Job
29 Ja Job ryhtyi jälleen esittämään sananlaskumaista puhettaan ja sanoi:
2 ”Oi kunpa olisin niin kuin muinaisina kuukausina,+
niin kuin niinä päivinä, jolloin Jumala* vartioi minua,+
3 jolloin hän pani lamppunsa loistamaan pääni päälle
ja minä vaelsin halki pimeyden hänen valossaan!+
4 Kunpa olisin niin kuin todella olin parhaina päivinäni,+
jolloin teltassani vallitsi läheinen suhde Jumalaan,+
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani
ja palvelijani olivat kaikkialla ympärilläni,
6 jolloin askeleeni kylpivät voissa
ja kallio vuoti minulle öljyvirtoja,*+
7 jolloin menin kaupungin portille+
ja valmistin itselleni istuimen torille!+
11 Sillä korva kuunteli ja sanoi minua onnelliseksi,
ja silmä näki ja todisti minusta.
12 Sillä minä pelastin apua huutavan ahdistetun+
ja isättömän pojan ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se oli pukineenani.+
Oikeudenmukaisuuteni oli kuin hihaton vaate ja turbaani.
18 Ja minä sanoin: ’Pesässäni* minä heitän henkeni,+
ja minulle lisääntyy päiviä kuin hiekkajyväsiä.+
20 Kunniani on tuoreena luonani,
ja jouseni minun kädessäni ampuu herkeämättä.’