Tyräongelma

TIEDÄTKÖ, että tyrät ovat ihmiskunnan yleisimpiä vaivoja ainakin miesten keskuudessa, sillä 75–80 prosenttia tyräpotilaista on miehiä. On sanottu, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa joka kahdeskymmenes eli viisi prosenttia miehistä kärsii tästä vaivasta. Isossa-Britanniassa 10–15 prosenttia kaikista sairaalapassituksista johtuu tyrästä, ja Nigeriassa suhde on vielä suurempi.

Vaikka tyrästä puhutaan yleensä revehtymänä, niin lääkärit pitävät sanaa tyrä oikeampana. Latinaksi se on hernia, joka tarkoittaa kirjaimellisesti esiin työntymää, pullistumaa, mikä tyrä todella onkin. Siihen ei välttämättä liity mitään revehtymää, vaan se on useimmiten vain kudosten pullistuma tai venähtymä. Tämä pitää paikkansa varsinkin niistä tyrän muodoista, jotka ovat yleisiä naisissa. Toisin sanoen, jokainen revehtymä on tyrä, mutta jokainen tyrä ei ole revehtymä.

Tyriä on kuvailtu lääketieteellisessä kirjallisuudessa jo tuhansia vuosia sitten. Ennen vanhaan ja vielä melko äskeisinäkin aikoina tyrää hoidettiin hyvin monin eri tavoin: loitsujen, lääketieteen ja kirurgian keinoin, joista jotkut olivat varsin tuskallisia. Tyrän yleisyyden vuoksi voi olla kiinnostavaa tietää, mikä niitä aiheuttaa, miten niitä voidaan estää, jos se on lainkaan mahdollista, ja millä eri tavoilla niitä hoidetaan.

Tyrän aiheuttajat

Tyrien aiheuttajia on monia, niin kuin on monenlaisia tyriäkin. Aivotyrän aiheuttaa tavallisesti onnettomuus tai kasvain, ja silmän sarveiskalvoonkin voi muodostua tyrä.

Sitten on niin sanottuja ”arpityriä”. Nämä pullistumat syntyvät sellaiseen kohtaan, jota on aikaisemmin leikattu jonkun muun syyn kuin tyrän takia. (Jos tyrä ilmaantuu kohtaan, josta aikaisemmin on leikattu tyrä, niin sitä kutsutaan uusiutuneeksi tyräksi.) Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että jos kirurgit olisivat huolellisempia leikatessaan ja ommellessaan potilaitaan, niin tällaisia arpityriä ei ilmaantuisi käytännöllisesti katsoen lainkaan, tai niitä olisi ainakin suhteellisen vähän.

Tyrä voi myös helposti aiheutua onnettomuudesta. Putoaminen jalkojen varaan voisi hyvinkin aiheuttaa tyrän. Tavallisin tyrä, joka esiintyy miesten nivuksessa, aiheutuu yleensä ponnistuksesta, esimerkiksi ponnistuksesta, joka aikaansaa suolen liikkeen, tai jonkin raskaan esineen nostamisesta sopimattomassa asennossa. Sitä sanotaan nivustyräksi.

Lääkärit ja muut alaan perehtyneet ovat kuitenkin yleensä sitä mieltä, että nämä ovat vain lisätekijöitä. Useimpien asiantuntijoitten mukaan on tyrän todellinen aiheuttaja vatsan tai muitten lihasten perinnöllinen eli synnynnäinen heikkous. Tämä näyttää ilmenevän siinäkin, että tyrää esiintyy toisinaan suvuittain. Niinpä esimerkiksi sen, joka on saanut tyrän ponnistuksesta, ei ole tarvinnut välttämättä ponnistaa enempää kuin muidenkaan, joilla ei ole tyrää. Jotkin hänen lihaksistaan eivät vain ole olleet riittävän vahvoja.

Ehkäisy

Voitaisiinko tätä synnynnäistä eli perinnöllistä heikkoutta jollakin tavalla korjata, ellemme ota vastasyntyneitä ja lapsia huomioon? Tai voisiko olla niin, että joissakin tapauksissa jotkut ehkä hankkivat itselleen tämän heikkouden laiminlyömällä terveytensä hoidon, sen sijaan että heikkous olisi heissä synnynnäinen? Niin ajattelevat ainakin jotkut, jotka ovat sitä mieltä, että epäviisaat terveyteen vaikuttavat tottumukset, kuten riittämätön liikunta, ylensyöminen tai kohtuuttomuus muissa ruumiillisissa nautinnoissa saattavat hyvinkin olla asiaan vaikuttavia tekijöitä. Ne, jotka väittävät, että järkevä huolehtiminen ruumiista voisi hyvinkin ehkäistä tyrän muodostumisen ainakin joissakin tapauksissa, viittaavat siihen suurenmoiseen tapaan, jolla ruumis on tehty. Niinpä esimerkiksi vatsassa on useita lihasryhmiä, jotka leikkaavat toisiaan eri kulmissa – ne on todella suunniteltu siten, että ne tekevät vatsan seinämät mahdollisimman lujiksi. Niiden nimet ovat ”poikittainen vatsalihas”, ”sisempi vino vatsalihas” ja ”ulompi vino vatsalihas”.

Vatsalihasten jäntevyyden vahvistamiseksi ja edistämiseksi voidaan tehdä paljon. Totutteleminen hyvään ryhtiin ja kävelemään, seisomaan ja istumaan suorana auttaa suuresti. Ja koska liikapaino ja liiaksi kuormitettu ruoansulatuskanava edistävät tyrän muodostumista, niin on hyvä olla kohtuullinen ruoka- ja juomatavoissa. Ilmeisesti revehtymä tai tyrä voi muodostua helpommin sellaiseen kohtaan, jossa lihakset ovat rasvaisia ja velttoja.

Koska tyrä ei ole harvinainen lihaksikkaitten urheilijoittenkaan keskuudessa, niin on ilmeistä, että mikä tahansa ruumiinliikunta ei auta korjaamaan synnynnäistä vikaa, josta voi olla seurauksena tyrä. Liikuntaharjoitusten tulee vahvistaa vatsalihaksia. Sellaisia ovat mm. portaita nouseminen, hölkyttely, etunojapunnerrus, ratsastaminen ja varsinkin pyöräily. Kaikki ne ovat omiaan vahvistamaan vatsalihaksia ja kohentamaan yleiskuntoa.

Sanontaa ’parempi hyppysellinen ehkäisyä kuin pivollinen parannusta’ voisi hyvin soveltaa myös tyräongelmaan. Epäilemättä kirurgien suurempi huolellisuus voisi merkittävästi vähentää arpityrien määrää. Ja jos oppii nostamaan raskaita esineitä oikealla tavalla, niin se voi hyvinkin estää monen muun tyrän syntymisen. Sen sijaan, että vain kumartuisi ja jännittäisi pelkästään lantion lihaksia, kun yrittää nostaa raskasta esinettä, tulee taivuttaa polvia, niin että voi käyttää myös jalkojen lihaksia apuna. Lisäksi on hyödyllistä paitsi käsivarsien ja jalkojen myös vatsan lihaksien harjoituttaminen.

Mitä tyrän suhteen on tehtävissä

Siitä, mitä olisi paras tehdä, on olemassa varsin monia eroavia mielipiteitä, kuten ihmisen muidenkin perinnöllisten sairauksien hoitamisesta. Hyvin monet turvautuvat tyrävyöhön. Niitä on käytetty ainakin viisisataa vuotta. Jotkut asiantuntijat suosittelevat niitä väliaikaisena hoitokeinona ja varsinkin pienokaisten hoitamisessa, koska on hyvin todennäköistä, että tyrä heillä paranee itsestään. Jotkut suosittelevat tyrävöitä myös hyvin iäkkäille ihmisille, vaikka se oli yleisempää ennen vanhaan kuin nykyään. Jotkut miehet suosivat tyrävöitä, koska he pelkäävät leikkausta tai sen kalleutta, mutta niissä on paljon toivomisen varaa, koska niiden pitäminen on kiusallista (etenkin kuumalla ilmalla), eivätkä ne oikeastaan paranna mitään vaan voivat joskus pahentaakin tilannetta.

Jotkut lääkärit hoitavat tyrää antamalla potilaalle ruiskeena eräitä kemiallisia aineita, jotka aiheuttavat fibroosin, ts. saavat aikaan runsaan sidekudoksen muodostumisen, jonka uskotaan sulkevan tyräportin ja siten parantavan sen. Jotkut väittävät sen olevan edullista joissakin tapauksissa.

Useimmat lääkärit suosittelevat leikkausta. Niiden historia ei ole kuitenkaan pelkästään mairitteleva kirurgien ammattikunnalle. Niinpä tri A. A. Koontz, Yhdysvaltain tunnetuimpia alan asiantuntijoita, kertoo kirjassaan Hernia (1963) tyrän uusiintumistaajuudesta. Hänen mukaansa se on 10–30 prosenttia ja siitä ylikin riippuen leikkauksen laadusta.a Ilmeisesti kaikki, jotka suorittavat tyräleikkauksia, eivät ole riittävän päteviä. Hän sanoo, että vaikka tilanne on korjautumassa, uusiintumistaajuus on yhä aivan liian korkea, ja hän mainitsee, että hänen oma uusiintumistaajuutensa on alle puoli prosenttia. Hän neuvoo kirurgeja, jotka suorittavat tyräleikkauksia: ”Leikkauksen pitää soveltua potilaaseen eikä potilasta tule yrittää saada soveltumaan leikkaukseen.”

Myös tri S. H. Wassin kirjoituksessa lehdessä Guy’s Hospital Reports, N:o 3, 1968, sanotaan: ”Saavutuksissamme on paljon toivomisen varaa. St. Thomas -sairaalan kirurgi Max Page (1934) tuomitsi omahyväisyyden ja kiinnitti huomion rutiinimaisten tyräleikkausten kehnoihin tuloksiin. Huolimatta siitä, että tyräleikkaustekniikassa on tapahtunut lukemattomia uudistuksia viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana, niiden uusiintuminen on yhä aivan liian yleistä.

Tyräkirurgia juontaa alkunsa muinaisista itämaista. A. Paren, joka 1500-luvulla oli muita etevämpi, kerrotaan sanoneen: ”Minä leikkaan heidät ja Jumala parantaa heidät.” Nykyaikaiset menetelmät perustuvat suurin piirtein italialaisen kirurgin E. Bassinin ja amerikkalaisen W. Halstedin noin vuonna 1890 kehittämiin menetelmiin.

Eräs myöhempi uudistaja oli edesmennyt E. E. Shouldice Torontosta Kanadasta. Hän kehitti oman menetelmänsä ensimmäisen maailmansodan aikana, ja hänen sairaalansa on vieläkin erikoistunut pelkästään tyräleikkauksiin. Hän kehitti paikkaamis- ja vahvistamismenetelmän käyttäen teräslankaa aikuisiin ja jänteitä lapsiin. Hän sai uusiintumistaajuutensa laskemaan alle yhden prosentin ja oli niin varma menetelmästään, että hän tarjoutui parantamaan maksutta kaikki uusiintuneet tyrät, kuten hänen sairaalansa tekee nykyäänkin.

Eräs kirurgi kertoi lääketieteellisessä aikakauslehdessä West African Medical Journal (joulukuu 1968) sadoista onnistuneista tyräleikkauksista, jotka on suoritettu vain paikallispuudutuksella, jota myös edellä mainittu sairaala käyttää. Epäilemättä juuri tämän ansiosta voivat tämän sairaalan potilaat harjoittaa liikuntaa jo seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen ja palata kotiin kolmantena päivänä. Tämän menetelmän onnistumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että liikapainoisten potilaitten täytyy laihduttaa itseään ennen kuin heidät otetaan hoitoon ja tupakoitsijoita pyydetään lopettamaan tupakanpoltto kaksi viikkoa ennen leikkausta.

Jotkut suosittelevat liikuntaa

Jotkut ylistävät suuresti eräiden liikuntaharjoitusten arvoa vapaiden tyrien hoitamisessa, ellei potilas ole jo sivuuttanut keski-ikää. Vapaat tyrät ovat sellaisia, jotka häviävät maatessa tai kun niitä varovaisesti painetaan. Elleivät ne häviä sellaisissa olosuhteissa, ne ovat kiintotyriä tai kureutuneita tyriä, jotka ovat vakavampia.b

Ne terveet nuoret miehet, joiden tyrä ei ole kovin kiusallinen tai vakava, halunnevat yrittää hoitaa ongelmaansa liikuntaharjoituksilla. Tietenkin kaikki edellä mainitut vatsalihasten vahvistamisharjoitukset edistävät tyrän paranemista. Sen lisäksi on kuitenkin erikoinen voimisteluohjelma, joka on korvaamaton tyrän hoitamisessa ja joka vahvistaa nivuslihaksia.

Tässä harjoittelussa auttaa suuresti kalteva levy. Se voisi olla noin kaksi metriä pitkä ja 45 cm leveä levy, jonka toinen pää on lattian varassa ja toinen noin 30 cm ylempänä. Ylemmän pään ympäri on asetettu remmi, jonka alle voi asettaa jalat. Kädet pään takana potilas koettaa kohottautua istuma-asentoon. Istuallaan hän sitten koettaa kääntää vartaloaan mahdollisimman kauas oikealle ja sitten mahdollisimman kauas vasemmalle pitäen koko ajan käsiään päänsä takana.

Samantapainen harjoitus voidaan suorittaa kääntymällä ensin oikealle samalla kun noustaan istuma-asentoon tällaisella kaltevalla levyllä ja sitten seuraavalla kerralla vasemmalle. Tuollaiset taivutusliikkeet vahvistavat nivuslihaksia. Yksi harjoituskeino on sellainen, että käy selälleen maata lattialle ja koettaa sitten kohotetuin jaloin jäljitellä uimaliikkeitä. Voidaan myös tuolissa istuen tarttua oikealla kädellä vasempaan polveen ja vasemmalla kädellä oikeaan polveen ja koettaa sitten käsillä työntää polvia sivulle samalla kun tätä työntöä vastustetaan jaloilla niin paljon kuin mahdollista. Kaikki tällaiset harjoitukset vaativat tietenkin päättäväisyyttä, mutta ne, jotka ovat kokeilleet niitä, todistavat niiden arvon.

Koska tyrää on sanottu yhdeksi ihmiskunnan yleisimmistä sairauksista, niin näyttää siltä, että sen muodostumisen ja uusiintumisen estämiseksi voitaisiin tehdä enemmän. Tosiasiat näyttävät myös osoittavan, että on syytä huolellisesti valita kirurgi, jos leikkaus katsotaan välttämättömäksi. Jokainen, jolla on tämä ongelma, tekee näin ollen hyvin punnitessaan asiaa joka taholta, ennen kuin päättää, mitä aikoo tehdä sen suhteen.

[Alaviitteet]