Hesekiel
34 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 2 ”Ihmisen poika, profetoi Israelin paimenia vastaan. Profetoi ja sano paimenille: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Voi Israelin paimenia,+ jotka ruokkivat itseään!* Eikö paimenten pitäisi ruokkia laumaa?+ 3 Te syötte rasvan, pukeudutte villaan ja teurastatte lihavimman eläimen+ mutta ette ruoki laumaa.+ 4 Te ette ole vahvistaneet heikkoja, parantaneet sairaita, sitoneet loukkaantuneita, tuoneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita,+ vaan olette hallinneet niitä ankarasti ja tyrannimaisesti.+ 5 Niinpä ne hajaantuivat, koska ei ollut paimenta.+ Ne hajaantuivat, ja niistä tuli kaikkien maan villieläinten ruokaa. 6 Lampaani harhailivat kaikilla vuorilla ja jokaisella korkealla kukkulalla. Lampaani olivat hajallaan kaikkialla maan päällä, eikä kukaan etsinyt niitä eikä yrittänyt löytää niitä.
7 Siksi te paimenet, kuulkaa Jehovan sana: 8 ’”Yhtä varmasti kuin minä elän”, julistaa suvereeni Herra Jehova, ”koska lampaistani on tullut saalista, kaikkien maan villieläinten ruokaa, siksi että ei ole ollut paimenta eivätkä paimeneni ole etsineet lampaitani, vaan he ovat ruokkineet itseään eivätkä minun lampaitani”’, 9 sen vuoksi, te paimenet, kuulkaa Jehovan sana. 10 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ’Minä olen paimenia vastaan ja vaadin heitä tekemään tilin lampaistani.* En anna paimenten enää ruokkia lampaitani,*+ eivätkä he enää ruoki itseään. Minä pelastan lampaani heidän suustaan, eivätkä ne enää ole heidän ruokaansa.’”
11 Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta.+ 12 Minä huolehdin lampaistani kuin paimen, joka on löytänyt hajallaan olevat lampaansa ja joka ruokkii niitä.+ Minä pelastan ne kaikkialta, minne ne hajaantuivat pilvien ja sankan hämäryyden päivänä.+ 13 Minä tuon ne pois kansojen keskuudesta, kokoan ne eri maista, tuon ne omaan maahansa ja laidunnan niitä Israelin vuorilla,+ jokien äärellä ja kaikissa maan asuinpaikoissa. 14 Hyvällä laitumella minä laidunnan niitä, ja niiden laidunmaa tulee olemaan Israelin korkeilla vuorilla.+ Ne lepäävät hyvällä laidunmaalla+ ja syövät parhailla laitumilla Israelin vuorilla.”
15 ”Minä itse ruokin lampaitani+ ja vien ne lepäämään”,+ julistaa suvereeni Herra Jehova. 16 ”Minä etsin kadonneen,+ tuon takaisin eksyneen, sidon loukkaantuneen ja vahvistan heikkoa. Minä kuitenkin hävitän lihavan ja voimakkaan ja paimennan sitä tuomiolla.”
17 Teille, minun lampaani, suvereeni Herra Jehova sanoo näin: ”Minä aion jakaa oikeutta lampaiden kesken,* pässien ja pukkien kesken.+ 18 Eikö riitä, että te laidunnatte kaikkein parhailla laitumilla? Pitääkö teidän tallata jalkoihinne vielä loputkin laitumenne? Ja kun olette juoneet kirkkaimman veden, pitääkö teidän sotkea vesi polkemalla jaloillanne? 19 Pitäisikö minun lampaideni laiduntaa laitumella, jonka te olette tallanneet jaloillanne, ja juoda vettä, jonka te olette lianneet polkemalla jaloillanne?”
20 Sen vuoksi suvereeni Herra Jehova sanoo heille näin: ”Minä itse jaan oikeutta lihavan lampaan ja laihan lampaan kesken, 21 koska te jatkuvasti tönitte kyljellänne ja olallanne ja puskitte sarvillanne kaikkia sairaita, kunnes olitte hajottaneet ne ympäriinsä. 22 Minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää joudu saalistettaviksi,+ ja minä jaan oikeutta lampaiden kesken. 23 Minä herätän heille yhden paimenen,+ palvelijani Daavidin,+ ja hän ruokkii heitä.* Hän itse ruokkii heitä, ja hänestä tulee heidän paimenensa.+ 24 Minä, Jehova, tulen olemaan heidän Jumalansa,+ ja palvelijastani Daavidista tulee heille johtaja.+ Minä, Jehova, olen puhunut.
25 Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton+ ja hävitän maasta saaliinhimoiset pedot,+ niin että he voivat asua turvassa erämaassa ja nukkua metsissä.+ 26 Minä teen heidät ja kukkulaani ympäröivän alueen siunaukseksi+ ja annan sataa ajallaan. Silloin siunaukset ovat kuin sade.+ 27 Puut tuottavat hedelmiä, ja maa antaa satoaan,+ ja he elävät maassaan turvassa. He tulevat varmasti tietämään, että minä olen Jehova, kun murran heidän ikeensä+ ja pelastan heidät niiden käsistä, jotka ovat orjuuttaneet heitä. 28 He eivät joudu enää kansojen saalistettaviksi, eivätkä maan villieläimet syö heitä. He asuvat turvassa, eikä heidän tarvitse pelätä ketään.+
29 Minä perustan heille maineikkaan viljelmän. He eivät enää kuole nälkään siinä maassa,+ eivätkä muut kansat enää nöyryytä heitä.+ 30 ’Silloin he tulevat varmasti tietämään, että minä, heidän Jumalansa Jehova, olen heidän kanssaan ja että he, israelilaiset, ovat minun kansani’,+ julistaa suvereeni Herra Jehova.”’
31 ’Te, lampaani,+ lampaat, joista pidän huolta, olette vain ihmisiä, ja minä olen teidän Jumalanne’, julistaa suvereeni Herra Jehova.”