1. Kuninkaiden kirja
21 Tämän jälkeen tapahtui seuraavasti: Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä+ Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ahab sanoi Nabotille: ”Anna viinitarhasi minulle vihannestarhaksi, koska se on lähellä taloani. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai sen hinnan rahana, jos niin haluat.” 3 Mutta Nabot sanoi Ahabille: ”Kun katson asiaa Jehovan näkökannalta, en voi ajatellakaan, että antaisin sinulle esi-isieni perinnön.”+ 4 Ahab tuli taloonsa pahantuulisena ja masentuneena jisreeliläisen Nabotin vastauksen takia, koska tämä oli sanonut: ”Minä en anna sinulle esi-isieni perintöä.” Sitten hän meni makaamaan vuoteelleen, käänsi kasvot seinään päin ja kieltäytyi syömästä.
5 Hänen vaimonsa Isebel+ tuli hänen luokseen ja kysyi häneltä: ”Miksi olet* alla päin etkä suostu syömään?” 6 Hän vastasi: ”Sanoin jisreeliläiselle Nabotille: ’Myy minulle viinitarhasi, tai jos haluat, annan sinulle toisen viinitarhan sen tilalle.’ Mutta hän sanoi: ’En anna sinulle viinitarhaani.’” 7 Hänen vaimonsa Isebel sanoi hänelle: ”Etkö sinä ole Israelin hallitseva kuningas? Nouse, syö ja piristy. Minä annan sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan.”+ 8 Niinpä hän kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, sinetöi ne hänen sinetillään+ ja lähetti ne vanhimmille+ ja ylimyksille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. 9 Hän kirjoitti kirjeissä: ”Julistakaa paasto ja laittakaa Nabot istumaan kansan eteen. 10 Käskekää kaksi kelvotonta miestä istumaan hänen eteensä ja todistamaan häntä vastaan+ sanomalla: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta!’+ Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.”+
11 Niin Nabotin kaupungin miehet – samassa kaupungissa asuvat vanhimmat ja ylimykset – tekivät niin kuin Isebel oli kirjoittanut kirjeissä, jotka hän oli lähettänyt heille. 12 He julistivat paaston ja laittoivat Nabotin istumaan kansan eteen. 13 Sitten kaksi kelvotonta miestä tuli paikalle, istui Nabotin eteen ja alkoi todistaa häntä vastaan kansan edessä: ”Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta!”+ Sen jälkeen hänet vietiin kaupungin laitamille ja kivitettiin kuoliaaksi.+ 14 Sitten Isebelille lähetettiin viesti: ”Nabot on kivitetty kuoliaaksi.”+
15 Heti kun Isebel kuuli, että Nabot oli kivitetty kuoliaaksi, hän sanoi Ahabille: ”Mene, ota itsellesi jisreeliläisen Nabotin viinitarha,+ jota hän kieltäytyi myymästä sinulle, sillä Nabot ei ole enää elossa. Hän on kuollut.” 16 Kuultuaan, että Nabot oli kuollut, Ahab meni heti ottamaan jisreeliläisen Nabotin viinitarhan itselleen.
17 Tisbeläiselle Elialle+ tuli kuitenkin Jehovan sana, joka kuului: 18 ”Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samariassa.+ Hän on Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan itselleen. 19 Sinun täytyy sanoa hänelle: ’Näin sanoo Jehova: ”Oletko murhannut miehen+ ja vielä ottanut hänen omaisuutensa?”’+ Sano sitten hänelle: ’Näin sanoo Jehova: ”Siinä paikassa, jossa koirat nuolivat Nabotin veren, koirat nuolevat sinunkin veresi.”’”+
20 Ahab sanoi Elialle: ”Olet siis löytänyt minut, viholliseni!”+ Hän vastasi: ”Niin olen. ’Koska olet päättänyt tehdä* sitä, mikä on pahaa Jehovan silmissä,+ 21 minä aiheutan sinulle onnettomuuden, pyyhkäisen sinut pois ja hävitän Ahabin suvusta jokaisen miespuolisen,*+ mukaan lukien Israelin avuttomat ja heikot.+ 22 Lisäksi teen sinun suvullesi niin kuin tein Nebatin pojan Jerobeamin suvulle+ ja Ahian pojan Baesan suvulle,+ koska olet vihastuttanut minut ja saanut Israelin tekemään syntiä.’ 23 Myös Isebelistä Jehova on sanonut: ’Koirat syövät Isebelin Jisreelin maapalstalla.+ 24 Sen, joka Ahabin suvusta kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee kaupungin ulkopuolella, syövät taivaan linnut.+ 25 Ei ole todellakaan ollut ketään sellaista kuin Ahab,+ joka päätti tehdä* sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä.+ 26 Hän toimi hyvin inhottavalla tavalla palvomalla iljettäviä epäjumalia* aivan niin kuin amorilaiset, jotka Jehova ajoi pois israelilaisten edestä.’”+
27 Kun Ahab kuuli nämä sanat, hän repäisi vaatteensa ja puki säkkikankaan ihoaan vasten. Hän paastosi, makasi säkkikankaassa ja kulki epätoivoisena ympäriinsä. 28 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Jehovan sana: 29 ”Oletko nähnyt, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni?+ Koska hän on nöyrtynyt edessäni, en aiheuta onnettomuutta hänen elinaikanaan. Aiheutan onnettomuuden hänen suvulleen hänen poikansa aikana.”+