Jeremia
3 Ihmiset kysyvät: ”Jos mies lähettää pois vaimonsa ja vaimo lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen omaksi, tulisiko miehen enää palata hänen luokseen?”
Eikö tämä maa ole täysin saastunut?+
”Sinä olet syyllistynyt prostituutioon monien kumppanien kanssa,+
ja nytkö sinä saisit palata luokseni!” julistaa Jehova.
2 ”Kohota katseesi paljaille kukkuloille ja katso.
Missä sinua ei ole raiskattu?
Olet istunut tienvarsilla ja odottanut rakastajiasi
kuin paimentolainen* erämaassa.
Sinä saastutat maata
prostituutiollasi ja pahuudellasi.+
5 Pitääkö sinun olla vihainen ikuisesti
tai kantaa kaunaa jatkuvasti?’
Näin sinä sanot,
mutta teet koko ajan pahaa niin paljon kuin pystyt.”+
6 Jehova sanoi minulle kuningas Josian päivinä:+ ”’Oletko nähnyt, mitä uskoton Israel on tehnyt? Hän on mennyt jokaiselle korkealle vuorelle ja jokaisen rehevän puun alle ja syyllistynyt prostituutioon.+ 7 Vaikka hän oli tehnyt kaikkea tätä, pyysin toistuvasti häntä palaamaan luokseni,+ mutta hän ei palannut, ja Juuda katseli petollista sisartaan.+ 8 Kun näin sen, lähetin uskottoman Israelin pois ja annoin hänelle avioerotodistuksen+ hänen aviorikoksensa takia.+ Hänen petollinen sisarensa Juuda ei kuitenkaan pelästynyt, vaan hänkin lähti ja syyllistyi prostituutioon.+ 9 Hän* suhtautui prostituutioonsa kevyesti, ja hän saastutti jatkuvasti maata ja teki aviorikoksen kivien ja puiden kanssa.+ 10 Kaikesta tästä huolimatta hänen petollinen sisarensa Juuda ei palannut luokseni koko sydämestään. Hän vain teeskenteli’, julistaa Jehova.”
11 Jehova sanoi sitten minulle: ”Uskoton Israel on osoittanut olevansa viattomampi* kuin petollinen Juuda.+ 12 Mene ja julista nämä sanat pohjoista kohti:+
’”Palaa, luopio-Israel”, julistaa Jehova.’+ ’”Minä en katso vihaisesti teihin,+ sillä minä olen uskollinen”, julistaa Jehova.’ ’”Minä en ole vihoissani ikuisesti. 13 Myönnä vain syyllisyytesi, sillä sinä olet kapinoinut Jumalaasi Jehovaa vastaan. Sinä jakelit palveluksiasi vieraille* jokaisen rehevän puun alla, mutta et totellut minua”,* julistaa Jehova.’”
14 ”Palatkaa, te luopiopojat”, julistaa Jehova. ”Minusta on tullut teidän oikea isäntänne,* ja minä otan teidät, yhden kaupungista ja kaksi suvusta, ja tuon teidät Siioniin.+ 15 Minä annan teille paimenia, jotka toimivat tahtoni* mukaan,+ ja he ruokkivat teitä tiedolla ja syvällisellä ymmärryksellä. 16 Siihen aikaan te lisäännytte ja olette hedelmällisiä maassa”, julistaa Jehova.+ ”Enää ei sanota: ’Jehovan liiton arkku!’ Se ei tule kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata, eikä sellaista enää tehdä. 17 Silloin Jerusalemia kutsutaan Jehovan valtaistuimeksi,+ ja kaikki kansat kootaan Jerusalemiin ylistämään Jehovan nimeä,+ eivätkä he enää itsepäisesti seuraa pahaa sydäntään.”
18 ”Siihen aikaan he kulkevat yhdessä, Juudan kansa Israelin kansan rinnalla,+ ja he tulevat yhdessä pohjoisen maasta siihen maahan, jonka annoin esi-isillenne perinnöksi.+ 19 Minä ajattelin: ’Miten mielelläni asetinkaan sinut poikien joukkoon ja annoin sinulle halutun maan, kauneimman perinnön kansojen keskuudesta!’*+ Ajattelin myös, että te kutsuisitte minua: ’Isäni!’ ettekä hylkäisi minua. 20 ’Mutta niin kuin petollinen vaimo jättää miehensä,* niin sinä, Israelin kansa, olet ollut petollinen minua kohtaan’,+ julistaa Jehova.”
21 Paljailta kukkuloilta kuuluu ääni,
Israelin kansan itku ja hartaat pyynnöt,
sillä he ovat lähteneet harhateille,
unohtaneet Jumalansa Jehovan.+
22 ”Palatkaa, te luopiopojat.
Minä parannan teidät luopumuksestanne.”+
”Tässä me olemme! Olemme tulleet luoksesi,
sillä sinä, Jehova, olet meidän Jumalamme.+
23 Kukkulat ja pauhina vuorilla ovat todellakin harhaa.+
Meidän Jumalamme Jehova tosiaan pelastaa Israelin.+