2. Aikakirja
20 Myöhemmin moabilaiset+ ja ammonilaiset+ sekä jotkut ammoneista* tulivat sotimaan Josafatia vastaan. 2 Josafatille kerrottiin: ”Suuri joukko on tullut sinua vastaan meren* seudulta Edomista,+ ja he ovat Hasason-Tamarissa eli En-Gedissä.”+ 3 Silloin Josafat pelästyi ja päätti kääntyä Jehovan puoleen.*+ Niin hän julisti paaston koko Juudaan. 4 Juudasta olevat kokoontuivat pyytämään ohjausta Jehovalta;+ heitä tuli kaikista Juudan kaupungeista kysymään neuvoa Jehovalta.
5 Sitten Josafat nousi seisomaan Juudan ja Jerusalemin seurakunnan keskellä Jehovan temppelissä uuden esipihan edessä 6 ja sanoi:
”Jehova, esi-isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa,+ ja sinä hallitset kaikkien kansojen valtakuntia.+ Sinun kädessäsi on valta ja voima, eikä kukaan kestä edessäsi.+ 7 Sinä, meidän Jumalamme, ajoit tämän maan asukkaat pois kansasi Israelin edestä ja annoit sen ystäväsi Abrahamin jälkeläisille* pysyväksi omaisuudeksi.+ 8 He asettuivat sinne asumaan, rakensivat sinne pyhäkön nimesi kunniaksi+ ja sanoivat: 9 ’Jos meitä kohtaa onnettomuus, jonka aiheuttaa miekka, epäsuotuisa tuomio, kulkutauti* tai nälänhätä, meidän tulee seisoa tämän temppelin edessä ja sinun edessäsi (sillä sinun nimesi on liitetty tähän temppeliin+) ja huutaa sinua avuksi ahdingossamme. Kuulethan silloin meitä ja pelasta meidät.’+ 10 Täällä ovat nyt Ammonin, Moabin ja Seirin vuoriston miehet,+ joiden alueelle et antanut Israelin tunkeutua, kun se tuli Egyptin maasta. Israelilaiset kääntyivät heistä poispäin eivätkä tuhonneet heitä.+ 11 Nyt he palkitsevat meidät tulemalla tänne ja ajamalla meidät pois maastasi, jonka olet antanut meille perinnöksi.+ 12 Jumalamme, etkö pane heille tuomiota täytäntöön?+ Me olemme voimattomia tämän suuren joukon edessä, joka on tulossa meitä vastaan, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä,+ vaan katseemme on kohdistettu sinuun.”+
13 Koko ajan kaikki Juudasta olevat seisoivat Jehovan edessä vaimoineen ja lapsineen,* pikkulapset mukaan lukien.
14 Sitten Jehovan henki tuli seurakunnan keskellä Jahasielin päälle. Hän oli Asafin poikia olevan leeviläisen Mattanjan pojan Jeielin pojan Benajan pojan Sakarjan poika. 15 Hän sanoi: ”Kuulkaa, koko Juuda ja te Jerusalemin asukkaat sekä kuningas Josafat! Näin sanoo Jehova teille: ’Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko tätä suurta joukkoa, sillä taistelu ei ole teidän vaan Jumalan.+ 16 Menkää huomenna alas heitä vastaan. He nousevat Sisin solan kautta, ja te kohtaatte heidät laakson* toisessa päässä Jeruelin erämaan edustalla. 17 Teidän ei tarvitse taistella tätä taistelua. Asettukaa asemiin, seisokaa paikoillanne+ ja katsokaa, miten Jehova pelastaa teidät.+ Juuda ja Jerusalem, älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Menkää huomenna heitä vastaan, ja Jehova on teidän kanssanne.’”+
18 Heti Josafat polvistui kasvot maata kohti, ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat kumartuivat Jehovan eteen palvomaan Jehovaa. 19 Silloin Kehatin+ ja Korahin jälkeläisiä olevat leeviläiset nousivat ylistämään Israelin Jumalaa Jehovaa hyvin voimakkaalla äänellä.+
20 Seuraavana aamuna he nousivat varhain ja lähtivät Tekoan+ erämaahan. Heidän lähtiessään Josafat nousi seisomaan ja sanoi: ”Kuunnelkaa minua, Juuda ja te Jerusalemin asukkaat! Uskokaa Jumalaanne Jehovaan, jotta pysyisitte lujina.* Uskokaa hänen profeettoihinsa,+ niin te menestytte.”
21 Neuvoteltuaan kansan kanssa hän valitsi miehiä laulamaan+ Jehovalle ja ylistämään häntä pyhässä asussa. He kulkivat aseistautuneiden miesten edellä ja lauloivat: ”Kiittäkää Jehovaa, sillä hänen uskollinen rakkautensa kestää ikuisesti.”+
22 Kun he alkoivat laulaa iloisesti ylistystä, Jehova asetti väijytyksen Ammonin, Moabin ja Seirin vuoriston miehille, jotka olivat tunkeutumassa Juudaan, ja he löivät toisiaan kuoliaaksi.+ 23 Ammonilaiset ja moabilaiset kääntyivät Seirin vuoriston asukkaita+ vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä, ja tehtyään lopun Seirin asukkaista he tuhosivat toinen toisensa.+
24 Kun Juuda tuli erämaan vartiotornille+ ja katsoi kohti joukkoa, he näkivät maassa heidän ruumiinsa.+ Kukaan ei ollut jäänyt eloon. 25 Niin Josafat miehineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heiltä paljon tavaraa, vaatteita ja arvoesineitä, jotka he ottivat itselleen, kunnes eivät pystyneet kantamaan enempää.+ Saaliin viemiseen meni kolme päivää, sillä sitä oli paljon. 26 Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakanlaaksoon,* missä he ylistivät* Jehovaa. Siksi he antoivat sen paikan nimeksi Berakanlaakso,*+ joka sillä on vielä nykyäänkin.
27 Sitten kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet lähtivät Josafatin johdolla iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Jehova oli saanut heidät iloitsemaan antamalla heille voiton heidän vihollisistaan.+ 28 Niin he saapuivat Jerusalemiin kielisoittimien, harppujen+ ja trumpettien+ soidessa ja menivät Jehovan temppeliin.+ 29 Jumala sai kaikki valtakunnat suuren pelon valtaan, kun ne kuulivat, että Jehova oli taistellut Israelin vihollisia vastaan.+ 30 Näin Josafatin valtakunnassa oli rauhallista, ja hänen Jumalansa antoi hänelle jatkuvasti joka puolella rauhan.+
31 Josafat hallitsi edelleen Juudaa. Hän oli 35-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 25 vuotta. Hänen äitinsä oli Silhin tytär Asuba.+ 32 Josafat vaelsi isänsä Asan tietä.+ Hän ei poikennut siltä vaan teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä.+ 33 Uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty,+ eikä kansa ollut vielä päättänyt sydämessään etsiä* esi-isiensä Jumalaa.+
34 Muista Josafatin vaiheista, alusta loppuun asti, on kirjoitettu Hananin+ pojan Jeehun+ kirjoituksiin, jotka liitettiin ”Israelin kuninkaiden kirjaan”. 35 Tämän jälkeen Juudan kuningas Josafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa, joka toimi jumalattomasti.+ 36 Hän teki tämän kanssa yhteistyössä laivoja, joiden piti mennä Tarsiiseen,+ ja laivat rakennettiin Esjon-Geberissä.+ 37 Elieser, Dodavahun poika Maresasta, ennusti kuitenkin Josafatista: ”Koska liittouduit Ahasjan kanssa, Jehova tuhoaa sinun työsi.”+ Niinpä laivat haaksirikkoutuivat+ eivätkä päässeet Tarsiiseen.