä on.
9, 10. a) Millä tavoin Jeesus ilmaisi, millainen hänen Isänsä on? b) Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme Jehovan hyväksynnän?
9 Jeesuksen opetuksista käy ilmi, että hän tiesi tarkkaan, mitä Jehova ajattelee, millaisia tunteita hänellä on ja mitä hän odottaa palvelijoiltaan.b Jeesus ilmaisi eräällä toisellakin syvälle luotaavalla tavalla, millainen hänen Isänsä on. Jeesus sanoi: ”Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.) Jeesus jäljitteli täydellisesti Isäänsä kaikessa, mitä hän sanoi ja teki. Kun luemme Raamatun sivuilta Jeesuksesta – niistä voimakkaista ja vetoavista sanoista, joita hän käytti opettaessaan, säälistä, joka pani hänet parantamaan toisia, ja myötätunnosta, joka sai hänet puhkeamaan kyyneliin – saattaisimme kuvitella Jehovan puhuvan ja toimivan juuri näin (Matteus 7:28, 29; Markus 1:40–42; Johannes 11:32–36). Pojan sanat ja teot ilmaisevat täydellisesti, miten Isä toimii ja mikä on hänen tahtonsa (Johannes 5:19; 8:28; 12:49, 50). Saadaksemme Jehovan hyväksynnän meidän täytyy siis noudattaa Jeesuksen opetuksia ja seurata hänen esimerkkiään (Johannes 14:23).
10 Koska Jeesus tuntee Jehovan läheisesti ja jäljittelee häntä täydellisesti, ei ole yllättävää, että Jehova on päättänyt, että häntä voi lähestyä ainoastaan Jeesuksen kautta. Nyt kun ymmärrämme, miksi voimme tulla Jehovan luo vain Jeesuksen kautta, lähdemme tarkastelemaan, mitä merkitsevät Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.)
”Minä olen tie”
11. Miksi voimme saada hyväksytyn aseman Jumalan edessä vain Jeesuksen kautta?
11 Olemme jo oppineet, että Jumalaa täytyy lähestyä Jeesuksen kautta. Mietitäänpä vielä tarkemmin, mitä tämä meille merkitsee. Jeesus on ”tie” siinä mielessä, että voimme saada hyväksytyn aseman Jumalan edessä vain hänen kauttaan. Kuinka niin? Kun Jeesus kuoli uskollisena, hän antoi elämänsä lunastusuhriksi (Matteus 20:28). Ilman lunnaita meidän olisi mahdotonta päästä lähelle Jumalaa. Synti muodostaa ihmisten ja Jehovan välille esteen, koska Jehova on pyhä eikä siksi voi mitenkään hyväksyä syntiä (Jesaja 6:3; 59:2). Jeesuksen uhri poisti tämän esteen. Tuo uhri oli juuri se, mitä tarvittiin synnin peittämiseksi eli sovittamiseksi. (Heprealaisille 10:12; 1. Johanneksen kirje 1:7.) Jos hyväksymme tämän Jumalan järjestelyn ja uskomme siihen, voimme saada hänen suosionsa. Meitä ei yksinkertaisesti voi ”sovittaa Jumalan kanssa” millään muulla tavalla (Roomalaisille 5:6–11).
12. Missä mielessä Jeesus on ”tie”?
12 Jeesus on ”tie”, kun on kyse rukoilemisesta. Vain silloin kun rukoilemme Jehovaa Jeesuksen kautta, voimme luottaa siihen, että hän kuulee sydämestä lähtevät pyyntömme (1. Johanneksen kirje 5:13, 14). Jeesus itse sanoi: ”Pyydättepä Isältä mitä tahansa, hän antaa sen teille minun nimessäni. – – Pyytäkää, niin te saatte, ja näin voitte olla täynnä iloa.” (Johannes 16:23, 24.) Voimme siis Jeesuksen nimessä lähestyä Jehovaa rukouksessa ja kutsua häntä ”Isäksemme” (Matteus 6:9). Jeesus on ”tie” eräässä muussakin mielessä: hän on meille esimerkki. Kuten edellä kävi ilmi, Jeesus jäljitteli Isäänsä täydellisesti. Hänen esimerkkinsä auttaa meitä näkemään, miten voimme elää Jehovaa miellyttävällä tavalla. Jotta voisimme lähestyä Jehovaa, meidän on siis seurattava Jeesuksen jalanjälkiä (1. Pietarin kirje 2:21).
”Minä olen – – totuus”
13, 14. a) Miten Jeesus puhui totuudenmukaisesti? b) Mitä Jeesuksen täytyi tehdä ollakseen ”totuus” ja miksi?
13 Jeesus puhui Isänsä profeetallisesta sanasta aina totuudenmukaisesti, ”eikä hänen suussaan ollut petosta” (1. Pietarin kirje 2:22; Johannes 8:40, 45, 46). Jopa hänen vastustajansa myönsivät, että hän opetti ”Jumalan tietä totuudenmukaisesti” (Markus 12:13, 14). Kun Jeesus sanoi: ”Minä olen – – totuus”, hän ei kuitenkaan tarkoittanut vain sitä, että hän puhui, saarnasi ja opetti totuutta. Siihen sisältyi paljon enemmän.
14 On hyvä muistaa, että satoja vuosia aiemmin raamatunkirjoittajat merkitsivät Jehovan pyhän hengen ohjauksessa muistiin lukuisia ennustuksia Messiaasta eli Kristuksesta. Näissä ennustuksissa kerrottiin yksityiskohtia hänen elämästään, palveluksestaan ja kuolemastaan. Lisäksi Mooseksen laki sisälsi varjoja eli profeetallisia esikuvia, jotka viittasivat Messiaaseen (Heprealaisille 10:1). Osoittautuisiko Jeesus uskolliseksi kuolemaan saakka, niin että hän täyttäisi kaiken, mitä hänestä oli ennustettu? Vain jos hän pysyisi uskollisena, Jehova saatettaisiin kunniaan tosi profetioiden Jumalana. Jeesuksen harteilla oli suunnattoman suuri vastuu. Hän teki profeetallisista esikuvista totta elämällään – jokaisella sanallaan ja teollaan (2. Korinttilaisille 1:20). Tällä tavoin Jeesus oli ”totuus”. Jehovan profeetallisen sanan totuus ikään kuin muuttui todellisuudeksi Jeesuksen persoonassa. (Johannes 1:17; Kolossalaisille 2:16, 17.)
”Minä olen – – elämä”
15. Mitä Poikaan uskominen merkitsee, ja mihin se voi johtaa?
15 Jeesus on ”elämä”, koska vain hänen kauttaan voimme saada elämän, ”todellisen elämän” (1. Timoteukselle 6:19). Raamattu sanoo: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä. Se, joka ei tottele Poikaa, ei näe elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” (Johannes 3:36.) Mitä Jumalan Poikaan uskominen merkitsee? Se merkitsee vakuuttuneisuutta siitä, että elämää ei voi saada ilman häntä. Tämän lisäksi se merkitsee sitä, että osoitamme uskomme teoillamme, hankimme jatkuvasti tietoa Jeesuksesta ja noudatamme parhaamme mukaan hänen opetuksiaan ja esimerkkiään (Jaakobin kirje 2:26). Usko Jumalan Poikaan johtaa ikuiseen elämään. ”Pienen lauman” hengellä voidellut kristityt saavat elämän kuolemattomina henkiolentoina taivaassa ja ”suureen joukkoon” kuuluvat ”muut lampaat” täydellisinä ihmisinä paratiisissa maan päällä. (Luukas 12:32; 23:43; Ilmestys 7:9–17; Johannes 10:16.)
16, 17. a) Miten Jeesus osoittautuu ”elämäksi” niillekin, jotka ovat kuolleet? b) Mihin voimme luottaa?
16 Entä ne, jotka ovat jo kuolleet? Jeesus on ”elämä” myös heille. Vähän ennen kuin Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista, hän sanoi tämän sisarelle Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Se joka uskoo minuun, saa elää uudelleen, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Jehova on uskonut Pojalleen ”kuoleman ja haudan avaimet” antamalla hänelle vallan herättää kuolleita (Ilmestys 1:17, 18). Jeesus avaa noilla avaimilla ihmiskunnan kuvaannollisen haudan portit ja vapauttaa näin kaikki, jotka ovat siellä (Johannes 5:28, 29).
17 ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Näihin yksinkertaisiin sanoihin Jeesus tiivisti maanpäällisen elämänsä ja palveluksensa tarkoituksen. Näillä sanoilla on meille hyvin suuri merkitys. Kuten muistamme, Jeesus totesi tämän jälkeen: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Jeesuksen sanat ovat yhtä merkitykselliset nykyään kuin silloin, kun ne lausuttiin. Voimme siksi luottaa täysin siihen, että jos seuraamme Jeesusta, emme koskaan joudu eksyksiin. Yksin hän voi näyttää meille tien ”Isän luo”.
Osoitatko vastarakkautta?
18. Mikä tekee ihmisestä Jeesuksen aidon seuraajan?
18 Kun otamme huomioon Jeesuksen keskeisen osan ja sen, miten läheisesti hän tuntee Isän, meillä on hyvät syyt seurata häntä. Edellisestä luvusta havaitsimme, että pelkät sanat tai tunteet eivät tee meistä Jeesuksen aitoja seuraajia; tarvitaan myös tekoja. Kristuksen seuraamiseen sisältyy se, että mukautamme elämämme hänen opetustensa ja esimerkkinsä mukaiseksi (Johannes 13:15). Tämä kirja voi auttaa sinua saavuttamaan tuon tavoitteen.
19, 20. Mitä sellaista tämä kirja sisältää, mikä voi auttaa sinua seuraamaan Kristusta?
19 Seuraavissa luvuissa erittelemme tarkoin Jeesuksen elämää ja palvelusta. Kirja on jaettu kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa annetaan kokonaiskuva hänen ominaisuuksistaan ja toimintatavoistaan. Toisessa perehdymme hänen esimerkkiinsä innokkaasta saarnaamisesta ja opettamisesta. Kolmannessa jaksossa tarkastelemme sitä, millä tavoin hän osoitti rakkautta. 3. luvusta lähtien kussakin luvussa on tekstiruutu ”Miten voit seurata Jeesusta?” Siinä olevat raamatunkohdat ja kysymykset auttavat meitä miettimään, miten voimme jäljitellä Jeesusta sanoissa ja teoissa.
20 Sen ansiosta, mitä Jehova Jumala on tehnyt, sinun ei tarvitse olla eksyksissä, vieraantunut hänestä perisynnin vuoksi. Jehova maksoi korkean hinnan lähettäessään Poikansa näyttämään meille, miten voimme saada hyväksytyn aseman hänen edessään (1. Johanneksen kirje 4:9, 10). Haluat varmasti sydämestäsi vastata tähän suureen rakkauteen noudattamalla Jeesuksen kutsua: ”Tule minun seuraajakseni.” (Johannes 1:43.)
a Pojalla on niin tärkeä osa, että hänestä käytetään Raamatussa useita profeetallisia nimiä ja arvonimiä (ks. tekstiruutu ”Jeesuksesta Kristuksesta käytettyjä arvonimiä”).
b Ks. esimerkiksi Matteuksen 10:29–31:ssä, 18:12–14, 21–35:ssä ja 22:36–40:ssä olevia Jeesuksen sanoja.