Kahdestoista luku
Lohdutusta Jumalan kansalle
1. Millainen lohduton tulevaisuus odottaa Jerusalemia ja sen asukkaita, mutta mikä toivo heillä on?
SEITSEMÄNKYMMENTÄ vuotta – normaali ihmisikä. Näin kauan Juuda tulee olemaan Babylonin vankeudessa (Psalmit 90:10; Jeremia 25:11; 29:10). Useimmat vankeuteen joutuvat israelilaiset ikääntyvät ja kuolevat Babylonissa. Ajattele, miten nöyryytetyiksi he tuntevat itsensä, kun heidän vihollisensa pitävät heitä pilkkanaan. Ajattele myös, millaista häpeää aiheutuu heidän Jumalalleen Jehovalle, kun kaupunki, johon hän oli liittänyt nimensä, on niin pitkään autiona. (Nehemia 1:9; Psalmit 132:13; 137:1–3.) Rakastettua temppeliä, jonka täytti Jumalan kirkkaus Salomon vihkiessä sen, ei enää ole (2. Aikakirja 7:1–3). Miten lohduton tulevaisuus! Jehova kuitenkin ennustaa Jesajan välityksellä ennallistuksen (Jesaja 43:14; 44:26–28). Tästä lohdutuksen ja rohkaisun teemasta esitetään lisää ennustuksia Jesajan 51. luvussa.
2. a) Keille Jehova osoittaa Jesajan välityksellä lohduttavan sanomansa? b) Miten uskolliset juutalaiset ’pyrkivät vanhurskauteen’?
2 Jehova sanoo niille Juudan asukkaille, jotka taivuttavat sydämensä hänen puoleensa: ”Kuunnelkaa minua, te jotka pyritte vanhurskauteen, te jotka etsitte Jehovaa.” (Jesaja 51:1a.) ’Vanhurskauteen pyrkiminen’ viittaa toimintaan. Ne jotka ’pyrkivät vanhurskauteen’, eivät vain sano kuuluvansa Jumalan kansaan. He yrittävät innokkaasti olla vanhurskaita ja elää Jumalan tahdon mukaisesti (Psalmit 34:15; Sananlaskut 21:21). He pitävät Jehovaa ainoana vanhurskauden Lähteenä ja ’etsivät Jehovaa’ (Psalmit 11:7; 145:17). Kysymys ei ole siitä, etteivät he tietäisi, kuka Jehova on tai miten lähestyä häntä rukouksessa. Sen sijaan he pyrkivät pääsemään lähemmäksi häntä palvomalla ja rukoilemalla häntä ja etsimällä häneltä ohjausta kaikkeen, mitä he tekevät.
3, 4. a) Kuka on ”kallio”, josta juutalaiset hakattiin, ja kuka ”kuopan onkalo”, josta heidät kaivettiin esiin? b) Miksi juutalaisia lohduttaa alkuperänsä muistaminen?
3 Niitä jotka todella pyrkivät vanhurskauteen, on Juudassa kuitenkin suhteellisen vähän, ja he voivat siksi olla arkoja ja masentuneita. Niinpä Jehova rohkaisee heitä ottamalla kuvaukseksi louhoksen: ”Katsokaa kalliota, josta teidät hakattiin, ja sen kuopan onkaloa, josta teidät kaivettiin esiin. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka lopulta synnytti teidät synnytystuskin. Sillä Abraham oli yksi, kun kutsuin hänet, ja minä ryhdyin siunaamaan häntä ja tekemään häntä lukuisaksi.” (Jesaja 51:1b, 2.) ”Kallio”, josta juutalaiset hakattiin, on Abraham, historiallinen henkilö, josta Israelin kansakunta on hyvin ylpeä (Matteus 3:9; Johannes 8:33, 39). Hän on se ihmisisä, josta tämä kansakunta polveutui. ”Kuopan onkalo” on Saara, jonka kohdusta tuli Israelin esi-isä Iisak.
4 Abraham ja Saara olivat ohittaneet hedelmällisen ikänsä, eikä heillä ollut lapsia. Silti Jehova lupasi siunata Abrahamia ja ’tehdä hänet lukuisaksi’. (1. Mooseksen kirja 17:1–6, 15–17.) Kun Jumala palautti heidän lisääntymiskykynsä, he saivat vanhoilla päivillään lapsen, ja Abrahamista polveutui Jumalan liittokansa. Näin Jehova teki tästä yhdestä miehestä niin suuren kansakunnan isän, että siihen kuuluvia oli yhtä vaikea laskea kuin taivaiden tähtiä. (1. Mooseksen kirja 15:5; Apostolien teot 7:5.) Jos Jehova siis kykeni ottamaan Abrahamin kaukaisesta maasta ja tekemään hänestä mahtavan kansakunnan, hän voi varmasti lupauksensa mukaisesti vapauttaa uskollisen jäännöksen Babylonin orjuudesta, palauttaa heidät kotimaahansa ja tehdä heistä jälleen suuren kansakunnan. Jumalan Abrahamille antama lupaus toteutui, ja niin toteutuu myös se lupaus, jonka hän on antanut vankeudessa oleville juutalaisille.
5. a) Keitä Abraham ja Saara kuvaavat? Selitä. b) Ketkä polveutuvat ”kalliosta” lopullisessa täyttymyksessä?
5 Kuvaannollinen louhinta, josta puhutaan Jesajan 51:1, 2:ssa, soveltuu todennäköisesti muullakin tavoin. 5. Mooseksen kirjan 32:18:ssa Jehovaa sanotaan ”Kallioksi”, josta tuli Israelin Isä, ja Jumalaksi, ”joka synnytystuskin toi – – [Israelin] esiin”. Jälkimmäisessä ilmauksessa esiintyy sama heprean verbi kuin Jesajan 51:2:ssa, jossa sitä käytetään puhuttaessa Israelin synnyttäneestä Saarasta. Abraham on näin ollen profeetallinen esikuva Jehovasta, Suuremmasta Abrahamista. Abrahamin vaimo Saara kuvaa sopivasti henkiluomuksista koostuvaa Jehovan taivaallista yleisjärjestöä, joka kuvataan Raamatussa naisena, Jumalan vaimona (1. Mooseksen kirja 3:15; Ilmestys 12:1, 5). Näiden Jesajan profetiassa olevien sanojen lopullisessa täyttymyksessä ”kalliosta” polveutuva kansakunta on ”Jumalan Israel”, voideltujen kristittyjen seurakunta, joka syntyi vuoden 33 helluntaina. Kuten tämän kirjan aiemmissa luvuissa on tullut esiin, tämä kansakunta joutui Babylonin vankeuteen vuonna 1918, mutta se palautettiin hengellisen hyvinvoinnin tilaan vuonna 1919. (Galatalaisille 3:26–29; 4:28; 6:16.)
6. a) Mikä odottaa Juudan maata, ja millaista ennallistusta tarvitaan? b) Mistä nykyajan ennallistuksesta Jesajan 51:3 muistuttaa meitä?
6 Jehova lohduttaa Siionia eli Jerusalemia muullakin tavoin kuin lupaamalla tuottaa väekkään kansakunnan. ”Jehova on lohduttava Siionia. Hän on lohduttava kaikkia sen hävitettyjä paikkoja ja tekee sen erämaan Eedenin kaltaiseksi ja sen aavikkotasangon Jehovan puutarhan kaltaiseksi. Riemua ja iloa siitä silloin tavataan, kiitosta ja sävelmän ääntä.” (Jesaja 51:3.) Ollessaan autiona 70 vuotta Juudan maa muuttuu erämaaksi, jossa rehottaa okaisia pensaita ja muuta luonnonvaraista kasvillisuutta (Jesaja 64:10; Jeremia 4:26; 9:10–12). Ennallistukseen täytyy siis liittyä muutakin kuin se, että Juuda asutetaan uudelleen. Maa täytyy saattaa alkuperäiseen tilaansa Eedenin kaltaiseksi puutarhaksi, jossa on hyvin kasteltuja tuottoisia peltoja ja hedelmätarhoja. Maaperä näyttää silloin iloitsevan. Maa tulee muistuttamaan paratiisia, kun sitä verrataan sen pakkosiirtolaisuuden aikaiseen autioon tilaan. Jumalan Israelin voideltu jäännös astui vuonna 1919 hengellisessä mielessä juuri tällaiseen paratiisiin. (Jesaja 11:6–9; 35:1–7.)
Syitä luottaa Jehovaan
7, 8. a) Mitä Jehovan kehotus korvan kääntämisestä hänen puoleensa tarkoittaa? b) Miksi Juudan on tärkeää kuunnella Jehovaa?
7 Jehova vaatii tarkkaavaisuuden elvyttämistä sanoessaan: ”Kiinnitä huomiota minuun, oi kansani, ja sinä kansallinen ryhmäni, käännä korvasi minun puoleeni. Sillä minusta lähtee laki, ja oikeudellisen päätökseni minä annan pysyä valona kansoille. Vanhurskauteni on lähellä. Pelastukseni on tuleva, ja minun käsivarteni tuomitsevat kansat. Minuun saaretkin panevat toivonsa, ja minun käsivarttani ne odottavat.” (Jesaja 51:4, 5.)
8 Jehovan kehotus korvan kääntämisestä hänen puoleensa ei tarkoita vain hänen sanomansa kuulemista. Se tarkoittaa huomion kiinnittämistä siinä tarkoituksessa, että voisi toimia kuulemansa mukaan. (Psalmit 49:1; 78:1.) Kansakunnan täytyy ymmärtää, että Jehova on opetuksen, oikeuden ja pelastuksen Lähde. Hän yksin on hengellisen valistuksen Lähde (2. Korinttilaisille 4:6). Hän on ihmiskunnan lopullinen Tuomari. Jehovan antamat lait ja oikeudelliset päätökset ovat valo niille, jotka pitävät niitä ohjenuoranaan (Psalmit 43:3; 119:105; Sananlaskut 6:23).
9. Ketkä hyötyvät Jehovan pelastusteoista Jumalan liittokansan lisäksi?
9 Tämän ei ole määrä koskea vain Jumalan liittokansaa vaan kaikkialla, kaukaisimmilla merensaarillakin, olevia oikeamielisiä ihmisiä. Heidän luottamuksensa Jumalaan ja siihen, että hän kykenee toimimaan uskollisten palvelijoittensa puolesta ja pelastamaan heidät, ei tuota pettymystä. Hänen käsivartensa, joka edustaa hänen voimaansa, on luotettava; sitä ei voi kukaan pysäyttää (Jesaja 40:10; Luukas 1:51, 52). Samoin se innokas saarnaamistyö, jota Jumalan Israelista jäljellä olevat ovat nykyään tehneet, on saanut aikaan sen, että miljoonat ihmiset, myös monet etäisten merensaarten asukkaat, ovat kääntyneet Jehovan puoleen ja alkaneet uskoa häneen.
10. a) Mikä tosiasia kuningas Nebukadnessar pakotetaan oppimaan? b) Mistä ”taivaista” ja ”maasta” tehdään loppu?
10 Seuraavaksi Jehova viittaa tosiasiaan, joka Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin on aikanaan opittava. Mikään taivaassa tai maan päällä ei voi estää Jehovaa toteuttamasta tahtoaan. (Daniel 4:34, 35.) ”Nostakaa silmänne taivaita kohti ja katsokaa alhaalla olevaa maata. Taivaiden näet on hajottava hiukkasiksi niin kuin savu, ja vaatteen tavoin kuluu maa, ja sen asukkaatkin kuolevat kuin sääski. Mutta aina ajan hämärään asti pysyy minun pelastukseni, eikä minun vanhurskauttani järkytetä.” (Jesaja 51:6.) Vaikka Babylonin kuninkailla on sellainen toimintaperiaate, että he eivät anna vankien palata kotimaahansa, Jehovaa ei voida estää pelastamasta kansaansa (Jesaja 14:16, 17). Babylonin ”taivaat” eli vallanpitäjät murskataan. Babylonin ”maa”, noiden vallanpitäjien alamaiset, kohtaavat vähitellen loppunsa. Aikansa suurinkaan mahti ei voi pitää puoliaan Jehovan voimaa vastaan eikä tehdä tyhjäksi hänen pelastustekojaan.
11. Miksi kristittyjä rohkaisee nykyään sen ennustuksen yksityiskohtainen täyttyminen, jonka mukaan Babylonin ”taivaista” ja ”maasta” tehdään loppu?
11 Kristittyjen on nykyään hyvin rohkaisevaa tietää, että nämä profeetalliset sanat täyttyivät täysin! Miksi? Koska apostoli Pietari käytti samanlaisia ilmauksia puhuessaan tulevista tapahtumista. Hän puhui nopeasti lähestyvästä Jehovan päivästä, ”jonka vuoksi taivaat palavina hajoavat ja alkuainekset äärimmäisen kuumina sulavat”! Sitten hän sanoi: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Pietarin kirje 3:12, 13; Jesaja 34:4; Ilmestys 6:12–14.) Vaikka mahtavat kansakunnat ja niiden ylhäiset, tähtien kaltaiset hallitsijat saattavat uhitella Jehovaa vastaan, ne tehdään hänen määräaikanaan tyhjiksi, nitistetään yhtä helposti kuin sääski (Psalmit 2:1–9). Vain Jumalan vanhurskas hallitus, joka hallitsee vanhurskasta ihmisyhteiskuntaa, pysyy ikuisesti (Daniel 2:44; Ilmestys 21:1–4).
12. Miksi Jumalan palvelijoiden ei pidä pelätä, kun heidän ihmisvastustajansa parjaavat heitä?
12 Nyt Jehova sanoo niille, ’jotka pyrkivät vanhurskauteen’: ”Kuunnelkaa minua, te jotka tunnette vanhurskauden, kansa jonka sydämessä on minun lakini. Älkää pelätkö kuolevaisten ihmisten häväistystä älkääkä heidän herjaavien sanojensa takia kauhistuko. Sillä koi syö heidät kuin vaatteen, ja vaatekoi syö heidät kuin villan. Mutta aina ajan hämärään asti pysyy minun vanhurskauteni ja minun pelastukseni lukemattomiin sukupolviin.” (Jesaja 51:7, 8.) Jehovaan luottavia tullaan parjaamaan ja häpäisemään heidän rohkean asenteensa vuoksi, mutta sitä ei ole syytä pelätä. Häpäisijät ovat vain kuolevaisia ihmisiä; heidät ’syödään’ niin kuin koi syö villavaatteen. Vanhan ajan uskollisten juutalaisten tavoin tosi kristityillä ei nykyään ole mitään syytä pelätä vastustajiaan. Jehova, ikuinen Jumala, on heidän pelastuksensa. (Psalmit 37:1, 2.) Se että Jehovan viholliset häpäisevät hänen kansaansa, todistaa, että sillä on hänen henkeään (Matteus 5:11, 12; 10:24–31).
13, 14. Mitä kuvataan sanoilla ”Rahab” ja ”merihirviö”, ja miten se ’murskataan palasiksi’ ja ’lävistetään’?
13 Jesaja sanoo ikään kuin pyytäen Jehovaa toimimaan vankeudessa olevan kansansa puolesta: ”Herää, herää, pukeudu voimaan, oi Jehovan käsivarsi! Herää, kuten muinaisina päivinä, kuten ammoisten sukupolvien aikana. Etkö juuri sinä murskannut Rahabin palasiksi, lävistänyt merihirviön? Etkö juuri sinä kuivannut meren, laajan syvyyden vedet, tehnyt meren syvyydet tieksi lunastettujen kulkea ylitse?” (Jesaja 51:9, 10.)
14 Jesajan mainitsemat historian esimerkit ovat hyvin valittuja. Jokainen israelilainen tietää, että heidän kansakuntansa vapautui Egyptistä ja kulki Punaisenmeren poikki (2. Mooseksen kirja 12:24–27; 14:26–31). ”Rahab” ja ”merihirviö” viittaavat siihen Egyptiin, jonka farao vastusti Israelin lähtöä Egyptistä (Psalmit 74:13; 87:4; Jesaja 30:7). Muinainen Egypti muistutti hirviömäistä käärmettä, jonka pää oli Niilin suistoalueella ja jonka pitkänomainen ruumis ulottui satojen kilometrien päähän pitkin hedelmällistä Niilinlaaksoa (Hesekiel 29:3). Tämä hirviö hakattiin kuitenkin palasiksi, kun Jehova vuodatti sen päälle kymmenen vitsausta. Se lävistettiin ja sitä haavoitettiin pahasti ja heikennettiin, kun sen armeija tuhottiin Punaisenmeren vesissä. Ollessaan tekemisissä Egyptin kanssa Jehova tosiaan osoitti käsivartensa voiman. Eikö hän olisi yhtä valmis taistelemaan Babylonissa vankina olevan kansansa puolesta?
15. a) Milloin ja miten Siionin murhe ja huokailu pakenevat? b) Milloin Jumalan Israelin murhe ja huokailu pakenivat nykyaikana?
15 Nyt ennustuksessa katsotaan eteenpäin Israelin vapautumiseen Babylonista ja jatketaan: ”Silloin palaavat Jehovan lunastetut, ja heidän on tultava Siioniin ilohuudoin, ja ajan hämärään asti kestävä ilo on heidän päänsä päällä. Riemun ja ilon he saavuttavat. Murhe ja huokailu pakenevat varmasti.” (Jesaja 51:11.) Onpa Jehovan vanhurskautta etsivien tilanne Babylonissa miten murheellinen hyvänsä, heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat suurenmoiset. Tulee aika, jolloin ei ole enää murhetta eikä huokailua. Lunastettujen huulilta kuuluu riemun ja ilon huutoja. Nykyaikana nämä profeetalliset sanat täyttyivät vuonna 1919, jolloin Jumalan Israel vapautettiin Babylonin vankeudesta. He palasivat hengelliseen tilaansa suuresti iloiten, ja tätä iloa on jatkunut tähän päivään asti.
16. Mitä maksetaan lunastushinnaksi juutalaisista?
16 Mikä on juutalaisten lunastushinta? Jesajan profetia on jo paljastanut, että Jehova antaa ”lunnaiksi sinusta Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban” (Jesaja 43:1–4). Tämä tapahtuu myöhemmin. Valloitettuaan Babylonin ja vapautettuaan juutalaisvangit Persian maailmanvalta valloittaa Egyptin, Etiopian ja Seban. Ne annetaan israelilaissielujen sijasta. Tämä on sopusoinnussa Sananlaskujen 21:18:ssa olevan periaatteen kanssa: ”Jumalaton on lunastusmaksu vanhurskaan puolesta, ja petollisesti menettelevä ottaa oikeamielisten paikan.”
Lisää rohkaisua
17. Miksi juutalaisten ei tarvitse pelätä Babylonin vihastusta?
17 Jehova rohkaisee lisää kansaansa: ”Minä – juuri minä lohdutan teitä. Kuka olet sinä, että sinun pitäisi pelätä kuolevaista ihmistä, joka kuolee, ja ihmisen poikaa, jonka käy kuin vihreän ruohon, ja että sinun pitäisi unohtaa Jehova, Tekijäsi, joka jännittää taivaat ja laskee maan perustuksen, niin että olit alati kaiken päivää kauhuissasi, mikä johtui sinua ahdistavan vihastuksesta, ikään kuin hän olisi ollut valmis hävittämään sinut. Ja missä on sinua ahdistavan vihastus?” (Jesaja 51:12, 13.) Edessä ovat pakkosiirtolaisuuden vuodet. Babylonin vihastusta ei ole silti syytä pelätä. Vaikka tämä kansakunta, Raamatun historian kolmas maailmanvalta, alistaa valtaansa Jumalan kansan ja pyrkii ’ahdistamaan’ siihen kuuluvia eli sulkemaan heiltä pakotien, uskolliset juutalaiset tietävät Jehovan ennustaneen, että Babylon kukistuu Kyyroksen käsissä. (Jesaja 44:8, 24–28.) Toisin kuin Luoja, ikuinen Jumala Jehova, Babylonin asukkaat häviävät kuin ruoho, joka kuihtuu paahtavassa auringonpaisteessa kuivan kauden aikana. Missä ovat silloin heidän uhkauksensa ja vihastuksensa? Miten epäviisasta onkaan pelätä ihmisiä ja unohtaa Jehova, joka on tehnyt taivaan ja maan!
18. Mitä Jehova vakuuttaa kansaansa kuuluville, vaikka he ovat jonkin aikaa vankeja?
18 Jehovan kansaan kuuluvat ovat jonkin aikaa kuin ’kahleissa kyyhöttäviä’ vankeja, mutta he vapautuvat yhtäkkiä. Heistä ei tehdä loppua Babylonissa, eivätkä he kuole nälkään vankeina. He eivät joudu elottomina Šeoliin, hautakuoppaan. (Psalmit 30:3; 88:3–5.) Jehova vakuuttaa heille: ”Pian päästetään kahleissa kyyhöttävä vapaaksi, jottei hän kuolisi ja menisi hautakuoppaan eikä häneltä puuttuisi leipää.” (Jesaja 51:14.)
19. Miksi uskolliset juutalaiset voivat luottaa täysin Jehovan sanoihin?
19 Jehova jatkaa Siionin lohduttamista: ”Mutta minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka kuohutan meren, jotta sen aallot pauhaisivat. Armeijoiden Jehova on hänen nimensä. Ja minä panen sanani sinun suuhusi, ja käteni varjoon olen peittävä sinut istuttaakseni taivaat ja laskeakseni maan perustuksen ja sanoakseni Siionille: ’Sinä olet minun kansani.’” (Jesaja 51:15, 16.) Raamatussa puhutaan toistuvasti Jumalan kyvystä hallita voimallaan merta (Job 26:12; Psalmit 89:9; Jeremia 31:35). Hän hallitsee täydellisesti luonnonvoimat, mistä hän antoi näytteen vapauttaessaan kansansa Egyptistä. Ketä voidaan verrata vähäisessäkään määrin ”armeijoiden Jehovaan”? (Psalmit 24:10.)
20. Mitkä ”taivaat” ja ”maa” tulevat olemassaoloon, kun Jehova ennallistaa Siionin, ja mitä lohduttavaa hän sanoo?
20 Juutalaiset säilyttävät asemansa Jumalan liittokansana, ja Jehova vakuuttaa heille, että he palaavat kotimaahansa ja elävät jälleen hänen Lakinsa alaisuudessa. He rakentavat Jerusalemin ja temppelin uudestaan ja omaksuvat jälleen Mooseksen välityksellä tehdyn liiton vastuut. Kun kotiin palanneet israelilaiset alkavat kotieläimineen asettua maahansa, ”uusi maa” tulee olemassaoloon. Sen yläpuolelle asetetaan ”uudet taivaat”, uusi hallintojärjestelmä. (Jesaja 65:17–19; Haggai 1:1, 14.) Silloin Jehova sanoo jälleen Siionille: ”Sinä olet minun kansani.”
Kehotus toimintaan
21. Minkä toimintaan kannustavan kehotuksen Jehova esittää?
21 Rohkaistuaan Siionia Jehova esittää toimintaan kannustavan kehotuksen. Hän sanoo sille ikään kuin sen kärsimykset olisivat jo lopussaan: ”Havahdu, havahdu, nouse jalkeille, oi Jerusalem, sinä joka olet juonut Jehovan kädestä hänen vihastuksensa maljan. Pikarin, horjuttavan maljan, sinä olet juonut, tyhjentänyt.” (Jesaja 51:17.) Jerusalemin on noustava jalkeille onnettomasta tilastaan ja saatava takaisin entinen asemansa ja loistonsa. Aikanaan se on tyhjentänyt Jehovalta tulevan rangaistuksen kuvaannollisen maljan. Silloin Jumala ei enää tunne suuttumusta sitä kohtaan.
22, 23. Mitä Jerusalem kokee, kun se juo Jehovan suuttumuksen maljan?
22 Yksikään Jerusalemin asukkaista, sen ”pojista”, ei kuitenkaan pysty pysäyttämään tapahtumien kulkua, kun Jerusalemia rangaistaan (Jesaja 43:5–7; Jeremia 3:14). Ennustuksessa sanotaan: ”Ei yksikään hänen synnyttämistään pojista ohjannut häntä, eikä yksikään hänen kasvattamistaan pojista tarttunut hänen käteensä.” (Jesaja 51:18.) Miten paljon se joutuukaan kärsimään babylonialaisten käsissä! ”Nämä kaksi seikkaa kohtasivat sinua. Kuka osoittaa sinulle myötätuntoa? Ryöstö ja romahdus sekä nälkä ja miekka! Kuka sinua lohduttaa? Omat poikasi ovat pyörtyneet. He ovat maanneet kaikkien katujen päässä kuin villilampaat verkossa, kuin ne, jotka ovat täynnä Jehovan vihastusta, sinun Jumalasi nuhtelua.” (Jesaja 51:19, 20.)
23 Jerusalem parka! Sitä kohtaa ”ryöstö ja romahdus sekä nälkä ja miekka”. Koska sen ”pojat” eivät kykene opastamaan sitä eivätkä pitämään sitä pystyssä, he joutuvat seuraamaan tapahtumia avuttomina, riutuneina, sellaisina joilla ei ole voimaa torjua babylonialaisten hyökkäystä. He makaavat huomiota herättävästi katujen päässä eli kulmassa nääntyneinä ja heikkoina (Valituslaulut 2:19; 4:1, 2). He ovat juoneet Jumalan vihastuksen maljan ja ovat yhtä voimattomia kuin verkkoon takertuneet eläimet.
24, 25. a) Mitä ei vastedes enää tehdä Jerusalemille? b) Minkä vuoro on Jerusalemin jälkeen juoda Jehovan suuttumuksen malja?
24 Tämä surullinen asiaintila kuitenkin päättyy. Jesaja sanoo lohduttavasti: ”Kuuntelehan siksi tätä, oi nainen, ahdistettu ja juopunut, mutta et viinistä. Näin on sanonut sinun Herrasi, Jehova, niin, sinun Jumalasi, joka käy oikeuskiistaan kansansa puolesta: ’Katso! Minä otan sinun kädestäsi horjuttavan maljan. Pikari, vihastukseni malja – sinä et tule vastedes juomaan sitä enää. Ja minä panen sen sinun kiusaajiesi käteen, jotka ovat sanoneet sielullesi: ”Kumarru kulkeaksemme ylitsesi”, niin että panit selkäsi aivan kuin maaksi ja kuin kaduksi ylitse kulkeville.’” (Jesaja 51:21–23.) Kuritettuaan Jerusalemia Jehova on valmis toimimaan sääliväisesti sitä kohtaan ja osoittamaan sille anteeksiantavaista henkeä.
25 Jehova kääntää nyt suuttumuksensa pois Jerusalemista ja kohdistaa sen Babyloniin. Siihen mennessä Babylon on hävittänyt Jerusalemin maan tasalle ja nöyryyttänyt sitä. (Psalmit 137:7–9.) Mutta Jerusalem ei joudu juomaan sellaisesta maljasta uudestaan Babylonin ja sen liittolaisten käsissä. Sen sijaan malja otetaan pois Jerusalemin kädestä ja annetaan niille, jotka iloitsivat sen häpeästä. (Valituslaulut 4:21, 22.) Babylon kaatuu umpihumalassa (Jeremia 51:6–8). Samanaikaisesti Siion nousee! Millainen käänne! Tämä tulevaisuudennäkymä voi tosiaan lohduttaa Siionia. Ja Jehovan palvelijat voivat olla varmoja siitä, että hänen nimensä pyhitetään hänen pelastustekojensa välityksellä.
[Kuva s. 167]
Jehova, Suurempi Abraham, on ”kallio”, josta hänen kansansa ”hakattiin”
[Kuva s. 170]
Jumalan kansan vastustajat häviävät kuin vaate, jonka koit syövät
[Kuva s. 176, 177]
Jehova on osoittanut, että hänellä on voimaa hallita luonnonvoimia
[Kuva s. 178]
Malja, josta Jerusalem tulee juomaan, annetaan sen jälkeen Babylonille ja sen liittolaisille