1. Mooseksen kirja
48 Ja näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että Joosefille sanottiin: ”Katso, isäsi on heikkenemässä.” Silloin hän otti mukaansa molemmat poikansa Manassen ja Efraimin.+ 2 Sen jälkeen Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Katso, poikasi Joosef on tullut luoksesi.” Niin Israel ponnisti voimansa ja nousi istumaan lepovuoteellaan. 3 Ja Jaakob sanoi Joosefille:
”Jumala, Kaikkivaltias*, näyttäytyi minulle Lusissa+ Kanaanin maassa siunatakseen minut.+ 4 Sitten hän sanoi minulle: ’Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi+ ja minä teen sinut lukuisaksi ja muutan sinut kansojen kootuksi joukoksi,+ ja minä annan tämän maan tulevalle siemenellesi omaisuudeksi ajan hämärään asti.’+ 5 Ja nyt molemmat poikasi, jotka ovat syntyneet sinulle Egyptin maassa, ennen kuin tulin tänne luoksesi Egyptiin, he ovat minun.+ Efraim ja Manasse tulevat olemaan minun niin kuin Ruuben ja Simeon.+ 6 Mutta sinun jälkeläisesi, joiden isäksi olet tuleva* heidän jälkeensä, tulevat olemaan sinun. Heitä nimitetään perinnössään veljiensä nimeen yhdistettyinä.+ 7 Ja mitä minuun tulee, kun olin tulossa Paddanista,+ Raakel kuoli+ rinnaltani Kanaanin maassa tien varrella, kun oli vielä jäljellä hyvän matkaa ennen Efratiin+ tuloa, joten hautasin hänet sinne Efratin eli Betlehemin+ tien varteen.”
8 Sitten Israel huomasi Joosefin pojat ja sanoi: ”Keitä nämä ovat?”+ 9 Niin Joosef sanoi isälleen: ”He ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut.”+ Silloin hän sanoi: ”Tuohan heidät minun luokseni, jotta voin siunata heidät.”+ 10 Mutta Israelin silmät olivat vanhuuden johdosta himmeät.+ Hän ei voinut nähdä. Niinpä hän toi heidät hänen lähelleen, ja sitten hän suuteli heitä ja syleili heitä.+ 11 Ja Israel sanoi edelleen Joosefille: ”En aavistanut, että näkisin sinun kasvosi,+ mutta katso, Jumala on sallinut minun nähdä myös jälkeläisesi.” 12 Sen jälkeen Joosef toi heidät pois hänen polviltaan* ja kumartui syvään kasvot maata kohti.+
13 Joosef otti nyt heidät molemmat, Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle+ ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle,+ ja toi heidät hänen lähelleen. 14 Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja pani sen Efraimin pään päälle,+ vaikka tämä oli nuorempi,+ ja vasemman kätensä Manassen pään päälle.+ Hän asetti kätensä näin tieten tahtoen*, sillä Manasse oli esikoinen.+ 15 Sitten hän siunasi Joosefin sanoen:+
”Tosi Jumala, jonka edessä isäni Abraham ja Iisak vaelsivat,+
tosi Jumala, joka on ollut paimeneni koko olemassaoloni ajan tähän päivään saakka,+
16 enkeli, joka on toinnuttanut* minut kaikesta onnettomuudesta,+ siunatkoon näitä poikia.+
Ja otettakoon heidät minun nimiini sekä isieni Abrahamin ja Iisakin nimiin,+
ja he lisääntykööt paljoudeksi maassa.”+
17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä piti oikeaa kättään Efraimin pään päällä, se oli hänelle epämieluista,+ ja hän yritti tarttua isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.+ 18 Siksi Joosef sanoi isälleen: ”Ei niin, isä, koska tämä on esikoinen.+ Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 19 Mutta hänen isänsä kieltäytyi ja sanoi: ”Tiedän sen, poikani, tiedän sen. Hänestäkin tulee kansa, ja hänkin tulee suureksi.+ Mutta hänen nuorempi veljensä tulee kuitenkin häntä suuremmaksi,+ ja hänen jälkeläistensä luku tulee täysin vastaamaan kansakuntia.”*+ 20 Ja hän jatkoi heidän siunaamistaan sinä päivänä+ sanoen:
”Julistakoon Israel siunausta sinun välitykselläsi* sanoessaan:
’Tehköön Jumala sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi.’”+
Näin hän yhä asetti Efraimin Manassen edelle.+
21 Sen jälkeen Israel sanoi Joosefille: ”Katso, minä kuolen,+ mutta Jumala on oleva teidän kanssanne ja palauttava teidät esi-isienne maahan.+ 22 Minä puolestani annan sinulle yhden harjanteen* enemmän kuin veljillesi,+ sen jonka miekallani ja jousellani otin amorilaisten kädestä.”