Ruut
2 Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, joka oli hyvin varakas. Hän oli mies nimeltä Boas,+ ja hän oli sukua Elimelekille.
2 Moabilainen Ruut sanoi Noomille: ”Annathan minun mennä pelloille poimimaan tähkiä*+ jonkun sellaisen jäljessä, joka kohtelee minua ystävällisesti.” Niin Noomi sanoi hänelle: ”Mene, tyttäreni.” 3 Ruut meni ja alkoi poimia pellolla sadonkorjaajien jäljessä. Hän tuli sattumalta maapalstalle, jonka omisti Elimelekin+ sukulainen Boas.+ 4 Boas tuli silloin Betlehemistä ja sanoi sadonkorjaajille: ”Jehova olkoon kanssanne.” He vastasivat: ”Jehova siunatkoon sinua.”
5 Boas kysyi sitten nuorelta mieheltä, joka valvoi sadonkorjaajia: ”Kenen perheeseen tuo nuori nainen kuuluu?” 6 Sadonkorjaajia valvova nuori mies vastasi: ”Tuo nuori nainen on moabilainen,+ joka palasi Noomin kanssa Moabista.+ 7 Hän kysyi minulta, saisiko poimia+ ja koota sadonkorjaajilta jääneitä leikattuja tähkiä.* Hän on ollut liikkeellä siitä asti, kun tuli aamulla. Vasta äsken hän istui hetkeksi lepäämään katoksen alle.”
8 Sitten Boas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni. Älä lähde poimimaan millekään toiselle pellolle äläkä mene mihinkään muualle. Pysy satoani korjaavien naisten lähellä.+ 9 Pidä silmällä, millä pellolla he ovat, ja mene heidän mukanaan. Olen kieltänyt nuoria miehiä koskemasta sinuun.* Kun sinulla on jano, mene vesiastioiden luo ja juo vettä, jota nuoret miehet ovat ammentaneet.”
10 Silloin Ruut polvistui, kumartui maahan asti ja sanoi hänelle: ”Miten olen päässyt suosioosi ja miksi olet kiinnittänyt huomiota minuun, vaikka olen ulkomaalainen?”+ 11 Boas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu yksityiskohtaisesti kaikesta siitä, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua, ja siitä, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja sukulaistesi maan ja lähdit kansan luo, jota et ennestään tuntenut.+ 12 Toivon, että Jehova palkitsee tekosi+ ja saat täyden palkan Jehovalta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”+ 13 Tähän Ruut sanoi: ”Saanhan pysyä suosiossasi, herrani. Olet lohduttanut minua ja puhunut rauhoittavasti palvelijallesi,* vaikken edes kuulu palvelusväkeesi.”
14 Ruoka-aikaan Boas sanoi hänelle: ”Tule tänne, syö leipää ja kasta palasi viinietikkaan.” Niin Ruut istuutui sadonkorjaajien viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi ja tuli kylläiseksi, ja häneltä jäi ruokaa ylikin. 15 Kun hän nousi poimimaan,+ Boas käski työntekijöitään: ”Antakaa hänen poimia myös leikattujen tähkien* joukosta älkääkä kohdelko häntä huonosti.+ 16 Teidän tulee vetää hänelle lyhteistäkin tähkiä ja jättää ne jälkeenne hänen poimittavakseen. Älkää estelkö häntä.”
17 Ruut jatkoi tähkien poimimista pellolla iltaan asti.+ Kun hän pui* sen, mitä oli poiminut, hän sai noin eefan* ohraa. 18 Sitten hän otti sen, meni kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Ruut otti esiin myös ruoan, joka oli jäänyt yli+ hänen syötyään kyllikseen, ja antoi sen anopilleen.
19 Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: ”Missä olet poiminut tänään? Missä olet työskennellyt? Siunattu olkoon se, joka on osoittanut sinulle huomiota!”+ Niin hän kertoi anopilleen, kenen luona oli työskennellyt: ”Se mies, jonka luona työskentelin tänään, on nimeltään Boas.” 20 Noomi sanoi miniälleen: ”Siunatkoon häntä Jehova, joka ei ole lakannut osoittamasta uskollista rakkautta eläviä ja kuolleita kohtaan.”+ Noomi jatkoi: ”Se mies on meille sukua.+ Hän on lunastajiamme.”*+ 21 Sitten moabilainen Ruut sanoi: ”Hän sanoi minulle myös: ’Pysy työntekijöideni lähellä, kunnes he ovat saaneet korjattua koko satoni.’”+ 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: ”Tyttäreni, sinun on hyvä mennä hänen satoaan korjaavien nuorten naisten mukaan, ettei sinua kohdeltaisi huonosti jollain toisella pellolla.”
23 Niinpä hän pysyi Boasin satoa korjaavien naisten lähellä ja poimi tähkiä, kunnes ohrankorjuu+ ja vehnänkorjuu päättyivät. Hän asui edelleen anoppinsa luona.+