1. Kuninkaiden kirja
17 Ja tisbeläinen Elia*+ Gileadin+ asukkaista* sanoi sitten Ahabille: ”Niin totta kuin Jehova, Israelin Jumala, elää,+ hän jonka edessä minä seison,*+ näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta+ muuten kuin minun sanani käskystä!”+
2 Hänelle tuli nyt Jehovan sana,+ joka kuului: 3 ”Lähde pois täältä, ja sinun on suunnattava kulkusi itään päin ja piilouduttava+ Keritin purolaaksoon, joka on Jordanista itään. 4 Ja on tapahduttava, että sinun pitää juoda purolaaksosta,+ ja minä käsken korppien+ toimittaa sinulle sinne ruokaa.”+ 5 Hän lähti viipymättä ja teki Jehovan sanan mukaan+ ja siis meni ja asettui asumaan Keritin purolaakson äärelle, joka on Jordanista itään*. 6 Ja korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purolaaksosta.+ 7 Mutta muutaman päivän kuluttua kävi niin, että purolaakso kuivui,+ sillä maahan ei ollut tullut rankkasadetta.
8 Hänelle tuli nyt Jehovan sana, joka kuului:+ 9 ”Nouse, mene Sarpatiin,+ joka kuuluu Sidoniin, ja sinun on asuttava siellä. Katso! Minä käsken erään naisen, lesken, toimittaa siellä sinulle ruokaa.” 10 Niin hän nousi ja meni Sarpatiin ja tuli kaupungin sisäänkäyntiin, ja katso, siellä oli nainen, leski, keräämässä puita. Silloin hän huusi naiselle ja sanoi: ”Toisitko minulle siemauksen vettä astiassa juodakseni.”+ 11 Kun nainen lähti hakemaan sitä, hän huusi hänelle vielä ja sanoi: ”Toisitko minulle palan leipää+ kädessäsi.” 12 Tällöin nainen sanoi: ”Niin totta kuin Jehova, sinun Jumalasi, elää,+ minulla ei ole yhtään pyöreää leipää,*+ vain kourallinen+ jauhoja suuressa ruukussa ja vähän öljyä+ pienessä ruukussa, ja katso, kerään parhaillaan hieman puita*, ja minun on mentävä valmistamaan jotakin itselleni ja pojalleni, ja meidän on syötävä se ja kuoltava.”+
13 Sitten Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää.+ Mene sisään, tee sanasi mukaan. Tee kuitenkin siitä, mitä siellä on, ensin minulle pieni pyöreä leipä,+ ja sinun on tuotava se minulle, ja itseäsi ja poikaasi varten voit valmistaa jotakin jälkeenpäin. 14 Sillä näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Suuri jauhoruukku ei tyhjene eikä pieni öljyruukku ehdy siihen päivään mennessä, jona Jehova antaa rankkasateen maan pinnalle.’”+ 15 Niin hän meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hän sai syödä, hän yhdessä Elian ja huonekuntansa kanssa, monta päivää.+ 16 Suuri jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä pieni öljyruukku ehtynyt+ Jehovan sanan mukaan, jonka hän oli puhunut Elian välityksellä.
17 Ja näiden tapahtumien jälkeen kävi niin, että naisen, talon emännän, poika sairastui, ja hänen sairautensa tuli niin ankaraksi, ettei hänessä ollut enää hengitystä.+ 18 Nainen sanoi tällöin Elialle: ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi,*+ oi tosi Jumalan mies? Sinä olet tullut luokseni muistuttamaan erheestäni+ ja surmaamaan poikani.” 19 Mutta Elia sanoi hänelle*: ”Anna minulle poikasi.” Sitten hän otti tämän hänen poveltaan ja kantoi hänet ylös kattohuoneeseen,+ jossa hän asui, ja laski hänet omalle lepovuoteelleen.+ 20 Ja hän alkoi huutaa Jehovaa ja sanoi: ”Oi Jehova, Jumalani,+ onko sinun aiheutettava vahinkoa myös tälle leskelle, jonka luona asun muukalaisena, surmaamalla hänen poikansa?” 21 Sitten hän ojentautui lapsen ylle+ kolme kertaa ja huusi Jehovaa ja sanoi: ”Oi Jehova, Jumalani, annathan tämän lapsen sielun+ palata häneen.” 22 Lopulta Jehova kuunteli Elian ääntä,+ niin että lapsen sielu palasi häneen ja hän heräsi eloon.+ 23 Elia otti nyt lapsen ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon ja antoi hänet hänen äidilleen, ja sitten Elia sanoi: ”Katso, poikasi on elossa.”+ 24 Silloin nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tosiaan tiedän, että sinä olet Jumalan mies+ ja että suussasi oleva Jehovan sana on tosi.”*+