Hoosea
2 Sanokaa veljillenne: ’Minun kansani!’*+ ja sisarillenne: ’Oi nainen, jolle on osoitettu armoa!’*+ 2 Käykää oikeutta äitiänne vastaan,+ käykää oikeutta, sillä hän ei ole minun vaimoni*+ enkä minä ole hänen miehensä.*+ Ja hänen tulee panna pois haureutensa edestään ja aviorikoksensa rintojensa välistä,+ 3 etten minä riisuisi häntä alastomaksi+ ja etten todellakin saattaisi häntä sellaiseksi kuin hän oli syntymänsä päivänä+ ja tekisi häntä erämaan kaltaiseksi+ ja saattaisi häntä vedettömän maan kaltaiseksi+ ja tappaisi häntä janoon.+ 4 Ja hänen pojilleen minä en osoita armoa,+ sillä he ovat haureuden poikia.+ 5 Heidän äitinsä on näet syyllistynyt haureuteen.+ Heitä kohdussaan kantanut on toiminut häpeällisesti,+ sillä hän on sanonut: ’Tahdon kulkea minua intohimoisesti rakastavien perässä,+ niiden jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani.’+
6 Sen tähden, katso, minä aitaan tiesi* orjantappuroilla, ja minä kasaan kivimuurin häntä vastaan,+ niin ettei hän löydä omia kulkuteitään.+ 7 Ja hän on ajava takaa intohimoisia rakastajiaan, mutta ei tavoita heitä,+ ja hän on etsivä heitä, mutta ei löydä. Ja hänen on sanottava: ’Tahdon mennä ja palata ensimmäisen+ mieheni luo,+ sillä minun oli silloin parempi olla kuin nyt.’+ 8 Mutta itse hän ei tajunnut,+ että juuri minä olin antanut hänelle viljan+ ja makean viinin ja öljyn ja että hopeaa olin kartuttanut hänelle sekä kultaa, jota he käyttivät Baalia varten.*+
9 ’Sen tähden minä tulen kääntymään takaisin ja otan pois viljani aikanaan ja makean viinini ajallaan,+ ja minä sieppaan pois villani ja pellavani peittämästä hänen alastomuuttaan.+ 10 Ja nyt minä paljastan hänen sukupuolielimensä hänen intohimoisten rakastajiensa silmille,+ eikä ole miestä*, joka sieppaa hänet kädestäni.+ 11 Ja minä lakkautan kaiken hänen riemuitsemisensa,+ hänen juhlansa,+ hänen uudenkuunsa+ ja hänen sapattinsa ja hänen jokaisen juhla-aikansa. 12 Ja minä autioitan hänen viiniköynnöksensä+ ja hänen viikunapuunsa,+ joista hän on sanonut: ”Ne ovat minulle lahja, jonka intohimoiset rakastajani ovat antaneet minulle”, ja minä teen ne metsäksi,+ ja kedon villieläimet syövät ne. 13 Ja minä vaadin hänet tilinteolle+ niiden Baalin kuvien* päivistä,+ joille hän jatkuvasti suitsutti uhrisavua,+ silloin kun hän somisteli itseään sormuksin ja koristein+ ja kulki lakkaamatta intohimoisten rakastajiensa perässä,+ ja minut hän unohti’,+ lausuu Jehova.
14 ’Sen tähden, katso, minä taivuttelen häntä, ja minä panen hänet menemään erämaahan,+ ja minä olen puhuva hänen sydämelleen.+ 15 Ja minä annan hänelle siitä lähtien hänen viinitarhansa+ sekä Akorin* alatasangon*+ sisäänkäynniksi toivoon, ja hän vastaa siellä varmasti niin kuin nuoruutensa päivinä+ ja niin kuin sinä päivänä, jona hän tuli pois Egyptin maasta.+ 16 Ja sinä päivänä on tapahtuva’, lausuu Jehova, ’että sinä kutsut minua: ”Mieheni”*, etkä enää kutsu minua: ”Omistajani.”’*+
17 ’Ja minä poistan Baalin kuvien nimet hänen suustaan,+ eikä niitä enää muisteta* niiden nimellä.+ 18 Ja heidän hyväkseen minä teen sinä päivänä liiton kedon villieläinten+ ja taivaiden lentävien luomusten ja maan ryömivien eläinten yhteydessä, ja jousen ja miekan ja sodan minä murran pois maasta,+ ja minä annan heidän maata turvassa.+ 19 Ja minä kihlaan sinut itselleni ajan hämärään asti,+ ja minä kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja oikeudella ja rakkaudellisella huomaavaisuudella* ja armonosoituksilla.+ 20 Ja minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä tulet varmasti tuntemaan Jehovan.’*+
21 ’Ja on tapahtuva sinä päivänä, että minä vastaan’, lausuu Jehova, ’minä vastaan taivaille, ja ne puolestaan vastaavat maalle,+ 22 ja maa taas vastaa viljalle+ ja makealle viinille ja öljylle, ja ne puolestaan vastaavat Jisreelille [’Jumala kylvää siementä’].+ 23 Ja minä kylvän sen kuin siemenen itselleni maahan,+ ja minä olen osoittava armoa sille, jolle ei osoitettu armoa,*+ ja minä olen sanova niille, jotka eivät ole minun kansaani*: ”Sinä olet minun kansani”,+ ja he puolestaan* sanovat: ”Sinä olet minun Jumalani.”’”*+