Hoosea
2 Sanokaa veljillenne: ’Minun kansani!’*+
ja sisarillenne: ’Nainen, jolle on osoitettu armoa!’*+
Hänen tulee lakata syyllistymästä moraalittomuuteen*
ja poistaa aviorikoksensa rintojensa välistä.
3 Muuten minä riisun hänet alastomaksi ja teen hänestä sellaisen kuin hän oli sinä päivänä, jona hän syntyi.
Teen hänestä erämaan kaltaisen,
muutan hänet vedettömäksi maaksi
ja annan hänen kuolla janoon.
5 Heidän äitinsä on nimittäin syyllistynyt moraalittomuuteen.*+
Hän, joka on kantanut heitä kohdussaan, on toiminut häpeällisesti,+ sillä hän on sanonut:
’Minä kuljen intohimoisten rakastajieni perässä,+
niiden, jotka antavat minulle leipäni ja veteni,
villani ja pellavani, öljyni ja juomani.’
6 Siksi minä tukin hänen tiensä piikkisellä pensasaidalla,
ja minä kasaan kivimuurin hänen eteensä,
niin ettei hän löydä polkujaan.
Sitten hän sanoo: ’Menen takaisin ensimmäisen mieheni luo,+
sillä minun oli parempi olla silloin kuin nyt.’+
8 Hän ei tajunnut, että juuri minä olin antanut hänelle viljan,+ uuden viinin ja öljyn
ja että minä olin antanut hänelle paljon hopeaa
ja kultaa, joita kansa käytti Baalin palvonnassa.+
9 ’Siksi minä tulen takaisin ja otan pois viljani sadonkorjuuaikana
ja uuden viinini korjuuaikana.+
Minä sieppaan pois villani ja pellavani, joiden piti peittää hänen alastomuutensa.
10 Nyt minä paljastan hänen sukupuolielimensä hänen intohimoisten rakastajiensa silmien edessä,
eikä kukaan pelasta häntä minun käsistäni.+
11 Minä teen lopun kaikesta hänen iloitsemisestaan,
hänen juhlistaan,+ uusistakuistaan ja sapateistaan sekä kaikista hänen juhla-ajoistaan.
12 Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut:
”Nämä ovat palkkani, jonka intohimoiset rakastajani antoivat minulle”,
ja minä muutan ne metsäksi,
ja villieläimet syövät ne.
13 Minä vaadin hänet tilille siitä ajasta, jolloin hän uhrasi uhreja Baalin kuville,+
jolloin hän aina kaunistautui sormuksilla ja koruilla ja ajoi takaa intohimoisia rakastajiaan
mutta unohti minut’,+ julistaa Jehova.
15 Sitten minä annan hänelle takaisin hänen viinitarhansa+
ja Akorinlaakson,*+ josta tulee hänelle portti toivoon.
Siellä hän vastaa minulle niin kuin nuoruudessaan,
niin kuin silloin, kun hän tuli pois Egyptin maasta.+
16 Sinä päivänä’, julistaa Jehova,
’hän kutsuu minua ”miehekseen”, eikä hän kutsu minua enää ”omistajakseen”.’*
18 Sinä päivänä minä teen kansani hyväksi liiton villieläinten,+
taivaan lintujen ja maan ryömivien eläinten kanssa.+
Minä poistan maasta jousen, miekan ja sodan+
19 Minä kihlaan sinut morsiamekseni ikuisiksi ajoiksi,
ja minä lupaan toimia sinua kohtaan oikein* ja oikeudenmukaisesti,
ilmaista sinulle uskollista rakkautta ja armoa.+
21 ’Sinä päivänä minä vastaan’, julistaa Jehova,
’minä vastaan taivaalle,
ja se vastaa maalle,+
22 ja maa vastaa viljalle, uudelle viinille ja öljylle,
23 Minä kylvän kansani* maahan kuin siemenen itseäni varten,+
ja minä osoitan armoa niille, joille ei osoitettu armoa,*
ja sanon niille, jotka eivät ole minun kansaani:* ”Te olette minun kansani”,+
ja he sanovat: ”Sinä olet meidän Jumalamme.”’”+