Jesaja
17 Julistus Damaskosta vastaan:+
”Damaskos lakkaa olemasta kaupunki!
Siitä tulee rauniokasa.+
2 Aroerin+ kaupungit hylätään.
Niistä tulee paikkoja, joissa karjalaumat lepäävät
ja joissa niiden ei tarvitse pelätä ketään.
3 Linnoitetut kaupungit häviävät Efraimista,+
ja valtakunta häviää Damaskoksesta.+
Syyriasta jäljelle jääville
käy niin kuin israelilaisten* kunnialle”, julistaa armeijoiden Jehova.
5 Käy niin kuin sadonkorjaajan korjatessa viljaa
ja leikatessa käsivarrellaan tähkäpäitä,
niin kuin jäljelle jääneitä tähkäpäitä poimittaessa Refaiminlaaksossa.*+
6 Sadosta jää jäljelle vain rippeet,
niin kuin silloin kun oliiveja karistetaan oliivipuusta:
vain kaksi kolme kypsää oliivia jää korkeimpaan oksaan,
vain neljä viisi sen hedelmää kantaville oksille”,+ julistaa Jehova, Israelin Jumala.
7 Sinä päivänä ihminen katsoo Tekijäänsä ja hänen katseensa kiinnittyy Israelin Pyhään. 8 Hän ei katso alttareita,+ jotka hän on tehnyt käsillään,+ eikä hänen katseensa kiinnity siihen, mitä hän on tehnyt sormillaan, ei pyhiin paaluihin* eikä suitsutusjalustoihin.
9 Sinä päivänä hänen linnoituskaupungeistaan tulee kuin metsään hylätty paikka,+
kuin oksa, joka on hylätty israelilaisten edessä.
Siitä tulee erämaata.
11 Päivällä aitaat huolellisesti istutuksesi,
aamulla saat siemenesi itämään,
mutta sato tuhoutuu sairauden ja parantumattoman tuskan päivänä.+
12 Kuuntele! Monet kansat kuohuvat,
myllertävät kuin meret!
Kansakunnat pauhaavat,
jylisevät kuin mahtavat vedet!
13 Kansakuntien ääni on kuin paljojen vesien pauhu.
Hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas
takaa-ajettuina kuin tuulen lennättämät akanat vuorilla,
kuin kierivät ohdakepallot myrskytuulessa.
14 Illalla on kauhuja.
Aamulla heitä ei enää ole.
Tämä osa lankeaa ryöstäjillemme,
tämä arpa riistäjillemme.