JALKOJEN PESEMINEN

Tervetullut vieraanvaraisuuden ilmaus, joka edelsi usein aterian nauttimista muinaisessa Lähi-idässä, missä ilmasto oli yleensä lämmin ja ihmisillä oli tapana käyttää avonaisia sandaaleja, kävellä kuivalla maaperällä ja kulkea jalkaisin pitkin pölyisiä teitä. Keskivertokodissa isäntä antoi tarvittavat astiat sekä vettä ja vieraat pesivät itse omat jalkansa (Tu 19:21). Varakkaampi isäntä antoi yleensä jalkojen pesemisen orjansa tehtäväksi, ja sitä pidettiin halpa-arvoisena työnä. Abigail ilmaisi suostuvansa Daavidin kosintaan sanomalla: ”Tässä on orjattaresi palvelijattarena pestäkseen herrani palvelijoiden jalat.” (1Sa 25:40–42.) Se, että isäntä tai emäntä itse pesi vieraittensa jalat, oli erityinen nöyryyden ja kiintymyksen osoitus heitä kohtaan.

Jalkoja ei pesty pelkästään silloin, kun isäntä halusi osoittaa vieraanvaraisuutta vierastaan kohtaan, vaan ne pestiin yleensä myös ennen nukkumaanmenoa (Lal 5:3). Erityisen tärkeä oli leeviläispapeille esitetty vaatimus pestä kätensä ja jalkansa, ennen kuin he menivät tabernaakkeliin tai hoitivat virkaansa alttarin äärellä (2Mo 30:17–21; 40:30–32).

Siihen aikaan kun Jeesus Kristus oli maan päällä, isäntä saattoi tarjota vieraalleen vettä jalkojen pesemistä varten, suudella häntä ja sivellä hänen päähänsä öljyä. Fariseus Simon laiminlöi nämä kolme vieraanvaraisuuden ilmausta pitäessään Jeesusta vieraanaan. Kun itkevä syntinen nainen siis kasteli Jeesuksen jalat kyynelillään, pyyhki ne hiuksillaan, suuteli hänen jalkojaan ja siveli niihin sitten hyvänhajuista öljyä, Kristus kiinnitti huomiota Simonin laiminlyöntiin ja sanoi sen jälkeen naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” (Lu 7:36–50.)

Jeesus Kristus pesi apostoliensa jalat maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana, 14. nisankuuta vuonna 33, ja hän teki sen opettaakseen heitä ja ’antaakseen heille mallin’, ei pannakseen alulle jonkin seremonian (Joh 13:1–16). Apostolit olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin. Vieläpä myöhemmin tuona samana iltana, sen jälkeen kun hän oli pessyt heidän jalkansa, he joutuivat jälleen kiihkeään kiistaan siitä, kuka heistä näytti olevan suurin (Lu 22:24–27). Se mitä Jeesus oli tehnyt, ei kuitenkaan hevillä unohtuisi. Jeesus ja apostolit eivät olleet tuona iltana kenenkään vieraita, heillä oli vain eräs huone omassa käytössään. Paikalla ei siis ollut palvelijoita pesemässä heidän jalkojaan, niin kuin siellä olisi epäilemättä ollut, jos he olisivat olleet jonkun vieraita. Kukaan apostoleista ei oma-aloitteisesti ryhtynyt tekemään tätä halpa-arvoista palvelusta toisille. Jossakin sopivassa vaiheessa aterian aikana Jeesus kuitenkin nousi, pani päällysvaippansa syrjään, vyötti itsensä pyyhkeellä, pani vettä vatiin ja pesi heidän jalkansa. Tällä tavoin hän osoitti, että jokaisen pitäisi nöyrästi olla toisten palvelija ja ilmaista rakkautta käytännössä, tehdä jotakin toisten mukavuuden hyväksi. Toimiessaan emäntinä kristityt naiset tekivät juuri näin, kuten käy ilmi siitä, että apostoli Paavali mainitsi vieraanvaraisen jalkojen pesemisen yhtenä niistä hyvistä töistä, joita kristityt lesket tekivät (1Ti 5:9, 10). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ei sanota, että kristittyjen olisi osallistuttava muodolliseen jalkojenpesuseremoniaan. Se esimerkki, jonka Jeesus Kristus tällä teollaan antoi, muistuttaa kuitenkin kristittyjä siitä, että heidän tulee palvella veljiään rakkaudellisesti pienissäkin asioissa ja siten, että he hoitavat heidän puolestaan alhaisiakin tehtäviä (Joh 13:34, 35). (Ks. PESEMINEN.)