Job

14 Ihminen, naisesta syntynyt,

on lyhytikäinen,+ ja hänen elämänsä on täynnä ongelmia.*+

 2 Hän puhkeaa esiin kuin kukka ja sitten kuihtuu,*+

hän pakenee kuin varjo ja häviää.+

 3 Olet kohdistanut häneen katseesi

ja tuot hänet* käymään kanssasi oikeutta.+

 5 Jos ihmisen päivien pituus on säädetty,

hänen kuukausiensa määrä riippuu sinusta.

Sinä olet asettanut hänelle rajan, jonka yli hän ei voi mennä.+

 6 Käännä katseesi pois hänestä, jotta hän saisi levätä

niin kuin palkkatyöläinen saatuaan päivän päätökseen.+

jos se kaadetaan, se versoo uudelleen,

ja sen versot jatkavat kasvuaan.

 8 Jos sen juuri vanhenee maassa

ja sen kanto kuolee maaperässä,

 9 se versoo veden tuoksusta

ja tuottaa oksia kuin uusi kasvi.

10 Mutta kun ihminen kuolee, hän makaa voimattomana.

Kun hän heittää henkensä, missä hän on?+

11 Vedet katoavat merestä,

ja joki ehtyy ja kuivuu.

Ennen kuin taivas on poissa, hän ei herää

eikä häntä herätetä unestaan.+

13 Kunpa kätkisit minut hautaan,*+

pitäisit minut piilossa, kunnes vihasi menee ohi,

asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!+

Kaikki pakollisen palvelukseni päivät minä odotan,

kunnes vapautukseni koittaa.+

16 Mutta nyt sinä lasket jokaisen askeleeni,

pidät silmällä vain syntejäni.

17 Väärintekoni suljetaan sinetillä kukkaroon,

ja sinä panet rikkomukseni talteen.*

18 Niin kuin vuori murenee sortuessaan

ja kalliolohkare irtoaa pois paikaltaan,

19 niin kuin vesi kuluttaa kivet

ja tulvat huuhtovat pois maan,

niin olet tehnyt tyhjäksi kuolevaisen ihmisen toivon.

20 Sinä nujerrat hänet yhä uudelleen, kunnes hän menehtyy,+

sinä muutat hänen ulkonäkönsä ja lähetät hänet pois.

21 Hänen poikansa saavat kunniaa, mutta hän ei sitä tiedä,

heistä tulee merkityksettömiä, mutta hän ei sitä havaitse.+

22 Hän tuntee tuskaa vain niin kauan kuin elää,*

ja hän suree vain niin kauan kuin on elossa.”