Jeremia
11 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana, joka kuului: 2 ”Kuulkaa, te kaikki, tämän liiton sanat!
Puhu* ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille 3 ja sano heille: ’Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ”Kirottu on se, joka ei tottele tämän liiton sanoja.+ 4 Käskin esi-isienne noudattaa niitä, kun toin heidät pois Egyptin maasta,+ raudansulatusuunista.+ Minä sanoin: ’Totelkaa minua ja tehkää kaikki, mitä käsken teidän tehdä. Teistä tulee minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne,+ 5 ja näin voin pitää valan, jonka vannoin esi-isillenne ja jonka mukaan antaisin heille maidon ja hunajan maan.+ Se on voimassa vielä tänä päivänä.’”’”
Minä vastasin: ”Aamen,* Jehova.”
6 Sitten Jehova sanoi minulle: ”Julista Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla kaikki nämä sanat: ’Kuulkaa tämän liiton sanat ja toimikaa niiden mukaan. 7 Sinä päivänä, jona toin esi-isänne pois Egyptin maasta, minä kehotin heitä vakavasti: ”Totelkaa minua.” Olen kehottanut heitä näin yhä uudelleen* tähän päivään asti.+ 8 Mutta he eivät kuunnelleet eivätkä halunneet kuulla minua,* vaan jokainen seurasi edelleen itsepäisesti omaa pahaa sydäntään.+ Siksi rankaisin heitä kaikkien tämän liiton sanojen mukaan. Olin käskenyt heidän noudattaa niitä, mutta he kieltäytyivät tekemästä niin.’”
9 Sen jälkeen Jehova sanoi minulle: ”Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ovat tehneet salaliiton. 10 He ovat syyllistyneet samoihin rikkomuksiin kuin heidän kauan sitten eläneet esi-isänsä, jotka kieltäytyivät tottelemasta minun sanojani.+ Hekin ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä.+ Israelin kansa ja Juudan kansa ovat rikkoneet liittoni, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa.+ 11 Siksi Jehova sanoo näin: ’Minä aiheutan heille onnettomuuden,+ jota he eivät pääse pakoon. Kun he huutavat minua avukseen, minä en kuuntele heitä.+ 12 Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät sitten jumalien luo, joille he uhraavat uhreja,* ja huutavat niitä avuksi,+ mutta ne eivät missään tapauksessa pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana. 13 Sinulla on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia, Juuda. Te olette pystyttäneet häpeälliselle jumalalle* yhtä monta alttaria kuin Jerusalemissa on katuja – alttareita, joilla uhrataan uhreja Baalille.’+
14 Älä sinä* kuitenkaan rukoile tämän kansan puolesta. Älä huuda äläkä rukoile heidän puolestaan,+ sillä minä en kuuntele, kun he huutavat minua onnettomuutensa takia.
15 Mikä oikeus rakkaalla kansallani on olla temppelissäni,
kun niin monet punovat pahoja juonia?
Pyhällä lihallako* he torjuvat onnettomuuden, kun se kohtaa sinua?*
Riemuitsetko sinä silloin?
16 Jehova kutsui sinua aikoinaan kukoistavaksi oliivipuuksi,
kauniiksi ja hyvää hedelmää tuottavaksi.
Suuren pauhun kuuluessa hän on sytyttänyt sen tuleen,
ja sen oksat on katkaistu.
17 Armeijoiden Jehova, joka on istuttanut sinut,+ on julistanut, että sinua kohtaa onnettomuus sen pahuuden takia, johon Israelin kansa ja Juudan kansa ovat syyllistyneet. He ovat loukanneet minua uhraamalla uhreja Baalille.”+
18 Jehova ilmoitti minulle tämän niin että tietäisin.
Silloin annoit minun nähdä, mitä he tekivät.
19 Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi.
En tiennyt, että he juonittelivat minua vastaan:+
”Tuhotaan puu ja sen hedelmät
ja poistetaan hänet elävien maasta,
jotta hänen nimeään ei enää muistettaisi.”
Anna minun nähdä, että sinä kostat heille,
sillä sinulle olen uskonut oikeusasiani.
21 Siksi Jehova sanoo näin Anatotin+ miehistä, jotka yrittävät tappaa sinut ja jotka sanovat: ”Et saa profetoida Jehovan nimessä,+ tai muuten sinä kuolet käsissämme”, 22 siksi armeijoiden Jehova sanoo näin: ”Minä vaadin heidät tilille. Nuoret miehet kuolevat miekkaan,+ ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.+ 23 Heistä ei jää jäljelle ketään, sillä minä aiheutan onnettomuuden Anatotin+ miehille sinä vuonna, jona heidät vaaditaan tilille.”