SALMANASSAR

(akkadista, merk. ’Sulman [assyrialainen jumala] on ylivertainen’).

Tämä nimi oli viidellä Assyrian kuninkaalla, mutta vain kaksi heistä näyttää olleen varsinaisesti tekemisissä Israelin kanssa: Salmanassar III ja Salmanassar V. Raamatussa mainitaan suoranaisesti vain jälkimmäinen.

1. Salmanassar III seurasi isäänsä Assurnasirpal II:ta Assyrian valtaistuimelle. Eräässä tekstissä hän sanoo olevansa ”maailman kuningas, kuningas vailla vertaistaan, ’Suuri Lohikäärme’, (ainoa) mahti (maan neljällä) kulmalla” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 276). Hänen arvellaan hallinneen noin 35 vuotta, joista 31 kului nähtävästi Assyrian valta-alueen turvaamiseksi ja laajentamiseksi tehtyihin sotaretkiin. Salmanassar III teki toistuvia hyökkäyksiä länteen Syyrian aramealaisia valtakuntia vastaan.

Hänen piirtokirjoituksensa jossa oletetaan mainittavan Ahab. Salmanassar III:n monoliittitekstissä kuvaillaan taistelua, joka käytiin Karkarissa (lähellä Hamatia Orontesjoen laaksossa) Salmanassarin kuudentena hallitusvuonna. Assyrialaiset taistelivat siellä 12 kuninkaan muodostamaa vihollisliittoutumaa vastaan. Nuo kuninkaat olivat pääasiassa syyrialaisia, mutta yhden heistä sanotaan olleen A-ha-ab-bu ^matSir-ʼi-la-a-a. Tämä nimi käännetään nykyisissä hakuteoksissa yleensä ilmauksella ”israelilainen Ahab”. (Ks. Ancient Near Eastern Texts s. 279.) Ahabin osallistumista tuohon taisteluun syyrialaisten liittolaisena pidetään yleisesti tunnustettuna tosiasiana. Raamatussa ei kuitenkaan mainita tällaista tapahtumaa, ja vaikka nuo nimet selvästi muistuttavatkin toisiaan, on hyviä syitä suhtautua epäilevästi siihen, että A-ha-ab-bu ^matSir-ʼi-la-a-a samastetaan Israelin kuninkaaseen Ahabiin. Teoksessa Encyclopædia Biblica (Lontoo 1899, I osa, palsta 91) sanotaan: ”Nimi Ahabbu Sirʼlai voi tarkoittaa ainoastaan Israelin (tai, kuten Hommel arvelee, Jisreelin) Ahabia, mistä useimmat tutkijat ovat nykyään samaa mieltä.” (Kursivointi meidän.) Tämä osoittaa, ettei tuo samastus ole aina ollut niin yleisesti hyväksyttyä kuin nykyään, ja se osoittaa myös sen, että ilmauksen ^matSir-ʼi-la-a-a kääntäminen vastineella ”israelilainen” on sekin ollut epäilyksenalaista. Huomautettakoon, että muualla assyrialaisissa kirjoituksissa Israelin pohjoisesta valtakunnasta ei käytetä ilmausta ^matSir-ʼi-la-a-a. Muissa senaikaisissa assyrialaisissa teksteissä tuosta maasta käytetään joko sen pääkaupungin nimeä Samaria (teksteissä Sa-me-ri-na) tai nimitystä Bit Hu-um-ri-ia (Omri-maa), jota käytettiin vielä sata vuotta Omrin kuoleman jälkeen. (Ancient Near Eastern Texts s. 284, 285.)

Salmanassarin tekstit osoittavat, että hän taisteli 18. hallitusvuotenaan, 12 vuotta Karkarin taistelun jälkeen, Damaskoksen kuningasta Hasaelia vastaan, ja lisäksi hän kertoo: ”Tuohon aikaan sain pakkoveron Tyroksen ja Sidonin asukkailta ja Jeehulta, Omrin pojalta.” (Ancient Near Eastern Texts s. 280.) Näin ollen A-ha-ab-bun samastaminen kuningas Ahabiin olisi ristiriidassa Raamatun ajanlaskun kanssa, jonka mukaan Ahabin kuoleman ja Jeehun hallituskauden välillä oli suunnilleen 14 vuotta ja tuona aikana hallitsivat Ahasja ja Joram (1Ku 22:51; 2Ku 3:1). Vaikka useimmat kommentaattorit sijoittavatkin Ahabin oletetun liittymisen syyrialaiseen liittoutumaan hänen hallituskautensa loppupuolelle, se ei sovi sittenkään Raamatun ajanlaskuun. Tutkijat Kamphausen ja Kittel tarjosivat tämän ongelman ratkaisuksi sitä, että assyrialaisissa muistiinmerkinnöissä on sekoitettu Ahabin ja Joramin nimet (Hastings, Dictionary of the Bible, 1904, I osa, s. 53). Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään mainintaa siitä, että Joram olisi ollut mukana Karkarin taistelussa.

On myös vaikea selittää, miksi Ahab olisi liittoutunut tuolla tavoin Israelin leppymättömien vihollisten kanssa. Teoksessa The Encyclopedia Americana (1956, I osa, s. 269) todetaankin: ”[Ahabin] havaitaan liittoutuneen oudosti vanhan vihollisensa Ben-Hadadin kanssa Assyrian Salmanassaria – – vastaan, vaikka voisi olettaa, että hän olisi mielellään nähnyt Ben-Hadadin kukistuvan, ja vaikka Assyriasta ei ollut välitöntä uhkaa.” Ahab oli juuri käynyt kaksi sotaa syyrialaisia vastaan, ja vaikka Israelin ja Syyrian välillä olikin lyhyt rauhan kausi, niin tuon kauden kolmantena vuonna Ahab kävi viimeisen taistelunsa heitä vastaan ja menetti siinä henkensä (1Ku 22:1–4, 34–37). Ei ole keksitty mitään vakuuttavaa selitystä sille, miksi hän olisi mennyt mukaan syyrialaiseen liittoutumaan joko halukkaasti tai pakosta.

Myöskään ne valtavat sotajoukot, jotka A-ha-ab-bulla sanotaan Salmanassarin tekstissä olleen, eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä Raamattu kertoo Israelin sotavarusteista. A-ha-ab-bun kerrotaan tuoneen mukanaan ”2000 vaunut”, useammat kuin kukaan muu liittoutuman kuningas. Tämä on ongelma niille, jotka puoltavat A-ha-ab-bun samastamista kuningas Ahabiin, ja yrittäessään saada vaunujen määrän täsmäämään he vain mutkistavat tuota ongelmaa ehdottamalla, että Juudan asukkaat, tyroslaiset, edomilaiset ja jopa moabilaiset joukot solmivat Ahabin joukkojen kanssa toisenkin oudon liittoutuman. (Encyclopædia Biblica, I osa, palsta 92; The Encyclopædia Britannica, 1910, I osa, s. 429.) Huomautettakoon, että mahtavalla kuningas Salomollakin oli valtakunnassaan ainoastaan 1400 vaunut (1Ku 10:26).

Kaiken edellä esitetyn valossa näyttää täysin mahdolliselta, että ei ole oikein kääntää ilmausta A-ha-ab-bu ^matSir-ʼi-la-a-a vastineella ”israelilainen Ahab” ja että tuon tekstin tulkitsijat olivat kenties liian innokkaita näkemään tuossa nimessä yhtymäkohdan johonkin tunnettuun historian henkilöön. Huomautettakoon, että tuossa samassa tekstissä mainitaan ”Musri”, ja vaikka tämä sana muualla tarkoittaakin Egyptiä, kääntäjät hylkäävät tässä tuon merkityksen, koska he katsovat sen olevan epälooginen, ja heidän mielestään tuo nimi ”viittaa luultavasti Vähän-Aasian eteläosassa olevaan maahan” (Ancient Near Eastern Texts, s. 279, alav. 9). Näyttää olevan yhtä hyvät syyt pitää ^matSir-ʼi-la-a-an yhteyttä Israeliin epäloogisena. Ehkä aika näyttää sen.

Salmanassar III:n Karkarissa kohtaaman syyrialaisen liittoutuman ensisijaisia päälliköitä näyttävät olleen Damaskoksen kuningas Adad-idri ja Hamatin kuningas Irhuleni. Salmanassar väitti saaneensa taistelussa suuren voiton, mutta tulokset eivät ilmeisesti olleet niin ratkaisevia, että Assyria olisi voinut edetä kauemmas länteen. Niinpä seuraavilta vuosilta mainitaan uusia taisteluja Damaskoksen kuningasta Adad-idriä vastaan.

Hasaelia ja Jeehua koskevia kirjoituksia. Jehovan Elisan kautta esittämä profetia täyttyi, kun Damaskoksen kuninkaan Ben-Hadadin palvelija Hasael surmasi isäntänsä ja tuli kuninkaaksi luultavasti kuningas Joramin hallituskauden (n. 917–905 eaa.) loppupuolella (2Ku 8:7–15). Eräs Salmanassar III:n teksti vahvistaa tämän: ”Hadadeser [Adad-idri, ilmeisesti Damaskoksen kuningas Ben-Hadad II] (itse) tuhoutui. Hasael, aateliton (kirjm. ’ei kenenkään poika’), anasti valtaistuimen.” Yhteenottoja Hasaelin kanssa mainitaan Salmanassarin 18:nnelta ja 21:nneltä vuodelta, jolloin assyrialaiset voittivat, mutta he eivät pystyneet koskaan valtaamaan Damaskosta. (Ancient Near Eastern Texts s. 280.)

Israelin kuninkaan Jeehun (n. 904–877 eaa.) nimi esiintyy myös Salmanassarin mustassa obeliskissa (nyk. British Museumissa), jossa olevassa reliefissä kuvataan mahdollisesti Jeehun lähettilästä polvistumassa Assyrian kuninkaan edessä ja tuomassa tälle lahjoja. Piirtokirjoituksessa sanotaan: ”Jeehun (Ia-ú-a), Omrin (Hu-um-ri) pojan [tark. Omrin seuraajaa], pakkovero; sain häneltä hopeaa, kultaa, kultaisen saplu-maljan, suippopohjaisen kultamaljakon, kultaisia juoma-astioita, kultaisia ämpäreitä, tinaa, kuninkaan sauvan.” (Ancient Near Eastern Texts s. 281.) Kun Raamatussa kerrotaan Jeehusta, tätä pakkoveroa ei mainita, ja vaikka tuo Israelin kuningas on hyvinkin saattanut maksaa sitä – ottaen huomioon 2. Kuninkaiden kirjan 10:31–33:ssa mainitut olosuhteet – ei pidä otaksua, että Assyrian omahyväiset hallitsijat eivät olisi voineet esittää karkeasti vääristeltyjä kuvauksia sekä kirjoituksissaan että kaiverretuissa reliefeissään.

2. Salmanassar V oli Tiglat-Pileser III:n seuraaja. Maallisissa asiakirjoissa hänen hallituskautensa on hämärän peitossa. Hänen mainitaan ilmeisesti olleen Babylonin Ululaia-niminen kuningas viiden vuoden ajan (Ancient Near Eastern Texts, s. 272, alav. 4). Josefus kertoo historioitsija Menandroksen kuvailleen, kuinka Salmanassar V piiritti Tyrosta (Jewish Antiquities, IX, 283–287 [xiv, 2]). Näitä mainintoja lukuun ottamatta Raamattu on tästä kuninkaasta kertovien tietojen päälähde.

Israelin herruus. Israelin kuninkaan Hosean hallituskaudella (n. 758–740 eaa.) Salmanassar V eteni Palestiinaan saakka ja Hoseasta tuli hänen vasallinsa, joka määrättiin maksamaan vuotuista pakkoveroa (2Ku 17:1–3). Myöhemmin Hosea kuitenkin jätti pakkoveron maksamatta ja solmi salaliiton Egyptin kuninkaan Son kanssa (ks. SO). Tämän vuoksi Salmanassar pani Hosean arestiin ja piiritti sitten Samariaa kolme vuotta, minkä jälkeen tuo vahvasti linnoitettu kaupunki lopulta kukistui ja israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. (2Ku 17:4–6; 18:9–12; vrt. Ho 7:11; Hes 23:4–10.)

Raamatussa ei kerrota, kuka Assyrian kuningas lopulta valloitti Samarian (ks. SARGON).

Samarian kukistuttua 740 eaa. päättyi Israelin kymmenen heimon valtakunnan 257-vuotinen hallinto.