1. Mooseksen kirja
50 Silloin Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten+ ja itki hänen yllään ja suuteli häntä.+ 2 Sen jälkeen Joosef käski palvelijoitaan, lääkäreitä, palsamoimaan+ hänen isänsä. Niin lääkärit palsamoivat Israelin, 3 ja he käyttivät täydet neljäkymmentä päivää häntä varten, sillä näin monta päivää he tavallisesti käyttävät palsamointiin, ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.+
4 Lopulta päivät, joina häntä itkettiin, olivat menneet ohi, ja Joosef puhui faraon huonekunnalle sanoen: ”Jos olen nyt saanut suosion silmissänne,+ niin puhuttehan faraon kuullen ja sanotte: 5 ’Isäni vannotti+ minua sanoen: ”Katso! Minä kuolen.+ Sinun pitää haudata minut hautapaikkaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.”+ Ja nyt pyydän: anna minun mennä sinne hautaamaan isäni, minkä jälkeen olen halukas palaamaan.’” 6 Silloin farao sanoi: ”Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti.”+
7 Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen huonekuntansa vanhimmat*+ ja kaikki Egyptin maan vanhimmat 8 sekä Joosefin koko huonekunta ja hänen veljensä ja hänen isänsä huonekunta.+ Ainoastaan pienet lapsensa sekä katraansa ja karjalaumansa he jättivät Gosenin maahan. 9 Hänen mukanaan lähti myös sekä vaunuja+ että ratsumiehiä, ja leiri tuli hyvin suureksi. 10 Sitten he tulivat Atadin* puimatantereelle,+ joka on Jordanin seudulla,+ ja siellä he panivat toimeen hyvin suuret ja vaikuttavat valittajaiset, ja hän piti surumenoja isälleen seitsemän päivää.+ 11 Ja maan asukkaat, kanaanilaiset, saivat nähdä surumenot Atadin puimatantereella, ja he huudahtivat: ”Tämä on egyptiläisille raskas suru!” Siksi sen nimeksi annettiin Abel-Misraim*; se on Jordanin seudulla.+
12 Ja hänen poikansa tekivät hänelle juuri niin kuin hän oli heitä käskenyt.+ 13 Niin hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan kedon luolaan, sen kedon jonka Abraham oli ostanut omistushaudaksi heettiläiseltä Efronilta Mamren edustalla.+ 14 Ja sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä ja kaikki ne, jotka hänen mukanaan olivat lähteneet hautaamaan hänen isäänsä.
15 Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut*, he sanoivat: ”Saattaa olla, että Joosef hautoo vihamielisyyttä meitä vastaan,+ ja hän varmaankin maksaa meille takaisin kaiken sen pahan, mitä olemme hänelle tehneet.”+ 16 Niin he lähettivät Joosefille käskynä seuraavat sanat: ”Isäsi antoi ennen kuolemaansa käskyn sanoen: 17 ’Teidän on sanottava Joosefille näin: ”Pyydän sinua hartaasti, annathan anteeksi+ veljiesi kapinan ja heidän syntinsä, kun he ovat tehneet sinulle pahaa.”’+ Ja nyt, annathan anteeksi isäsi Jumalan palvelijoiden kapinan.”+ Ja Joosef puhkesi kyyneliin, kun hänelle puhuttiin. 18 Sen jälkeen hänen veljensäkin tulivat ja lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Katso, me olemme sinun orjiasi!”*+ 19 Silloin Joosef sanoi heille: ”Älkää pelätkö, sillä olenko minä Jumalan asemassa?+ 20 Te tosin tarkoititte pahaa minua vastaan. Jumala tarkoitti sen hyväksi, jotta hän menettelisi kuten tänä päivänä säilyttääkseen monia ihmisiä elossa.+ 21 Älkää siis nyt pelätkö. Minä itse toimitan jatkuvasti teille ja pienille lapsillenne ruokaa.”+ Näin hän lohdutti heitä ja puhui heille rauhoittavasti*.
22 Ja Joosef jäi asumaan Egyptiin, hän ja hänen isänsä huone. Ja Joosef eli satakymmenen vuotta. 23 Ja Joosef sai nähdä Efraimin poikia kolmanteen polveen,*+ myös Manassen pojan Makirin+ pojat. He syntyivät Joosefin polvien päälle.+ 24 Vihdoin Joosef sanoi veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin+ ja vie teidät tästä maasta maahan, josta hän vannoi* Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”+ 25 Sen tähden Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: ”Jumala kääntää varmasti huomionsa teihin, ja siksi teidän on vietävä minun luuni täältä.”+ 26 Sen jälkeen Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet palsamoitiin+ ja pantiin arkkuun Egyptissä.