Jeremia

32 Sana, joka tuli Jeremialle Jehovalta Juudan kuninkaan Sidkian kymmenentenä vuonna+ eli Nebukadressarin kahdeksantenatoista vuonna.+ 2 Ja siihen aikaan Babylonin kuninkaan sotajoukot piirittivät Jerusalemia;+ ja profeetta Jeremia oli pidätettynä Vartiopihassa,+ joka on Juudan kuninkaan talossa, 3 sillä Juudan kuningas Sidkia oli pidättänyt hänet+ ja sanonut:

”Minkä vuoksi sinä profetoit+ sanoen: ’Näin on Jehova sanonut: ”Katso, minä annan tämän kaupungin Babylonin kuninkaan käsiin, ja hän on valloittava sen;+ 4 eikä edes Juudan kuningas Sidkia pääse pakoon kaldealaisten käsistä, sillä hänet totisesti annetaan Babylonin kuninkaan käsiin, ja hän on puhuva tämän kanssa suusta suuhun, ja hän näkee tämän silmästä silmään”’;+ 5 ’ja Babyloniin hän vie Sidkian, ja sinne tämä jää, kunnes minä käännän huomioni häneen’,+ lausuu Jehova; ’vaikka te soditte kaldealaisia vastaan, te ette menesty’?”+

6 Ja Jeremia sanoi: ”Minulle on tullut Jehovan sana, joka kuuluu: 7 ’Katso, Hanamel, setäsi Sallumin poika, tulee luoksesi ja sanoo: ”Osta itsellesi peltoni, joka on Anatotissa,+ sillä sinulle kuuluu lunastusoikeus sen ostamiseen.”’”+

8 Aikanaan Hanamel, setäni poika, tuli luokseni Vartiopihaan+ Jehovan sanan mukaan ja sanoi minulle: ”Ostathan* peltoni, joka on Benjaminin maassa+ sijaitsevassa Anatotissa,+ sillä sinulla on oikeus perintöomaisuuteen ja sinulla on lunastusvalta. Osta se itsellesi.” Silloin tiesin, että se oli ollut Jehovan sana.+

9 Niin minä ostin Hanamelilta,+ setäni pojalta, pellon, joka oli Anatotissa.+ Ja aloin punnita hänelle rahaa,+ seitsemän sekeliä* ja kymmenen hopearahaa. 10 Sitten kirjoitin sen kauppakirjaan+ ja kiinnitin sinetin+ ja otin todistajat,+ kun ryhdyin punnitsemaan+ rahaa vaa’alla. 11 Sen jälkeen otin kauppakirjan, käskyn ja säännösten mukaan sinetöidyn,+ sekä sen, joka oli jätetty avoimeksi, 12 ja annoin kauppakirjan Barukille,+ Mahsejan pojan Nerian+ pojalle, Hanamelin, setäni pojan, silmien edessä ja todistajien silmien edessä, niiden jotka olivat kirjoittaneet kauppakirjaan,+ kaikkien Vartiopihassa+ istuvien juutalaisten silmien edessä.

13 Minä käskin nyt Barukia heidän silmiensä edessä sanoen: 14 ”Näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Otettuasi nämä asiakirjat, tämän kauppakirjan, niin, sinetöidyn, ja sen toisen, avoimeksi jätetyn asiakirjan,+ sinun on myös pantava ne saviastiaan, jotta ne säilyisivät monia päiviä.’ 15 Sillä näin on armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Taloja ja peltoja ja viinitarhoja ostetaan vielä tässä maassa.’”+

16 Ja annettuani kauppakirjan Barukille,+ Nerian+ pojalle, aloin rukoilla+ Jehovaa sanoen: 17 ”Voi, Suvereeni Herra Jehova!+ Katso, sinä itse olet tehnyt taivaat ja maan suurella voimallasi+ ja ojennetulla käsivarrellasi.+ Tämä kaikki ei ole liian ihmeellistä sinulle,+ 18 joka osoitat rakkaudellista huomaavaisuutta tuhansille+ ja maksat takaisin isien erheen heidän jälkeensä tulevien poikien poveen,+ joka olet tosi Jumala*, Suuri,+ Väkevä,*+ jonka nimi on armeijoiden+ Jehova,+ 19 sinulle, joka olet suuri neuvossa+ ja runsas teoissa,+ jonka silmät ovat avoimet kaikkien ihmisten poikien* teiden suhteen+ antaaksesi kullekin hänen teittensä mukaan ja hänen menettelyjensä hedelmän mukaan,+ 20 sinulle, joka olet tehnyt tunnusmerkkejä ja ihmeitä Egyptin maassa tähän päivään saakka ja Israelissa ja muiden ihmisten keskuudessa*+ tehdäksesi itsellesi nimen niin kuin on* tänä päivänä.+ 21 Ja sinä ryhdyit tuomaan kansaasi Israelia pois Egyptin maasta+ tunnusmerkeillä ja ihmeillä+ ja voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suurella pelottavuudella.+

22 Aikanaan sinä annoit heille tämän maan, jonka heidän esi-isilleen vannoit antavasi heille,+ maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.+ 23 Ja niin he tulivat ja ottivat sen haltuunsa,+ mutta he eivät totelleet sinun ääntäsi, ja sinun lakisi mukaan he eivät vaeltaneet.+ He eivät tehneet kaikkea sitä, mitä sinä käskit heidän tehdä,+ niin että sinä panit kaiken tämän onnettomuuden kohtaamaan heitä.+ 24 Katso! Piiritysvallien+ avulla on tultu jo kaupungin luo, jotta se valloitettaisiin,+ ja itse kaupunki annetaan sitä vastaan taistelevien kaldealaisten käsiin+ miekan+ ja nälänhädän+ ja ruton+ takia; ja mitä sinä olet sanonut, se on tapahtunut, ja tässä sinä näet sen.+ 25 Kuitenkin olet sinä, oi Suvereeni Herra Jehova, sanonut minulle: ’Osta pelto itsellesi rahalla+ ja ota todistajia’,+ vaikka itse kaupunki on annettava kaldealaisten käsiin.”+

26 Silloin Jeremialle tuli Jehovan sana, joka kuului: 27 ”Tässä minä olen, Jehova, kaiken lihan Jumala.+ Onko minulle yleensä mikään liian ihmeellistä?+ 28 Sen tähden Jehova on sanonut näin: ’Katso, minä annan tämän kaupungin kaldealaisten käsiin ja Babylonin kuninkaan Nebukadressarin käsiin, ja hänen on valloitettava se.+ 29 Ja tätä kaupunkia vastaan taistelevien kaldealaisten on tultava tänne ja sytytettävä tämä kaupunki tuleen ja poltettava se maan tasalle+ sekä ne talot, joiden katoilla he ovat suitsuttaneet uhrisavua Baalille ja vuodattaneet juomauhreja muille jumalille* loukatakseen minua.’+

30 ’Sillä Israelin pojat ja Juudan pojat ovat nuoruudestaan asti osoittautuneet ainoastaan pahantekijöiksi minun silmissäni,+ sillä Israelin pojat suorastaan loukkaavat minua kättensä työllä’,+ lausuu Jehova. 31 ’Sillä on osoittautunut, että tämä kaupunki on siitä päivästä lähtien, jona se rakennettiin, aina tähän päivään saakka herättänyt minussa vain suuttumusta+ ja vihastusta, niin että poistan sen kasvojeni edestä+ 32 kaiken Israelin poikien+ ja Juudan poikien+ pahuuden takia, jota he ovat tehneet loukatakseen minua,+ he, heidän kuninkaansa,+ ruhtinaansa,+ pappinsa+ ja profeettansa+ ja Juudan miehet* ja Jerusalemin asukkaat. 33 Ja he käänsivät minuun päin aina vain selkänsä eivätkä kasvojaan;+ vaikka heitä opetettiin, noustiin varhain ja opetettiin, niin kukaan heistä ei kuunnellut ottaakseen vastaan kuria.+ 34 Ja he asettivat iljetyksiään huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, saastuttaakseen sen.+ 35 Lisäksi he rakensivat Baalin uhrikukkulat,+ jotka ovat Hinnomin pojan laaksossa,*+ pannakseen poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi+ Molekille,+ mihin minä en heitä käskenyt,+ eikä sydämeeni ollut noussut, että he tekisivät tällaisen inhottavuuden+ Juudan saamiseksi synnintekoon.’+

36 Ja nyt, sen tähden on Jehova, Israelin Jumala, sanonut näin tästä kaupungista, josta te sanotte, että se annetaan Babylonin kuninkaan käsiin miekan ja nälänhädän ja ruton välityksellä:+ 37 ’Katso, minä kokoan heidät kaikista niistä maista, joihin lopulta olen hajottanut heidät suuttumuksessani ja vihastuksessani ja suuressa närkästyksessäni,+ ja minä tuon heidät takaisin tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa.+ 38 Ja heistä on tuleva minun kansani,+ ja minusta itsestäni tulee heidän Jumalansa.+ 39 Ja minä annan heille yhden sydämen+ ja yhden tien, jotta he aina* pelkäisivät minua, mikä koituu hyväksi heille ja heidän pojilleen heidän jälkeensä.+ 40 Ja minä teen heidän kanssaan ajan hämärään asti kestävän liiton+ siitä, etten käänny pois heistä, tekemästä heille hyvää;+ ja minä panen heidän sydämeensä pelon itseäni kohtaan, jotteivät he kääntyisi pois minusta.+ 41 Ja minä olen riemuitseva heistä tehdäkseni heille hyvää,+ ja minä istutan heidät tähän maahan+ totuudellisuudessa*, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.’”

42 ”Sillä näin on Jehova sanonut: ’Niin kuin minä olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä tuotan heille kaiken sen hyvyyden, josta heille puhun.+ 43 Ja peltoja* tullaan varmasti ostamaan tässä maassa,+ josta te tulette sanomaan: ”Se on autio,+ vailla ihmistä* ja kotieläintä. Se on annettu kaldealaisten käsiin.”’+

44 ’Peltoja ostetaan rahalla, ja kauppakirjoja kirjoitetaan+ ja sinetöidään ja todistajia otetaan+ Benjaminin maassa+ ja Jerusalemin ympäristössä+ ja Juudan kaupungeissa+ ja vuoriston kaupungeissa ja alangon* kaupungeissa+ ja etelän* kaupungeissa,+ sillä minä tuon takaisin heidän vangittunsa’,+ lausuu Jehova.”