1. Mooseksen kirja
31 Aikanaan hän sai kuulla Labanin poikien sanat, he kun sanoivat: ”Jaakob on ottanut kaiken, mikä kuului isällemme, ja siitä, mikä kuului isällemme, hän on hankkinut kaiken tämän varallisuuden.”+ 2 Kun Jaakob katseli Labanin kasvoja, ne eivät olleetkaan hänelle myönteiset niin kuin ennen.+ 3 Lopulta Jehova sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukulaistesi luo,*+ ja minä olen edelleen sinun kanssasi.”+ 4 Silloin Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Lean kedolle katraansa luo, 5 ja hän sanoi heille:
”Näen isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan sama kuin ennen,+ mutta on osoittautunut, että isäni Jumala on minun kanssani.+ 6 Ja tehän tiedätte varmasti, että olen palvellut isäänne kaikin voimin.+ 7 Ja isänne on leikitellyt kanssani* ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa, mutta Jumala* ei ole sallinut hänen tehdä minulle vahinkoa.+ 8 Jos hän sanoi: ’Täplikkäistä tulee sinun palkkasi’, niin koko katras tuotti täplikkäitä, mutta jos taas hän sanoi: ’Juovikkaista tulee sinun palkkasi’, niin koko katras tuotti juovikkaita.+ 9 Näin Jumala otti isältänne vähitellen karjalaumaa pois ja antoi sitä minulle.+ 10 Lopulta tapahtui siihen aikaan kun katras tuli kiimaan, että minä nostin silmäni ja näin unessa näyn,+ ja katso, katrasta astuvat pukit olivat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia.+ 11 Sitten tosi Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’, mihin minä sanoin: ’Tässä olen.’+ 12 Ja hän jatkoi: ’Nostahan silmäsi ja katso: kaikki katrasta astuvat pukit ovat juovikkaita, täplikkäitä ja pilkullisia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laban sinulle tekee.+ 13 Minä olen Betelin+ tosi Jumala*, sen jossa sinä voitelit patsaan+ ja jossa teit minulle juhlallisen lupauksen.+ Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”*+
14 Tällöin Raakel ja Lea vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Onko meille enää perintöosuutta* isämme huonekunnassa?+ 15 Emmekö ole todellisuudessa hänelle kuin vierasmaalaisia, koska hän on myynyt meidät, niin että hän syö jatkuvasti jopa meistä annettua rahaa?+ 16 Sillä kaikki se rikkaus, jonka Jumala* on ottanut pois isältämme, on meidän ja lastemme.+ Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.”+
17 Silloin Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään,+ 18 ja hän lähti ajamaan kaikkea karjalaumaansa ja kaikkea omaisuutta, jonka hän oli koonnut,+ hankkimaansa karjalaumaa, jonka hän oli koonnut Paddan-Aramissa, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.+
19 Mutta Laban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Sillä välin Raakel varasti terafim-kuvat,*+ jotka kuuluivat hänen isälleen. 20 Niin Jaakob hämäsi* syyrialaista Labania, sillä hän ei ollut kertonut tälle, että hän pakenisi. 21 Ja hän lähti pakenemaan ja nousi ja ylitti Virran,+ hän ja kaikki, mitä hänellä oli. Sen jälkeen hän käänsi kasvonsa kohti Gileadin+ vuoristoa. 22 Myöhemmin, kolmantena päivänä, Labanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut. 23 Tällöin hän otti mukaan veljensä ja ajoi häntä takaa+ seitsemän päivän matkan ja tavoitti hänet Gileadin vuoristossa. 24 Silloin Jumala tuli syyrialaisen+ Labanin luo yöllä unessa+ ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet mene puhumaan Jaakobille hyvää etkä pahaa.”*+
25 Niin Laban lähestyi Jaakobia, kun Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle ja Laban oli leiriytynyt veljineen* Gileadin vuoristoon. 26 Sitten Laban sanoi Jaakobille: ”Mitä olet tehnyt, kun hämäsit minua* ja lähdit viemään tyttäriäni pois kuin miekalla otettuja vankeja?+ 27 Miksi sinun piti paeta salaa ja hämätä minua kertomatta minulle; olisinhan lähettänyt sinut matkaan iloiten ja lauluin,+ tamburiinein ja harpuin?+ 28 Etkä antanut minulle tilaisuutta suudella lapsiani* ja tyttäriäni.+ Nyt sinä olet menetellyt tyhmästi. 29 Käteni vallassa on tehdä teille vahinkoa,+ mutta isänne Jumala puhui minulle viime yönä sanoen: ’Varo puhumasta Jaakobille hyvää tai pahaa.’+ 30 Vaikka oletkin nyt todella lähtenyt, koska olet kiihkeästi ikävöinyt isäsi kotiin, miksi olet kuitenkin varastanut jumalani?”*+
31 Vastaukseksi Jaakob sanoi Labanille: ”Lähdin, koska olin peloissani.+ Sillä minä sanoin itsekseni: ’Sinä saattaisit riistää minulta tyttäresi.’ 32 Keneltä tahansa jumalasi* löytänetkin, älköön hän jääkö eloon.+ Tutki itse veljiemme edessä, mitä minulla on, ja ota ne itsellesi.”+ Mutta Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut ne.+ 33 Niin Laban kävi Jaakobin teltassa ja Lean teltassa ja niiden kahden orjattaren+ teltassa, mutta ei löytänyt niitä. Vihdoin hän poistui Lean teltasta ja meni Raakelin telttaan. 34 Mutta Raakel oli ottanut terafim-kuvat ja pannut ne sitten naisten kamelinsatulakoriin, ja hän istui niiden päällä. Niin Laban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt niitä. 35 Sitten hän sanoi isälleen: ”Älkööt herrani*+ silmät säkenöikö suuttumuksesta, koska en voi nousta edessäsi, sillä minulla on se, mikä naisille on tavanomaista.”+ Niin hän etsi edelleen tarkoin, mutta ei löytänyt terafim-kuvia.+
36 Ja Jaakob suuttui+ ja alkoi riidellä Labanin kanssa, ja vastauksenaan Jaakob sanoi Labanille: ”Mikä kapinani,+ mikä syntini on syynä siihen, että olet kiivaasti ajanut minua takaa?+ 37 Nyt kun olet penkonut kaikki tavarani, mitä kaikista talosi tavaroista olet löytänyt?+ Pane se tähän minun veljieni ja sinun veljiesi eteen,+ ja ratkaiskoot he meidän molempien välillä.+ 38 Olen ollut luonasi nämä kaksikymmentä vuotta. Uuhesi ja kuttusi eivät synnyttäneet kesken,+ ja katraasi pässejä en koskaan syönyt. 39 En tuonut sinulle ainoatakaan raadeltua eläintä.+ Minä itse kärsin aina sen menetyksen. Olipa kysymyksessä päivällä varastettu tai yöllä varastettu, sinä vaadit sen minun kädestäni.+ 40 Sain kokea, miten päivällä minua kulutti helle ja yöllä vilu, ja uneni pakeni silmistäni.+ 41 Näin olen ollut kaksikymmentä vuotta huonekunnassasi. Olen palvellut sinua* neljätoista vuotta kahden tyttäresi tähden ja kuusi vuotta katraasi tähden, ja sinä muutit palkkaani kymmenen kertaa.+ 42 Ellei olisi osoittautunut, että isäni Jumala,+ Abrahamin Jumala, Hän jota myös Iisak pelkää,*+ on minun puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut luotasi tyhjin käsin. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni uurastuksen, ja siksi hän ojensi sinua* viime yönä.”+
43 Silloin Laban sanoi vastaukseksi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni ja lapset minun lapsiani ja katras minun katrastani, ja kaikki, mitä katselet, on minun ja tyttärieni. Mitä minä voin tänään tehdä näitä vastaan tai heidän lapsiaan vastaan, jotka he ovat synnyttäneet? 44 Ja nyt, tule, tehkäämme liitto+ keskenämme, ja sen on oltava* todistajana välillämme, minun ja sinun.”+ 45 Niin Jaakob otti kiven ja asetti sen pystyyn patsaaksi.+ 46 Sitten Jaakob sanoi veljilleen: ”Poimikaa kiviä!” Ja he ottivat kiviä ja tekivät röykkiön.+ Sen jälkeen he söivät siinä röykkiön päällä. 47 Ja Laban kutsui sitä Jegar-Sahadutaksi*, mutta Jaakob nimitti sen Galediksi*.
48 Sitten Laban sanoi: ”Tämä röykkiö on tänään todistajana välillämme, minun ja sinun.” Siksi hän antoi sille nimen Galed+ 49 ja Vartiotorni*, koska hän sanoi: ”Jehova pitäköön vartiota välillämme, minun ja sinun, kun olemme poissa toistemme näkyvistä.*+ 50 Jos aiheutat ahdistusta tyttärilleni+ ja jos otat vaimoja tyttärieni lisäksi, niin ei ole ketään ihmistä kanssamme. Katso!* Jumala on todistajana välillämme, minun ja sinun.”+ 51 Ja Laban sanoi vielä Jaakobille: ”Tässä on tämä röykkiö ja tässä on patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun. 52 Tämä röykkiö on todistajana ja patsaskin todistaa siitä,+ etten minä ole kulkeva tämän röykkiön ohi sinua vastaan ja ettet sinä kulje tämän röykkiön ja tämän patsaan ohi minua vastaan vahingon aiheuttamiseksi.+ 53 Abrahamin jumala*+ ja Nahorin jumala,+ heidän isänsä jumala*, tuomitkoon* välillämme.” Mutta Jaakob vannoi Hänen kauttaan, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.+
54 Sen jälkeen Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui veljensä syömään leipää.+ Niin he söivät leipää ja olivat vuorella yötä.* 55 Mutta Laban nousi varhain aamulla ja suuteli+ lapsiaan* ja tyttäriään ja siunasi heidät.+ Sitten Laban lähti matkaan palatakseen omaan paikkaansa.*+