Job
29 Job jatkoi puhettaan* sanoen:
2 ”Kunpa olisin niin kuin menneinä kuukausina,
niinä päivinä, jolloin Jumala huolehti minusta,
3 kun hän pani lamppunsa loistamaan pääni yllä,
kun kuljin halki pimeyden hänen valossaan,+
4 kun elin elämäni kukoistuksen aikaa,*
kun teltassani voitiin aistia Jumalan ystävyys,+
5 kun Kaikkivaltias oli vielä kanssani,
kun lapseni* olivat ympärilläni,
6 kun askeleeni kylpivät voissa
ja kallioista valui minulle öljyvirtoja.+
7 Kun menin kaupungin portille+
ja otin paikkani torilla,+
8 nuoret miehet astuivat sivuun* nähdessään minut
ja vanhatkin miehet nousivat ja jäivät seisomaan.+
9 Ruhtinaat vaikenivat
ja panivat käden suulleen.
10 Huomattavien miesten ääni vaimeni,
ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Jokainen, joka kuuli minua, puhui minusta hyvää,
ja ne, jotka näkivät minut, todistivat puolestani.
12 Minä pelastin köyhän, joka huusi apua,+
sekä isättömän lapsen ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+
15 Sokealle olin silminä
ja rammalle jalkoina.
19 Juureni levittäytyvät vesien ääreen,
ja kaste viipyy oksillani koko yön.
20 Kunniani uudistuu jatkuvasti,
ja kädessäni oleva jousi ampuu herkeämättä.’
22 Kun olin puhunut, heillä ei ollut lisättävää,
sanani pisaroivat heidän päälleen.
kuin se, joka lohduttaa surevia.+