Jesaja
2 Näin sanoo Jehova,
hän, joka on tehnyt ja muodostanut sinut,+
hän, joka on auttanut sinua kohdusta* asti:
5 Yksi sanoo: ”Minä kuulun Jehovalle.”+
Toinen kutsuu itseään Jaakobin nimellä.
Joku taas kirjoittaa käteensä ”Jehovalle kuuluva”
ja ottaa nimekseen Israelin nimen.’
’Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen.+
Ei ole muuta Jumalaa kuin minä.+
Huutakoon hän, kertokoon ja todistakoon sen minulle!+
Siitä saakka kun minä perustin muinaisen kansan,
kertokoot he sekä sen, mitä on edessä,
että sen, mitä vielä tapahtuu.
Enkö ole kertonut jokaiselle teistä etukäteen ja ilmoittanut sitä?
Te olette minun todistajiani.+
Onko muuta Jumalaa kuin minä?
Ei, ei ole muuta Kalliota.+ En tiedä ketään.’”
9 Ne jotka veistävät jumalankuvia, eivät ole mitään,
eikä heidän arvokkaina pitämistään töistä ole mitään hyötyä.+
Tekijöidensä todistajina ne* eivät näe mitään eivätkä tiedä mitään,+
ja siksi niiden tekijät joutuvat häpeään.+
11 Kaikki hänen kumppaninsa joutuvat häpeään!+
Käsityöläiset ovat vain ihmisiä.
Kokoontukoot he kaikki ja asettukoot paikoilleen.
He kauhistuvat ja joutuvat yhdessä häpeään.
12 Seppä työstää työkalullaan rautaa hiilten ääressä.
Hän muokkaa sitä vasaroilla,
työstää sitä voimakkaalla kädellään.+
Sitten hänelle tulee nälkä ja hänen voimansa hupenevat.
Hän ei juo vettä, ja hän väsyy.
13 Puunveistäjä jännittää mittanuoran ja tekee hahmotelman punaliidulla.
Hän työstää puuta kaapimella ja hahmottelee sitä harpilla.
14 Yhden työnä on kaataa setrejä.
Hän valitsee tietyn puulajin, tammen,
ja antaa sen kasvaa vahvaksi metsän puiden joukossa.+
Hän istuttaa laakeripuun, ja sade saa sen kasvamaan.
15 Sitten siitä tulee ihmiselle polttopuuta.
Hän käyttää osan siitä lämmitelläkseen.
Hän tekee tulen ja paistaa leipää.
Mutta hän tekee siitä myös jumalan ja palvoo sitä.
Hän veistää siitä kuvan ja kumartuu sen eteen.+
16 Puolet puusta hän polttaa.
Hän paahtaa sen päällä lihan, jonka hän syö, ja tulee kylläiseksi.
Hän myös lämmittelee ja sanoo:
”Onpa tässä tulen äärellä mukavan lämmin!”
17 Mutta lopusta hän tekee jumalan, veistää kuvan.
Hän kumartaa ja palvoo sitä.
Hän rukoilee sitä ja sanoo:
”Pelasta minut, sillä sinä olet minun jumalani.”+
18 He eivät tiedä mitään eivätkä käsitä mitään,+
koska heidän silmänsä ovat tiukasti ummessa eivätkä he voi nähdä
eikä heidän sydämensä ymmärrä mitään.
19 Kukaan ei mieti sydämessään
eikä kenelläkään ole tietoa eikä ymmärrystä, niin että hän sanoisi:
”Puolet siitä olen polttanut,
ja sen hiilillä olen paistanut leipää ja paahtanut lihaa syötäväksi.
Pitäisikö minun siis tehdä sen lopusta jotain inhottavaa?+
Pitäisikö minun palvoa puupölkkyä?”*
20 Hän elää tuhkalla.
Hänen oma petetty sydämensä on johtanut hänet harhaan.
Hän ei pysty pelastamaan itseään, eikä hän sano:
”Eikö se, mikä minulla on oikeassa kädessäni, ole pelkkää valhetta?”
21 ”Muista nämä asiat, Jaakob, ja sinä, Israel,
sillä sinä olet minun palvelijani.
Minä olen muodostanut sinut, ja sinä olet minun palvelijani.+
Minä en unohda sinua, Israel.+
Palaa luokseni, sillä minä lunastan sinut.+
23 Iloitkaa, te taivaat,
sillä Jehova on ryhtynyt toimeen!
Huutakaa riemusta, te maan syvyydet!
Huutakaa ilosta, te vuoret,+
sinä metsä ja kaikki sinun puusi!
Jehova on lunastanut Jaakobin,
ja Israelin välityksellä hän osoittaa loistonsa.”+
”Minä olen Jehova, joka olen tehnyt kaiken.
Kuka oli kanssani?
25 Minä teen tyhjänpuhujien* merkeistä turhia
ja panen ennustajat toimimaan kuin typerät,+
saan viisaat hämmentymään
ja muutan heidän tietonsa tyhmyydeksi.+
26 Minä toteutan palvelijani sanan
ja täytän viestinviejieni kaikki ennustukset,+
sanon Jerusalemista: ’Se asutetaan’+
ja Juudan kaupungeista: ’Ne rakennetaan uudelleen,+
ja minä korjaan sen rauniot.’+
27 Minä sanon syville vesille: ’Haihtukaa,
ja minä kuivatan kaikki jokesi.’+
28 Minä sanon Kyyroksesta:+ ’Hän on minun paimeneni,
ja hän toteuttaa täysin kaiken, mitä tahdon.’+
Minä sanon Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen’
ja temppelistä: ’Sinun perustuksesi lasketaan.’”+