Jeremia

16 Ja minulle tuli sitten Jehovan sana, joka kuului: 2 ”Et saa ottaa itsellesi vaimoa, eikä sinulle saa tulla poikia eikä tyttäriä tässä paikassa.+ 3 Sillä näin on Jehova sanonut pojista ja tyttäristä, jotka syntyvät tässä paikassa, ja heidän äideistään, jotka synnyttävät heidät, ja heidän isistään, jotka saavat aikaan heidän syntymänsä tässä maassa:+ 4 ’Sairauksiin he tulevat kuolemaan.+ Ei heitä valittaen surra,+ eikä heitä haudata.+ Heistä tulee lantaa maan pinnalle;+ ja miekan ja nälänhädän välityksellä he saavat loppunsa,+ ja heidän ruumiistaan on tuleva taivaiden lentävien luomusten ja maan eläinten ruokaa.’+

5 Sillä näin on Jehova sanonut: ’Älä mene surijoiden pitotaloon äläkä mene valittaen suremaan äläkä osoita myötätuntoa heitä kohtaan.’+

’Sillä minä olen ottanut rauhani pois tältä kansalta’, lausuu Jehova, ’niin, rakkaudellisen huomaavaisuuden* ja armonosoitukset.+ 6 Ja he kuolevat varmasti, suuret ja pienet, tässä maassa. Heitä ei haudata,+ eivätkä ihmiset lyö itseään heidän takiaan, eikä kukaan viiltele itseään+ tai ajele itseään kaljuksi heidän takiaan.+ 7 Eikä heille jaeta leipää surun johdosta lohdutukseksi kuolleen tähden,+ eikä heille anneta lohdutuksen maljaa juotavaksi heidän isänsä tähden ja äitinsä tähden.+ 8 Etkä sinä saa astua mihinkään pitotaloon istuutuaksesi syömään ja juomaan heidän kanssaan.’+

9 Sillä näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala*, sanonut: ’Katso, minä lakkautan tästä paikasta teidän silmienne edessä ja teidän päivinänne riemun äänen ja ilon äänen, sulhasen äänen ja morsiamen äänen.’+

10 Ja on tapahduttava, että kun sinä kerrot tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he tosiaan sanovat sinulle: ’Minkä vuoksi Jehova on lausunut meitä vastaan kaiken tämän suuren onnettomuuden, ja mikä on erheemme ja mikä on syntimme, jolla olemme tehneet syntiä Jehovaa, Jumalaamme, vastaan?’,+ 11 niin sinun on sanottava heille: ’”Sen vuoksi, että isänne hylkäsivät minut”,+ lausuu Jehova, ”ja kulkivat muiden jumalien* perässä ja palvelivat niitä ja kumarsivat niitä.+ Mutta minut he hylkäsivät, eivätkä he pitäneet minun lakiani.+ 12 Ja te itse olette menetelleet tekemisissänne pahemmin kuin isänne,+ ja katso, kukin teistä vaeltaa pahan sydämensä itsepäisyyden+ mukaan tottelematta minua.+ 13 Ja minä olen sinkoava teidät pois tästä maasta+ maahan, jota ette te ole tunteneet+ eivätkä teidän isänne, ja siellä teidän on palveltava muita jumalia+ päivät ja yöt, koska minä en suo teille suosiota.”’

14 ’Sen tähden, katso, päivät tulevat’,+ lausuu Jehova, ’jolloin ei enää sanota: ”Niin totta kuin Jehova elää, hän joka toi Israelin pojat pois Egyptin maasta!”+ 15 vaan: ”Niin totta kuin Jehova elää, hän joka toi Israelin pojat pois pohjoisen maasta ja kaikista maista, joihin hän oli hajottanut heidät!”, ja minä tuon heidät takaisin heidän maahansa, jonka annoin heidän esi-isilleen.’+

16 ’Katso, minä lähetän noutamaan monta kalastajaa’, lausuu Jehova, ’ja nämä varmasti kalastavat heitä, ja myöhemmin lähetän noutamaan monta metsästäjää,+ ja nämä varmasti metsästävät heitä jokaiselta vuorelta ja jokaiselta kukkulalta ja kallioiden halkeamista.+ 17 Sillä minun silmäni valvovat kaikkia heidän teitään. Niitä* ei ole minulta kätketty, eikä heidän erhettään ole salattu silmiltäni.+ 18 Ja ennen kaikkea minä maksan täysin määrin* takaisin heidän erheensä+ ja heidän syntinsä, koska he häpäisevät minun maani.+ Iljetystensä raadoilla ja inhottavuuksillaan he ovat täyttäneet perintöni.’”+

19 Oi Jehova, voimani ja linnoitukseni ja pakopaikkani ahdingon päivänä,+ sinun luoksesi tulevat kansakunnat maan ääristä*+ ja sanovat: ”Totisesti, meidän esi-isämme saivat omaisuudekseen silkkaa valhetta,+ turhuutta ja sellaista, missä ei ollut mitään hyödyllistä.”+ 20 Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia, kun ne eivät ole jumalia?+

21 ”Sen tähden, katso, minä annan heidän tietää; juuri tällä kerralla minä annan heidän tuntea käteni ja väkevyyteni,+ ja heidän on tultava tietämään, että minun nimeni on Jehova.”+