HARPPU

Ensimmäinen Raamatussa mainittu soitin (1Mo 4:21, UM, KR-92, AS, Fn, Kx, Yg, Da). Heprean sana kin·nōrʹ (harppu) käännetään myös joissakin raamatunkäännöksissä ”kanteleeksi” (KR-38, Väl, KR-1776) ja joissakin ”lyyraksi” (JB, Mo, Ro, RS). Noin puolessa niistä 42 kohdasta, joissa sana kin·nōrʹ esiintyy Raamatussa, Septuagintan kääntäjät käyttivät sen vastineena kreikkalaista sanaa ki·thaʹra. Ki·thaʹra oli lyyraa (kreik. lyʹra) muistuttava soitin, jonka kaikupohja oli kuitenkin matalampi. Nykykieliset käännökset kääntävät tavallisesti Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanan ki·thaʹra ”harpuksi” (1Ko 14:7; Il 5:8). Egyptiläisissä monumenteissa kuvatut muinaiset harput olivat monenlaisia ja -mallisia, ja niiden kielten määrä vaihteli. Näiden seikkojen vuoksi jotkut ovat esittäneet, että kin·nōrʹ on saattanut olla jonkinlainen yleiskäsite, joka tarkoitti mitä tahansa pääpiirteiltään muinaista harppua muistuttanutta soitinta.

Ainoa varma Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esitetty tieto kin·nōrʹista on, että se oli kannettava ja suhteellisen kevyt, koska sitä voitiin soittaa juhlakulkueessa tai jopa portto saattoi säestää sillä lauluaan kävellessään kaupungin läpi (1Sa 10:5; 2Sa 6:5; Jes 23:15, 16). Jotkin niistä oli tehty ’algumpuusta’ (1Ku 10:12). Kielet on voitu valmistaa lampaan ohutsuolista, vaikka kehrättyjä kasvikuitujakin on ehkä käytetty.

Daavid, joka oli taitava soittamaan kin·nōrʹia ”kädellään” (1Sa 16:16, 23), antoi tälle instrumentille ’kielisoittimen’ (neʹvel) ohella huomattavan sijan siinä orkesterissa, joka soitti myöhemmin Salomon temppelissä (1Ai 25:1; 2Ai 29:25). Kun Nehemia vihki Jerusalemin muurin, kin·nōrʹ nosti tilaisuuden iloista tunnelmaa (Ne 12:27). Koska kin·nōrʹ oli ennen kaikkea ”sointuva” soitin, jonka avulla ilmaistiin ”riemua”, sen ääni lakkaisi kuulumasta tuomion tai rangaistuksen aikana (Ps 81:2; Hes 26:13; Jes 24:8, 9). Babylonin pakkosiirtolaisuuden murehduttamat israelilaiset eivät halunneet soittaa harppujaan, vaan he ripustivat ne poppeleihin (Ps 137:1, 2).

Koska ei tiedetä varmasti, mikä soitin kin·nōrʹ oli, puhumattakaan neʹvelistä (kielisoitin), näiden kahden instrumentin vertailuyritykset ovat pelkkää spekulointia. 1. Aikakirjan 15:20, 21:ssä mainitaan ”alamotiin viritetyt kielisoittimet [neva·limʹ (mon.)] ja – – seminitiin viritetyt harput [kin·no·rōtʹ (mon.)]”. Jos ”alamot” tarkoittaa korkeampaa ja ”seminit” matalampaa äänialaa, tämä voisi viitata siihen, että kin·nōrʹ oli suurempi, matalaäänisempi soitin. Tilanne on voinut toisaalta olla päinvastainenkin (niin kuin yleisesti otaksutaan), jos alamot ja seminit mainitaan tässä yhteydessä nimenomaan siksi, että ne olivat näille soittimille epätavallisia virityksiä. Molemmat instrumentit olivat joka tapauksessa kannettavia.

Arameankielinen sana sab·bekaʼʹ tarkoittaa Danielin 3:5, 7, 10, 15:ssä nähtävästi ”kolmikulmaista harppua” (UM), mutta se käännetään myös vastineilla ”kolmiomainen lyyra” (AT, JB, RS) ja ”sambuca” (Da). Joidenkin kuvausten mukaan sab·bekaʼʹ oli pieni, korkeaääninen, kolmikulmainen, nelikielinen harppu, ja tämä kuvaus on sopusoinnussa edellä mainittujen käännösten kanssa. (Ks. KIELISOITIN.)