Joona
2 Kalan vatsassa Joona rukoili Jumalaansa Jehovaa+ 2 ja sanoi:
”Ahdingossani minä huusin avukseni Jehovaa, ja hän vastasi minulle.+
Haudan* syvyyksistä* minä huusin apua.+
Sinä kuulit ääneni.
Kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi hyökyivät ylitseni.+
4 Minä sanoin: ’Minut on ajettu pois edestäsi!
Näenkö enää koskaan pyhää temppeliäsi?’
Levät kietoutuivat pääni ympärille.
6 Minä vajosin vuorten pohjiin asti.
Maan salvat olivat sulkeutumassa päälläni ikuisiksi ajoiksi,
mutta sinä toit elämäni ylös hautakuopasta, oi Jehova, minun Jumalani.+
7 Kun elämäni oli hiipumassa, minä pidin mielessäni Jehovan.+
Silloin rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi.+
8 Ne, jotka omistautuvat arvottomille epäjumalille, hylkäävät hänet, joka osoittaa heille uskollista rakkautta.*
9 Mutta minä haluan kiittää sinua ja uhrata sinulle.
Haluan täyttää sen, mitä olen juhlallisesti luvannut.+
Pelastus tulee Jehovalta.”+
10 Aikanaan Jehova käski kalaa oksentamaan Joonan kuivalle maalle, ja se teki niin.