Luukas

7 Kun hän oli sanonut kaiken tämän ihmisjoukoille, hän meni Kapernaumiin. 2 Erään upseerin orja, jota upseeri arvosti, oli vakavasti sairas ja lähellä kuolemaa.+ 3 Kuultuaan Jeesuksesta upseeri lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi ja parantaisi hänen orjansa. 4 He tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat pyytää häneltä hyvin hartaasti: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän, 5 sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi synagogamme.” 6 Niin Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän ei ollut enää kaukana talosta, upseerin lähettämät ystävät tulivat sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaudu, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.+ 7 Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi. Mutta sano vain sana, niin palvelijani paranee. 8 Minutkin on asetettu toisten vallan alaisuuteen, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene!’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule!’, niin hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, niin hän tekee sen.” 9 Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi. Hän kääntyi häntä seuraavan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: ”Minä sanon teille: en ole havainnut edes israelilaisten keskuudessa näin suurta uskoa.”+ 10 Kun upseerin lähettämät miehet palasivat taloon, he näkivät orjan olevan aivan terve.+

11 Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa ja suuri ihmisjoukko kulkivat hänen kanssaan. 12 Kun hän tuli lähelle kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa.+ Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli myös suuri joukko kaupungin asukkaita. 13 Kun Herra näki naisen, hänen tuli tätä sääli,+ ja hän sanoi naiselle: ”Lakkaa itkemästä.”+ 14 Sen jälkeen hän lähestyi paareja* ja kosketti niitä, ja kantajat seisahtuivat. Sitten hän sanoi: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!”*+ 15 Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen.+ 16 Silloin pelko valtasi heidät kaikki, ja he alkoivat ylistää Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on ilmaantunut keskuuteemme”+ ja ”Jumala on kohdistanut huomionsa kansaansa.”+ 17 Uutinen siitä, mitä hän oli tehnyt, levisi kaikkialle Juudeaan ja koko sille seudulle.

18 Johanneksen opetuslapset kertoivat hänelle tästä kaikesta.+ 19 Niin Johannes kutsui luokseen kaksi opetuslastaan ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se, jonka tulemista odotamme,+ vai pitääkö meidän odottaa jotain toista?” 20 Kun miehet tulivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: ’Oletko sinä se, jonka tulemista odotamme, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?’” 21 Hän paransi juuri silloin monia sairauksista+ ja vakavista taudeista, ajoi ulos pahoja henkiä ja antoi monille sokeille näön. 22 Hän vastasi heille: ”Menkää kertomaan Johannekselle, mitä olette kuulleet ja nähneet: sokeat näkevät,+ rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat,+ kuolleita herätetään ja köyhille kerrotaan hyvää uutista.+ 23 Onnellinen on se, joka uskoo minuun ilman epäilyksiä.”*+

24 Kun Johanneksen viestinviejät olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisjoukoille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?+ 25 Mitä sitten lähditte katsomaan? Hienoihin* vaatteisiin pukeutunutta ihmistäkö?+ Ne jotka käyttävät upeita vaatteita ja elävät ylellisyydessä, ovat kuninkaiden palatseissa. 26 Mitä oikeastaan lähditte katsomaan? Profeettaako? Kyllä, ja minä sanon teille: hän on paljon enemmän kuin profeetta.+ 27 Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän edelläsi* sanansaattajani, joka valmistaa tien edelläsi.’+ 28 Minä sanon teille: naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.”+ 29 (Kun koko kansa ja veronkantajat kuulivat tämän, he tunnustivat, että Jumala toimii oikein, sillä heidät oli kastettu Johanneksen kasteella.+ 30 Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan ohjauksen,*+ koska he eivät olleet Johanneksen kastamia.)

31 ”Keneen siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä, ja kenen kaltaisia he ovat?+ 32 He ovat kuin lapsia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet. Me valitimme, mutta te ette itkeneet.’ 33 Vastaavasti Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä,+ mutta te sanotte: ’Hänessä on demoni.’ 34 Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, mutta te sanotte: ’Katsokaa! Ahmatti ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä!’+ 35 Joka tapauksessa viisaus ilmenee kaikesta siitä, mitä se saa aikaan.”+

36 Muuan fariseus pyysi monta kertaa Jeesusta syömään kanssaan. Niinpä hän meni fariseuksen taloon ja asettui pitkälleen pöydän ääreen.+ 37 Eräs nainen, joka tunnettiin kaupungissa syntisenä, sai tietää, että hän oli aterialla* fariseuksen talossa, ja toi alabasteripullon, jossa oli hyväntuoksuista öljyä.+ 38 Nainen asettui hänen taakseen hänen jalkojensa viereen, itki ja antoi kyyneleidensä kastella ne. Hän pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan, suuteli niitä hellästi ja kaatoi niille hyväntuoksuista öljyä. 39 Tämän nähdessään fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, sanoi itsekseen: ”Jos tämä mies todella olisi profeetta, hän tietäisi, kuka ja millainen on tuo nainen, joka häneen koskee – että hän on syntinen.”+ 40 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle jotain sanottavaa.” Hän sanoi: ”Sano, Opettaja!”

41 ”Kaksi miestä oli velkaa eräälle lainaajalle. Toinen oli velkaa 500 denaaria, toinen 50. 42 Kun heillä ei ollut millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille velan anteeksi.* Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” 43 Simon vastasi: ”Luullakseni se, jolle hän antoi anteeksi enemmän.” Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein päätelty.” 44 Sen jälkeen hän kääntyi naiseen päin ja sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, etkä sinä antanut minulle vettä jalkojeni pesuun. Mutta tämä nainen kasteli jalkani+ kyynelillään ja pyyhki ne kuiviksi hiuksillaan. 45 Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen on hellästi suudellut jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. 46 Sinä et kaatanut päähäni öljyä, mutta tämä nainen kaatoi jaloilleni hyväntuoksuista öljyä. 47 Tämän vuoksi minä sanon sinulle: hänen syntinsä, niin paljon kuin niitä onkin,* on annettu anteeksi,+ koska hän rakasti paljon.+ Mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” 48 Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi on annettu anteeksi.”+ 49 Ne jotka olivat pitkällään pöydän ääressä hänen kanssaan, alkoivat sanoa toisilleen: ”Kuka on tämä mies, joka antaa jopa syntejä anteeksi?”+ 50 Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.+ Mene rauhassa.”