AKASIA

(hepr. šit·tahʹ).

Puu, joka menestyi hyvin siinä erämaassa, jossa israelilaiset vaelsivat. Siitä saatiin melko mittavia lautoja (lähes 4,5 m pitkiä 2Mo 36:20, 21:n mukaan), joita israelilaiset käyttivät kannettavan tabernaakkelin rakentamiseen. Tämä puu ei ehkä myöskään ollut kovin yleinen Palestiinassa, koska sitä ei mainita Raamatussa juuri lainkaan Luvattuun maahan saapumisen jälkeen. Edellä mainitut piirteet sopivat akasialajeihin Acacia seyal ja Acacia tortilis paremmin kuin mihinkään muihin kyseisen alueen kasveihin. Nämä akasiapuut ovat edelleenkin yleisiä Negevissä ja Siinailla, ja joitakin puita tavataan Jordaninlaaksossa Galileanmeren eteläpuolella, mutta ei Palestiinan pohjoisosissa.

On kiinnostavaa todeta, että arabialainen sana seyal tarkoittaa ’ryöppyävää puroa’ ja että akasioiden kasvupaikkoja ovat juuri purolaaksot eli wadit, joita pitkin vesi sadekausina ryöppyää ja joita on muutoin kuivilla aavikkoseuduilla Kuolleenmeren alueella ja sen eteläpuolella aina Arabian aavikolle ja Siinain niemimaahan asti. Joelin profetiassa (3:18) sanotaankin: ”Jehovan huoneesta juoksee lähde, ja sen on kasteltava Akasiapuiden purolaakso”, joka on selvästikin muulloin tavallisesti kuiva paikka (ks. SITTIM nro 2). Jesajan 41:19:ssä Jehova sanoo: ”Erämaahan minä istutan setrin, akasian ja myrtin sekä öljypuun.” Tässä ennustetaan, että kolmesta puusta, jotka normaalisti kasvavat runsasravinteisessa ja hedelmällisessä maaperässä, tulee autiomaassa viihtyvän akasian kumppaneita Jumalan huolehtiessa niiden kastelusta (Jes 41:17, 18).

Akasian laajalle levittäytyvissä oksissa on runsaasti pitkiä piikkejä. Oksat kietoutuvat usein viereisten akasioiden oksiin sotkuiseksi tiheiköksi; epäilemättä tämä selittää sen, miksi Raamatussa käytetään lähes aina monikollista sanaa šit·timʹ. Akasia saattaa kasvaa 6–8 m:n korkuiseksi, mutta usein se muistuttaa ulkonäöltään pensasta. Sillä on pehmeät, sulkamaiset lehdet, ja se peittyy miellyttävältä tuoksuviin keltaisiin kukkiin ja kasvattaa kaarevia, suippokärkisiä palkohedelmiä. Rosoinen musta kuori peittää erittäin kovaa, hienosyistä ja painavaa puuta, joka on immuuni hyönteisten hyökkäyksille. Nämä ominaisuudet ja se, että akasiaa oli runsaasti saatavilla autiomaassa, tekivät siitä erityisen sopivan tabernaakkelin ja sen kalustuksen valmistamiseen. Sitä käytettiin valmistettaessa liiton arkkua (2Mo 25:10; 37:1), näkyleipäpöytää (2Mo 25:23; 37:10), alttareita (2Mo 27:1; 37:25; 38:1), näiden kantamiseen tarvittavia tankoja (2Mo 25:13, 28; 27:6; 30:5; 37:4, 15, 28; 38:6), pylväitä verhoa ja esirippua varten (2Mo 26:32, 37; 36:36) sekä kehikkoja (2Mo 26:15; 36:20) ja niitä yhdistäviä poikkitankoja (2Mo 26:26; 36:31).

Akasia on edelleenkin arvostettu huonekalumateriaali hienosyisen rakenteensa, syvän oranssinruskean värinsä ja kestävyytensä takia. Muinaiset egyptiläiset käyttivät akasiasta tehtyjä tappeja muumioarkkujen sulkemiseen, ja he käyttivät akasiaa veneiden rakentamiseen. Jotkin akasialajit tuottavat myös arabikumia kauppatavaraksi.