BABEL

(’sekaannus’).

Yksi ensimmäisistä vedenpaisumuksen jälkeen rakennetuista kaupungeista. Jumala ”oli siellä sekoittanut koko maan kielen” (1Mo 11:9). Nimi on peräisin verbistä ba·lalʹ ’sekoittaa’. Paikalliset asukkaat, jotka pitivät kaupunkiaan Jumalan hallintokeskuksena, väittivät, että tuo nimi oli yhdistetty sanoista Bab (portti) ja ilu (Jumala) ja tarkoitti ’Jumalan porttia’.

Jumalattoman Nimrodin, ’Jehovaa vastustavan mahtavan metsästäjän’, valtakunnan alku oli täällä Babelissa ”Sinearin maassa”, tulvatasangolla joka oli muodostunut Eufratin ja Tigriin tulvien synnyttämästä lietteestä (1Mo 10:9, 10). Rakentamiseen ei ollut saatavissa kiveä, joten rakentajat käyttivät hyväkseen suuria saviesiintymiä. ”Tehkäämme tiiliä ja kovettakaamme ne polttamalla”, he sanoivat. Koska kalkkia ei ollut saatavissa, laastina käytettiin bitumia. (1Mo 11:3.)

Babelissa käynnistetty Jumalaa uhmaava ohjelma keskittyi sellaisen uskonnollisen tornin rakentamiseen, ”jonka huippu ulottuu taivaisiin”. Sitä ei rakennettu Jehovan palvomista ja ylistämistä varten, vaan se omistettiin väärälle, ihmistekoiselle uskonnolle, ja rakentamisen vaikuttimena oli tehdä ”kuuluisa nimi” rakentajille. (1Mo 11:4.)

Tornin rakentamisen likimääräinen aika voidaan päätellä seuraavien tietojen perusteella: Peleg eli vuosina 2269–2030 eaa. Hänen nimensä merkitsi ’jakoa’, sillä ”hänen päivinään maa [ts. maan väestö] jakautui”. Sieltä Jehova ’hajotti heidät yli koko maan pinnan’. (1Mo 10:25; 11:9.) Eräässä Šarkališarrin, patriarkkojen aikana eläneen Agaden (Akkadin) kuninkaan, tekstissä kerrotaan hänen entistäneen Babylonin temppelitornin, mikä viittaa siihen, että sellainen rakennelma oli olemassa ennen hänen hallituskauttaan.