Jedutunin johtajalle. Daavidin sävelmä.
62 Totisesti, Jumalaa sieluni odottaa hiljaisuudessa.+
Häneltä tulee pelastukseni.+
2 Hän on todellakin kallioni ja pelastukseni, korkea turvapaikkani;+
ei minua suuresti horjuteta.+
3 Kuinka kauan te käytte raivoisasti sitä miestä vastaan, jonka tahdotte murhata?+
Te olette kaikki niin kuin kallistuva seinä, kivimuuri, jota työnnetään kumoon.+
4 He antavat totisesti neuvoja houkutellakseen jonkun hänen omasta arvoasemastaan;+
he saavat mielihyvää valheesta.+
Suullaan he siunaavat, mutta sisimmässään he kiroavat.+ Sela.
5 Niin, odota hiljaa Jumalaa, oi sieluni,+
sillä häneltä tulee toivoni.+
6 Hän on todellakin kallioni ja pelastukseni, korkea turvapaikkani;+
ei minua horjuteta.+
7 Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.+
Luja kallioni, turvani on Jumalassa.+
8 Luota häneen kaikkina aikoina, oi kansa.+
Vuodattakaa sydämenne hänen eteensä.+
Jumala on turvamme.+ Sela.
9 Ihmisen pojat ovat tosiaankin henkäys,+
ihmisten pojat ovat valhetta.+
Vaakaan pantuina he ovat kaikki yhdessä henkäystä kevyemmät.+
10 Älkää panko luottamustanne petolliseen riistoon+
älkääkä ryöstämällä turhistuko.+
Jos varastonne lisääntyvät, älkää kiinnittäkö sydäntänne niihin.+
11 Kerran on Jumala puhunut, kahdesti olen tämänkin kuullut,+
että voima kuuluu Jumalalle.+
12 Myös rakkaudellinen huomaavaisuus kuuluu sinulle, oi Jehova,+
sillä sinä maksat kullekin takaisin hänen tekojensa mukaan.+