Jeremia
18 Jeremialle tuli Jehovalta tämä sana: 2 ”Nouse ja mene alas savenvalajan taloon.+ Siellä minä annan sinun kuulla sanani.”
3 Niin minä menin alas savenvalajan taloon, jossa hän työskenteli savenvalupyörien ääressä. 4 Astia, jota savenvalaja teki savesta, meni kuitenkin pilalle hänen käsissään. Niinpä hän alkoi muotoilla siitä toista astiaa, sellaista kuin halusi.*
5 Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 6 ”’Enkö minä voi tehdä teille, Israelin kansa, niin kuin tämä savenvalaja savelle?’ julistaa Jehova. ’Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te minun kädessäni, Israelin kansa.+ 7 Aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan juurineen repimisestä, hajottamisesta ja tuhoamisesta+ 8 ja tuo kansa luopuu pahuudestaan, jonka olen tuominnut, minäkin harkitsen uudelleen sitä onnettomuutta,* jonka aioin aiheuttaa sille.+ 9 Mutta aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan rakentamisesta ja istuttamisesta 10 ja se tekeekin sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä tottele minua, minä harkitsen uudelleen sitä hyvää,* jota aioin tehdä sille.’
11 Sanothan nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: ’Näin sanoo Jehova: ”Minä valmistelen* teille onnettomuutta ja mietin teille rangaistusta. Pyydän, kääntykää pahoilta teiltänne ja korjatkaa käytöstänne ja toimintaanne.”’”+
12 He kuitenkin sanoivat: ”Turha vaiva!+ Me toimimme omien ajatustemme mukaan, ja kukin meistä seuraa pahaa, itsepäistä sydäntään.”+
13 Siksi Jehova sanoo näin:
”Pyydän, kysykää itse kansoilta.
Onko kukaan kuullut mitään tällaista?
Israelin neitsyt on tehnyt jotain hyvin pöyristyttävää.+
14 Sulaako lumi Libanonin kalliorinteiltä?
Tai kuivuvatko kaukaa virtaavat viileät vedet?
15 Mutta minun kansani on unohtanut minut.+
He uhraavat uhreja* arvottomalle+
ja saavat ihmiset kompastumaan teillään, muinaisilla poluilla,+
ja vaeltamaan syrjäteitä, jotka eivät ole sileitä ja tasaisia.*
16 Siksi heidän maastaan tulee kauhistuttava näky,+
jotain, mille vihelletään ikuisesti.+
Joka ainoa ohikulkija tuijottaa kauhistuneena ja pudistelee päätään.+
17 Kuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä.
Heidän onnettomuutensa päivänä käännän heille selkäni sen sijaan että katsoisin heihin.”*+
18 He sanoivat: ”Tulkaa, juonitaan Jeremiaa vastaan,+ sillä laki* ei katoa papeiltamme eikä neuvo viisailta eikä sana profeetoilta. Tulkaa, puhutaan häntä vastaan* eikä kiinnitetä huomiota siihen, mitä hän sanoo.”
19 Kiinnitä huomiota minuun, Jehova,
ja kuuntele, mitä vastustajani sanovat.
20 Pitäisikö hyvä maksaa pahalla?
He ovat kaivaneet kuopan riistääkseen elämäni.*+
Muista, että olen seisonut edessäsi ja puhunut heistä hyvää
saadakseni vihasi heitä kohtaan laantumaan.
Anna heidän vaimojensa menettää lapsensa ja jäädä leskiksi.+
Anna tappavan vitsauksen surmata heidän miehensä,
miekan lyödä taistelussa heidän nuoret miehensä.+
22 Kuulukoon heidän taloistaan huuto,
kun tuot yllättäen ryöstäjät heidän kimppuunsa.
He ovat kaivaneet kuopan vangitakseen minut
ja asettaneet pyydyksiä jaloilleni.+
Älä peitä heidän rikkomustaan
äläkä pyyhi pois heidän syntiään edestäsi.