Älä ole kilpailuhenkinen vaan rakenna rauhaa

 1. Miten kilpailuhenki voi vaikuttaa ihmisiin?

NYKYMAAILMASSA monet ihmiset ovat itsekkäitä ja kilpailuhenkisiä. Bisnesmies turvautuu häikäilemättömiin keinoihin lyödäkseen kilpailijansa. Urheilija loukkaa tahallaan toisen joukkueen pelaajaa, jotta oma joukkue voittaisi ottelun. Opiskelija huijaa arvostetun yliopiston pääsykokeissa. Me kristityt ymmärrämme, että tällainen käytös on väärin; se kuuluu ”syntisen ihmisluonnon tekoihin” (Gal. 5:19–21). Mutta voisiko joku Jehovan palvelija herättää kilpailuhenkeä seurakunnassa tajuamatta sitä itse? Tämä on tärkeä kysymys, koska kilpailuhenki voi vahingoittaa seurakunnan yhtenäisyyttä.

 2. Mitkä ovat tämän artikkelin pääkohdat?

² Tässä artikkelissa katsomme, mitkä kielteiset ominaisuudet voivat olla kilpailuhengen taustalla. Mietimme myös sellaisten Raamatun aikoina eläneiden uskollisten miesten ja naisten esimerkkejä, jotka eivät yrittäneet kilpailla toisten kanssa. Mutta tutkitaanpa ensin motiivejamme.

 3. Mitä kysymyksiä voisimme miettiä?

³ Meidän on aika ajoin hyvä tutkia omia motiivejamme. Voisimme miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mittaanko omaa arvoani vertaamalla itseäni toisiin? Haluanko olla aina paras kaikessa tai ainakin parempi kuin joku tietty veli tai sisar? Vai onko motiivini se, että haluan vain antaa parhaani Jehovalle? Katsotaan, miksi tällainen itsetutkistelu on Raamatun mukaan tärkeää.

 4. Miksi meidän ei tulisi Galatalaiskirjeen 6:3, 4:n mukaan vertailla itseämme toisiin?

⁴ Raamattu sanoo, ettei meidän tulisi vertailla itseämme toisiin. (Lue Galatalaiskirjeen 6:3, 4.) Jos ajattelemme, että me olemme parempia kuin muut, saatamme ylpistyä. Jos taas ajattelemme, että muut ovat parempia kuin me, saatamme masentua. Kummassakaan tapauksessa emme suhtaudu itseemme järkevästi (Room. 12:3). Kreikassa asuva sisar Katerinab sanoo: ”Minulla oli tapana verrata itseäni toisiin, jotka olivat kauniimpia ja parempia kentällä ja joiden oli helpompi saada ystäviä. Niinpä tunsin, ettei minusta ollut mihinkään.” Meidän täytyy muistaa, että Jehova ei ole vetänyt meitä luokseen siksi, että olisimme hyvännäköisiä, sujuvasanaisia tai suosittuja, vaan siksi, että rakastamme häntä ja kuuntelemme hänen Poikaansa (Joh. 6:44; 1. Kor. 1:26–31).

 5. Mitä voit oppia Hyunin kokemuksesta?

⁵ Voisimme miettiä myös, tunnetaanko meidät rauhanrakentajina vai riidankylväjinä. Eteläkorealainen veli Hyun piti toisia vanhimpia kilpailijoinaan. Hän kertoo: ”Suhtauduin näihin veljiin kriittisesti ja olin usein eri mieltä heidän kanssaan.” Mitä siitä seurasi? ”Asenteeni aiheutti epäsopua seurakunnassa”, hän myöntää. Hyunin ystävät auttoivat häntä tajuamaan ongelmansa. Hän teki tarvittavat muutokset, ja nykyään hän on todella hyvä vanhin. Jos tunnistamme itsessämme kilpailuhenkisyyttä, meidän täytyy tehdä asialle jotain.

 6. Mitkä Galatalaiskirjeen 5:26:ssa mainitut ominaisuudet voivat johtaa kilpailuhenkisyyteen?

⁶ Lue Galatalaiskirjeen 5:26. Mitkä huonot ominaisuudet voivat johtaa kilpailuhenkisyyteen? Yksi on itsekeskeisyys. Itsekeskeinen ihminen on ylpeä ja ajattelee vain itseään. Toinen huono ominaisuus on kateus. Kateellinen ihminen haluaa itselleen jotain, mitä jollain toisella on, ja lisäksi toivoo toisen menettävän sen. Kateus on todellisuudessa eräänlaista vihamielisyyttä. Haluamme varmasti karttaa näitä huonoja ominaisuuksia kuin ruttoa.

 7. Mihin itsekeskeisyyttä ja kateutta voidaan verrata?

⁷ Itsekeskeisyyttä ja kateutta voidaan verrata lentokoneen polttoaineen epäpuhtauksiin. Lentokone pystyy ehkä nousemaan ilmaan, mutta epäpuhtaudet voivat tukkia polttoainejärjestelmän, jolloin moottorit menettävät tehoaan juuri ennen laskua ja kone syöksyy maahan. Vastaavasti joku voi palvella Jehovaa jonkin aikaa, mutta jos häntä motivoi itsekeskeisyys tai kateus, se voi ”johtaa romahdukseen” (Sananl. 16:18). Hän lakkaa palvelemasta Jehovaa ja aiheuttaa vahinkoa itselleen ja toisille. Miten sitten voimme varoa itsekeskeisyyttä ja kateutta?

 8. Miten voimme taistella itsekeskeisyyttä vastaan?

⁸ Voimme taistella itsekeskeisyyttä vastaan, kun muistamme apostoli Paavalin neuvon filippiläisille: ”Älkää tehkö mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan pitäkää nöyrästi toisia itseänne parempina.” (Fil. 2:3.) Jos pidämme toisia itseämme parempina, emme kilpaile niiden kanssa, jotka ovat ehkä taitavampia ja kyvykkäämpiä kuin me, vaan olemme iloisia heidän puolestaan, varsinkin jos he käyttävät kykyjään Jehovan palveluksessa. Lahjakkaat veljet ja sisaret taas noudattavat Paavalin neuvoa siten, että he arvostavat toisten hyviä ominaisuuksia ja keskittyvät niihin. Näin me kaikki vahvistamme seurakunnan rauhaa ja yhtenäisyyttä.

 9. Miten voimme pitää kateuden loitolla?

⁹ Meidän on helpompi olla kadehtimatta toisia, kun olemme vaatimattomia, toisin sanoen emme luule itsestämme liikoja vaan muistamme omat rajoituksemme. Silloin emme yritä todistaa, että olemme lahjakkaampia tai kyvykkäämpiä kuin kaikki muut, vaan mietimme, mitä voimme oppia toisilta. Esimerkiksi jos joku veli pitää huippuhyviä esitelmiä, voisimme kysyä häneltä, miten hän valmistaa ne. Jos sisar on taitava ruoanlaittaja, voisimme pyytää häneltä käytännön vinkkejä. Jos jonkun nuoren on vaikea saada kavereita, hän voisi pyytää ideoita sellaiselta, jolle se on helppoa. Näin voimme kehittää omia taitojamme ja pitää kateuden loitolla.

10. Mihin vaikeaan tilanteeseen Gideon joutui?

¹⁰ Mietitään, mitä tapahtui, kun Manassen heimoon kuuluva Gideon tapasi Efraimin heimon miehiä. Gideon ja hänen 300 miestään olivat saaneet Jehovan avulla tärkeän voiton, josta he olisivat voineet olla todella ylpeitä. Tavatessaan Gideonin efraimilaiset eivät kuitenkaan kiittäneet häntä vaan moittivat häntä. Ilmeisesti heidän ylpeyttään oli loukattu, koska Gideon ei ollut pyytänyt heitä heti aluksi mukaan taistelemaan vihollisia vastaan. He keskittyivät pelkästään oman heimonsa kunnian puolustamiseen eivätkä nähneet isoa kuvaa: Gideon oli juuri tuonut kunniaa Jehovan nimelle ja suojellut hänen kansaansa. (Tuom. 8:1.)

11. Miten Gideon suhtautui efraimilaisiin?

¹¹ Gideon sanoi nöyrästi efraimilaisille: ”Mitä minä olen tehnyt teihin verrattuna?” Sitten hän muistutti heitä siitä, miten paljon he olivat saaneet aikaan Jehovan avulla. Sen jälkeen ”he rauhoittuivat”. (Tuom. 8:2, 3.) Gideon ei tehnyt numeroa itsestään vaan halusi säilyttää rauhan Jumalan kansan keskuudessa.

12. Mitä opimme efraimilaisten ja Gideonin esimerkeistä?

¹² Mikä on tämän kertomuksen opetus? Efraimilaisten esimerkistä opimme, että tärkeää ei ole se, että me saamme kunniaa, vaan se, että Jehova saa kunniaa. Entä mitä opimme Gideonista? Jos olet perheenpää tai vanhin ja joku pahoittaa mielensä sinun takiasi, yritä nähdä asiat hänen näkökannaltaan. Voit myös kiittää häntä siitä, minkä hän on tehnyt hyvin. Se vaatii nöyryyttä, varsinkin jos toinen on selvästi väärässä. Rauha on kuitenkin tärkeämpää kuin se, kuka on oikeassa.

13. Millainen vaikea tilanne Hannalla oli? Mitä hän teki?

¹³ Ajatellaanpa seuraavaksi Hannan esimerkkiä. Hän oli naimisissa leeviläisen Elkanan kanssa, jolla oli myös toinen vaimo, Peninna. Elkana rakasti Hannaa enemmän kuin Peninnaa. Peninnalla oli kuitenkin lapsia, Hannalla ei. Siksi ”Peninna pilkkasi häntä koko ajan pahoittaakseen hänen mielensä”. Miltä Hannasta tuntui? Hänellä oli niin kurja olo, että ”hän itki eikä voinut syödä”. (1. Sam. 1:2, 6, 7.) Missään ei kuitenkaan sanota, että Hanna olisi yrittänyt kostaa Peninnalle. Sen sijaan hän kertoi Jehovalle, miltä hänestä tuntui, ja luotti siihen, että Jehova auttaisi häntä. Raamattu ei kerro, muuttuiko Peninnan asenne, mutta Hanna sai takaisin mielenrauhansa ”eikä hän enää näyttänyt alakuloiselta”. (1. Sam. 1:10, 18.)

14. Mitä opimme Hannan esimerkistä?

¹⁴ Mitä voimme oppia Hannan esimerkistä? Jos joku yrittää kilpailla kanssasi, muista, että sinä päätät, miten reagoit. Sinun ei tarvitse lähteä siihen mukaan. Älä maksa pahaa pahalla vaan yritä säilyttää rauha. (Room. 12:17–21.) Vaikka toinen ei muuttaisi käytöstään, sinä säilytät mielenrauhasi.

15. Mitä yhteistä Apolloksella ja Paavalilla oli?

¹⁵ Pohditaan lopuksi opetuslapsi Apolloksen ja apostoli Paavalin esimerkkejä. Molemmat tunsivat hyvin Raamatun kirjoitukset ja olivat tunnettuja opettajia. Molemmat olivat myös auttaneet monia ihmisiä tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi. He eivät kuitenkaan kilpailleet keskenään.

16. Miten kuvailisit Apollosta?

¹⁶ Apollos oli kotoisin Aleksandriasta, joka oli ensimmäisellä vuosisadalla oppineisuuden keskus. Hän oli ilmeisesti lahjakas puhuja, ja hän ”tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset”. (Apt. 18:24.) Kun hän oli Korintissa, jotkut sikäläiset kristityt osoittivat, että he pitivät hänestä enemmän kuin muista veljistä, muun muassa Paavalista (1. Kor. 1:12, 13). On vaikea kuvitella, että Apollos olisi itse edistänyt tällaista ajattelua. Vähän sen jälkeen kun hän oli lähtenyt Korintista, Paavali kehotti häntä palaamaan sinne (1. Kor. 16:12). Paavali ei olisi varmasti tehnyt niin, jos hän olisi ajatellut, että Apollos aiheutti hajaannusta seurakunnassa. Apollos käytti selvästikin lahjojaan hyvään tarkoitukseen: hän julisti hyvää uutista ja vahvisti veljiä ja sisaria. Hän oli kaikesta päätellen nöyrä mies. Missään ei esimerkiksi kerrota, että hän olisi loukkaantunut, kun Aquila ja Priscilla ”selittivät hänelle tarkemmin Jumalan tietä”. (Apt. 18:24–28.)

17. Miten Paavali edisti rauhaa?

¹⁷ Paavali tiesi, miten hyvää työtä Apollos oli tehnyt, mutta ei pitänyt häntä uhkana. Paavalin nöyryys, vaatimattomuus ja järkevyys näkyivät neuvoista, joita hän antoi Korintin seurakunnalle. Kun jotkut sanoivat: ”Minä kuulun Paavalille”, se ei tuntunut hänestä hyvältä, vaan hän ohjasi kaiken huomion Jehovaan ja Jeesukseen (1. Kor. 3:3–6).

18. Mitä opimme 1. Korinttilaiskirjeen 4:6, 7:n mukaan Apolloksen ja Paavalin esimerkeistä?

¹⁸ Mitä voimme oppia Apolloksen ja Paavalin esimerkeistä? Teemme ehkä paljon Jehovan palveluksessa ja autamme monia kasteelle, mutta ymmärrämme, että kaikki tämä on mahdollista vain Jehovan avulla. Opimme myös, että mitä enemmän meillä on vastuuta seurakunnassa, sitä enemmän voimme tehdä sen rauhan hyväksi. Arvostamme sitä, että nimitetyt veljet edistävät rauhaa ja yksimielisyyttä. He perustavat neuvonsa Raamattuun eivätkä kohdista huomiota itseensä vaan malliimme Kristukseen Jeesukseen. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 4:6, 7.)

19. Mitä jokainen meistä voi tehdä? (Ks. myös tekstiruutu ”Älä herätä kilpailuhenkeä”.)

¹⁹ Me kaikki olemme saaneet Jumalalta lahjoja tai kykyjä, ja voimme käyttää niitä ”toisten palvelemiseen” (1. Piet. 4:10). Oma osamme voi tuntua pieneltä, mutta seurakunnan yhtenäisyyttä vahvistavat pienet teot ovat kuin pieniä tikkejä, jotka pitävät vaatteen koossa. Meidän tulisi yrittää tosissamme päästä eroon kilpailuhengestä ja tehdä parhaamme, jotta seurakunnassa säilyisi rauha ja yksimielisyys (Ef. 4:3).