Jeremia
42 Sitten kaikki sotajoukkojen päälliköt ja Johanan,+ Kareahin poika, ja Jesanja,*+ Hosajan+ poika, ja kaikki kansa, pienimmästä aina suurimpaan asti, lähestyivät 2 ja sanoivat profeetta Jeremialle: ”Suothan suosionpyyntömme langeta eteesi, ja rukoile sinä puolestamme Jehovaa, Jumalaasi,+ koko tämän jäännöksen puolesta, sillä me olemme jääneet jäljelle, harvat monista,+ niin kuin silmäsi meidät näkevät. 3 Ja ilmoittakoon Jehova, sinun Jumalasi, meille sen tien, jota meidän tulee vaeltaa, ja sen, mitä meidän tulee tehdä.”+
4 Siihen profeetta Jeremia sanoi heille: ”Olen kuullut. Katso, minä rukoilen Jehovaa, teidän Jumalaanne, sanojenne mukaan,+ ja on tapahtuva, että jokaisen sanan, jonka Jehova antaa teille vastaukseksi, ilmoitan teille.+ En salaa teiltä sanaakaan.”+
5 Ja he puolestaan sanoivat Jeremialle: ”Osoittautukoon Jehova totuudelliseksi ja uskolliseksi todistajaksi meitä vastaan,+ ellemme tee tarkalleen jokaisen sanan mukaan, jonka Jehova, sinun Jumalasi, mukanasi meille lähettää.+ 6 Olkoon hyvää tai pahaa, Jehovan, Jumalamme, ääntä, hänen jonka luo lähetämme sinut, me tottelemme, jotta meidän kävisi hyvin, koska tottelemme Jehovan, Jumalamme, ääntä.”+
7 Ja kymmenen päivän kuluttua tapahtui, että Jeremialle tuli taas Jehovan sana.+ 8 Niin hän kutsui Johananin, Kareahin pojan, ja kaikki sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, sekä kaiken kansan, pienimmästä aina suurimpaan asti;+ 9 ja hän sanoi sitten heille: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut, hän jonka luo te lähetitte minut saattaakseni suosionpyyntönne lankeamaan hänen eteensä:+ 10 ’Jos te tosiaan jäätte asumaan tähän maahan,+ niin olen rakentava teidät enkä revi teitä maahan ja olen istuttava teidät enkä revi teitä juurineen pois;+ sillä tunnen varmasti mielipahaa sen onnettomuuden johdosta, jonka olen aiheuttanut teille.+ 11 Älkää pelätkö Babylonin kuningasta, jonka vuoksi olette peloissanne.’+
’Älkää pelätkö häntä’,+ lausuu Jehova, ’sillä minä olen teidän kanssanne pelastaakseni teidät ja vapauttaakseni teidät hänen kädestään.+ 12 Ja minä suon teille armonosoituksia, ja hän on varmasti teille armollinen ja palauttaa teidät omalle maallenne.+
13 Mutta jos te sanotte: ”Ei, me emme aio asua tässä maassa!” ollaksenne tottelematta Jehovan, Jumalanne, ääntä+ 14 ja sanotte: ”Ei, vaan me menemme Egyptin maahan,+ missä emme näe sotaa emmekä kuule torven ääntä emmekä kärsi leivän nälkää; ja siellä me asumme”,+ 15 niin kuule siis nyt Jehovan sana, oi Juudan jäännös. Näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ”Jos te kääntämällä käännätte kasvonne mennäksenne Egyptiin ja todella menette sinne asumaan muukalaisina,+ 16 niin on tapahtuva, että juuri se miekka, jota te pelkäätte, saavuttaa teidät siellä Egyptin maassa,+ ja se nälänhätä, joka teitä pelottaa, seuraa kintereillänne sinne Egyptiin;+ ja siellä te kuolette.+ 17 Ja tapahtuu, että kaikki ne miehet, jotka ovat kääntäneet kasvonsa mennäkseen Egyptiin asumaan siellä muukalaisina, kuolevat miekkaan, nälkään ja ruttoon;+ eikä heidän joukossaan tule olemaan eloon jäänyttä eikä pakoon päässyttä sen onnettomuuden takia, jonka minä tuotan heille.”’+
18 Sillä näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Niin kuin suuttumukseni ja vihastukseni on vuodatettu Jerusalemin asukkaiden päälle,+ niin vihastukseni vuodatetaan teidän päällenne Egyptiin menonne johdosta, ja te tulette varmasti kiroukseksi ja hämmästelyn kohteeksi ja kiroussanaksi ja häväistykseksi+ ettekä enää näe tätä paikkaa.’+
19 Jehova on puhunut teitä vastaan, oi Juudan jäännös. Älkää menkö Egyptiin.+ Teidän tulee ehdottomasti tietää, että minä olen todistanut tänään teitä vastaan,+ 20 että te olette syyllistyneet erheeseen sieluanne kohtaan,*+ sillä tehän lähetitte minut Jehovan, Jumalanne, luo sanoen: ’Rukoile puolestamme Jehovaa, meidän Jumalaamme; ja aivan niin kuin Jehova, meidän Jumalamme, sanoo, ilmoita meille, niin me varmasti teemme siten.’+ 21 Ja minä ilmoitan teille tänään, mutta te ette todellakaan tottele Jehovan, Jumalanne, ääntä ettekä mitään, mitä hän on lähettänyt minut teille tuomaan.+ 22 Ja nyt teidän tulee ehdottomasti tietää, että miekkaan,+ nälkään ja ruttoon te kuolette siinä paikassa, johon te mielitte mennä asumaan muukalaisina.”+