37 Sitten nousi hyvin raju myrskytuuli, ja aallot iskeytyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.+ 38 Mutta hän oli veneen perässä ja nukkui pää tyynyllä. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me kuolemme?” 39 Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene! Ole hiljaa!”+ Niin tuuli laantui, ja tuli aivan tyyni.+ 40 Hän sanoi heille: ”Miksi olette niin peloissanne?* Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” 41 Mutta he pelkäsivät kovasti ja sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä.”+

23 Heidän purjehtiessaan hän nukahti. Mutta järvelle syöksyi raju myrskytuuli, ja heidän veneensä alkoi täyttyä vedellä, niin että se oli vaarassa upota.+ 24 Silloin he menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Opettaja, Opettaja, me kuolemme!” Niin hän nousi ja nuhteli tuulta ja raivoavaa aallokkoa. Ne asettuivat, ja tuli tyyni.+ 25 Sitten hän sanoi heille: ”Missä on teidän uskonne?” Mutta pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen hyvin hämmästyneinä: ”Kuka tämä oikein on? Hän käskee jopa tuulta ja vettä, ja ne tottelevat häntä.”+