2. Mooseksen kirja
10 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Mene faraon eteen, sillä olen antanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoidensa sydämen kovettua,+ jotta voisin tehdä nämä ihmeet hänen edessään+ 2 ja jotta voisit kertoa pojillesi ja pojanpojillesi, miten ankarasti kohtelin Egyptiä ja millaisia ihmeitä tein heidän keskuudessaan.+ Te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.”
3 Niin Mooses ja Aaron menivät faraon eteen ja sanoivat hänelle: ”Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ’Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä edessäni?+ Päästä kansani pois palvomaan minua. 4 Jos sinä edelleen kieltäydyt päästämästä sitä pois, minä tuon huomenna rajojesi sisäpuolelle heinäsirkkoja.* 5 Ne peittävät maanpinnan, niin ettei maata voi nähdä. Ne syövät sen, mikä säästyi ja jäi jäljelle rakeilta, ja kaluavat kaikki tässä maassa kasvavat puut.+ 6 Niitä tunkeutuu taloihisi ja kaikkien palvelijoidesi ja koko Egyptin taloihin niin paljon, etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole nähneet sellaista koko sinä aikana, kun ovat olleet tässä maassa.’”+ Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon edestä.
7 Silloin faraon palvelijat sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan tämä mies vielä ahdistaa meitä?* Päästä miehet pois palvomaan Jumalaansa Jehovaa. Etkö jo ymmärrä, että Egypti on tuhoutunut?” 8 Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen, ja hän sanoi heille: ”Menkää palvomaan Jumalaanne Jehovaa. Ketkä muuten ovat lähdössä?” 9 Mooses vastasi: ”Mukaamme lähtevät nuoret ja vanhat, pojat ja tyttäret, lampaat ja naudat,+ sillä me vietämme juhlaa Jehovan kunniaksi.”+ 10 Farao sanoi heille: ”Jos jonain päivänä päästän teidät ja lapsenne pois, niin silloin Jehova tosiaan on kanssanne!+ Teillä on selvästikin jotain pahaa mielessänne. 11 Ei! Vain te miehet saatte mennä palvomaan Jehovaa, sillä sitähän te pyysitte.” Sen jälkeen heidät ajettiin pois faraon edestä.
12 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Ojenna kätesi Egyptin maan yli, jotta Egyptin maahan tulisi heinäsirkkoja syömään maasta kaiken kasvillisuuden, kaiken, mitä rakeilta säästyi.” 13 Mooses ojensi heti sauvansa Egyptin maan yli, ja Jehova antoi itätuulen puhaltaa maahan koko sen päivän ja yön. Aamulla itätuuli toi mukanaan heinäsirkat. 14 Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat kaikkialle sen alueelle.+ Ne olivat äärimmäisen kiusallisia.+ Niitä ei ollut koskaan ennen ollut yhtä paljon eikä tulisi enää olemaan. 15 Ne peittivät koko maanpinnan, ja maa pimeni.* Ne ahmivat kaiken kasvillisuuden ja kaikki puiden hedelmät, jotka rakeilta olivat säästyneet. Puihin ja muihin kasveihin ei jäänyt jäljelle mitään vihreää koko Egyptin maassa.
16 Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Olen tehnyt syntiä Jumalaanne Jehovaa ja teitä vastaan. 17 Antakaa anteeksi syntini vielä tämän kerran ja anokaa Jumalaltanne Jehovalta, että hän poistaisi minulta tämän tappavan vitsauksen.” 18 Niin hän* lähti faraon edestä ja esitti Jehovalle pyynnön.+ 19 Silloin Jehova käänsi tuulen kovaksi länsituuleksi, ja se vei heinäsirkat pois ja ajoi ne Punaiseenmereen. Koko Egyptin alueelle ei jäänyt yhtään heinäsirkkaa. 20 Jehova antoi kuitenkin faraon sydämen paatua,*+ eikä tämä päästänyt israelilaisia pois.
21 Jehova sanoi sitten Moosekselle: ”Ojenna kätesi kohti taivasta, jotta Egyptin maahan tulisi niin sankka pimeys, että se on melkein käsin kosketeltava.” 22 Mooses ojensi heti kätensä kohti taivasta, ja koko Egyptin maahan lankesi läpitunkematon pimeys kolmeksi päiväksi.+ 23 Ihmiset eivät nähneet toisiaan, eikä kukaan lähtenyt minnekään kolmeen päivään, mutta kaikilla israelilaisilla oli valoa asuinpaikoissaan.+ 24 Silloin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: ”Menkää palvomaan Jehovaa.+ Ainoastaan lampaanne ja nautanne jäävät tänne. Saatte ottaa lapsetkin mukaanne.” 25 Mutta Mooses sanoi: ”Sinun on annettava* mukaamme myös eläimiä teurasuhreiksi ja polttouhreiksi, ja me uhraamme ne Jumalallemme Jehovalle.+ 26 Karjammekin lähtee mukaamme. Tänne ei saa jäädä yhtään eläintä,* sillä uhraamme joitakin niistä palvoessamme Jumalaamme Jehovaa emmekä ennen sinne saapumista tiedä, mitä me uhraamme, kun palvomme Jehovaa.” 27 Silloin Jehova antoi faraon sydämen paatua, eikä tämä suostunut päästämään heitä pois.+ 28 Farao sanoi hänelle: ”Ulos täältä! Katsokin, ettet yritä enää tulla eteeni, sillä sinä päivänä, jona tulet eteeni, sinä kuolet.” 29 Tähän Mooses sanoi: ”Hyvä on. En yritä enää tulla eteesi.”