2. Samuelin kirja

1 Ja Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid oli palannut lyötyään amalekilaiset,*+ tapahtui, että Daavid oleskeli Siklagissa+ vielä kaksi päivää. 2 Ja katso, kolmantena päivänä kävi niin, että leiristä Saulin luota tuli mies+ vaatteet repäistyinä+ ja multaa päänsä päällä,+ ja tapahtui, että kun hän tuli Daavidin luo, hän heti lankesi maahan+ ja heittäytyi kasvoilleen.

3 Niin Daavid sanoi hänelle: ”Mistä sinä tulet?”, mihin hän sanoi hänelle: ”Olen paennut Israelin leiristä.” 4 Ja Daavid sanoi hänelle edelleen: ”Miten on käynyt? Kerrohan minulle.” Tähän hän sanoi: ”Väki on paennut taistelusta, ja paljon väkeä on myös kaatunut ja kuollut,+ ja myös Saul+ ja hänen poikansa Jonatan+ ovat kuolleet.” 5 Silloin Daavid sanoi nuorelle miehelle, joka kertoi sen hänelle: ”Mistä oikein tiedät, että Saul ja myös hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?”+ 6 Tähän nuori mies, joka kertoi sen hänelle, sanoi: ”Osuin sattumalta Gilboanvuorelle,+ ja siellä Saul nojasi keihääseensä+ ja, katso, vaununajajat* ja ratsumiehet olivat tavoittaneet hänet.+ 7 Kun hän kääntyi ja näki minut, niin hän kutsui minua ja minä sanoin: ’Tässä olen!’ 8 Ja hän sanoi minulle vielä: ’Kuka olet?’, johon sanoin hänelle: ’Olen amalekilainen.’+ 9 Sitten hän sanoi: ’Astuhan luokseni ja surmaa minut lopullisesti, sillä kouristus* on vallannut minut, mutta koko sieluni+ on vielä minussa.’ 10 Niin astuin hänen luokseen ja surmasin hänet lopullisesti,+ sillä tiesin, ettei hän kaaduttuaan olisi voinut elää. Sitten otin hänen päässään olleen diadeemin+ ja käsivarressaan olleen rannerenkaan tuodakseni ne tänne herralleni.”

11 Tällöin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne,+ ja samoin tekivät myös kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. 12 Ja he valittivat ja itkivät+ ja paastosivat+ iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin ja Jehovan* kansan ja Israelin huoneen tähden,+ siksi että he olivat kaatuneet miekkaan.

13 Daavid sanoi nyt nuorelle miehelle, joka kertoi sen hänelle: ”Mistä sinä olet?”, mihin tämä sanoi: ”Olen erään muukalaisasukkaan, erään amalekilaisen,+ poika.” 14 Silloin Daavid sanoi hänelle: ”Kuinka et pelännyt+ ojentaa kättäsi tuhotaksesi Jehovan voidellun?”*+ 15 Sitten Daavid kutsui yhden nuorista miehistä ja sanoi: ”Käy tänne. Iske hänet maahan.” Niinpä hän löi hänet maahan, niin että hän kuoli.+ 16 Daavid sanoi sitten hänelle: ”Verivelkasi* olkoon oman pääsi päällä,+ sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan+ sanomalla: ’Minä surmasin lopullisesti Jehovan voidellun.’”+

17 Ja Daavid ryhtyi laulamaan valittaen tätä surulaulua+ Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista+ 18 ja sanoi, että Juudan+ pojille pitäisi opettaa ”Jousi”.*+ Katso, se on kirjoitettuna Jasarin* kirjassa:+