Jesaja
Katsokaa kalliota, josta teidät hakattiin,
ja kaivosta, josta teidät louhittiin esiin.
Abraham oli yksi ainoa, kun kutsuin hänet,+
ja minä siunasin häntä ja annoin hänelle paljon jälkeläisiä.+
Hän lohduttaa kaikkia sen raunioita+
ja tekee sen erämaasta kuin Eedenin+
ja sen aavikkotasangosta kuin Jehovan puutarhan.+
Silloin siellä riemuitaan ja iloitaan,
kiitetään ja kuullaan sointuvaa laulua.+
6 Nostakaa katseenne taivasta kohti
ja katsokaa alhaalla olevaa maata.
Taivas haihtuu niin kuin savu,
maa kuluu kuin vaate,
ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket.
Älkää pelätkö kuolevaisten ihmisten pilkkaa
älkääkä kauhistuko heidän solvaustensa takia.
mutta minun vanhurskauteni pysyy ikuisesti
ja minun pelastukseni ulottuu kaikkiin sukupolviin.”+
Herää niin kuin muinaisina päivinä, niin kuin menneiden sukupolvien aikana.
10 Etkö juuri sinä kuivannut meren, laajan syvyyden vedet,+
tehnyt meren syvyydet tieksi, jotta lunastetut voivat kulkea yli?+
11 Ne, jotka Jehova on lunastanut, palaavat.+
Riemu ja ilo täyttävät heidät,
ja murhe ja huokailu pakenevat.+
12 ”Minä itse lohdutan teitä.+
Miksi sinun pitäisi pelätä kuolevaista ihmistä, joka kuolee,+
ja ihmisen poikaa, joka kuihtuu kuin vihreä ruoho?
13 Miksi unohdat Jehovan, joka on tehnyt sinut,+
hänet, joka jännitti taivaan+ ja laski maan perustuksen?
Kaiken päivää sinä pelkäsit lakkaamatta sortajan* raivoa
ikään kuin hän olisi pystynyt hävittämään sinut.
Missä nyt on sortajan raivo?
14 Pian vapautetaan kahleiden vuoksi kumaraan taipunut.+
Hän ei kuole eikä mene hautakuoppaan,
eikä häneltä puutu leipää.
15 Mutta minä olen Jehova, sinun Jumalasi,
joka kuohutan meren ja saan sen aallot pauhaamaan+
– armeijoiden Jehova on hänen nimensä.+
16 Minä panen sanani sinun suuhusi,
ja käteni varjoon minä peitän sinut+
istuttaakseni taivaan ja laskeakseni maan perustuksen,+
sanoakseni Siionille: ’Sinä olet minun kansani.’+
17 Herää, herää! Nouse ylös, Jerusalem,+
sinä, joka olet juonut Jehovan kädestä hänen vihansa maljan.
Olet juonut tyhjäksi pikarin,
olet tyhjentänyt maljan, joka saa hoipertelemaan.+
18 Ei yksikään hänen synnyttämistään pojista ole opastamassa häntä,
eikä yksikään hänen kasvattamistaan pojista ole tarttunut hänen käteensä.
19 Nämä kaksi asiaa ovat kohdanneet sinua.
Kuka osoittaa sinulle myötätuntoa?
Tuho ja hävitys, nälkä ja miekka!+
Kuka lohduttaa sinua?+
Heitä makaa jokaisessa kadunkulmassa
kuin villilampaita verkossa.
He ovat täynnä Jehovan vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.”
21 Kuuntelehan siis tätä,
sinä ahdistettu nainen, joka olet juopunut, mutta et viinistä.
22 Näin sanoo sinun Herrasi, Jehova, sinun Jumalasi, joka puolustaa kansaansa:
”Minä otan sinun kädestäsi maljan, joka saa hoipertelemaan,+
pikarin, vihani maljan.
Sinä et enää koskaan juo sitä.+
23 Minä laitan sen sinun kiusaajiesi käteen,+
niiden, jotka sanoivat sinulle: ’Kumarru, niin että voimme kävellä ylitsesi!’
Niin sinä teit selästäsi kuin maata,
kuin kadun, jolla he voivat kulkea.”