Kiehtova merenalainen maailma
Herätkää!-lehden Leewardsaarten-kirjeenvaihtajalta
HENGITYSLAITTEELLA tai vain sukellusnaamarilla ja uintiräpylöillä varustautuneet miehet tutkivat nyt merenalaisen maailman ihmeitä. Menkööt toiset kuuhun ja suunnitelkoot uusia urotöitä avaruudessa; merenalaisesta maailmasta kiinnostuneet ovat onnellisia tutkiessaan joitakin noista planeettamme vähemmän tunnetuista alueista. Merenalainen elämä ja toiminta on viehättävää omalla erikoisella tavallaan. Hiljainen maailma tarjoaa miellyttävän vastakohdan vedenpinnan yläpuolella olevan elämän melulle ja hälinälle.
Merenalaiseen seikkailuun ei tarvitse kuulua meren asukkaiden aiheeton tappaminen. Sen tarkoitukset voivat myös olla hyviä ja käytännöllisiä. Valtamerentutkijat, jotka tuntevat merenalaisen viljelyn suuret mahdollisuudet, ehdottavat sitä osittaisena ratkaisuna maailman elintarvikeongelmaan. Kasvitieteen ja biologian opiskelijat ovat erittäin kiinnostuneita meren kasvistosta ja eläimistöstä. Monia muitakin kiehtoo merien runsas kauneus, värikkyys ja suunnattoman monenlaiset ja taiteelliset muodot.
Parhaita paikkoja aaltojen alla tapahtuvalle seikkailulle ovat trooppiset meret, joissa veden lämpötila ei ole liian alhainen pitempiaikaisia merenalaisia vierailuja ajatellen. Korallien asuttamien merien kirkkaat ja puhtaat vedet kutsuvat seikkailijoita parhaisiin paikkoihin.
Koralliriutta
Miksi korallien asuttamat meret sitten ovat niin kiehtovia? Sen vuoksi, että koralli menestyy virtaavassa vedessä, jotta veden vaihtuminen sekä tuoreiden mikroskooppisten planktoneliöiden jatkuva saanti olisi taattua. Korallien kasvuympäristössä onkin siksi erittäin monenlaista merielämää. Pienemmät eläimet etsivät suojaa koralliriutan monista onkaloista ja raoista, kun taas isommat jatkuvasti risteilevät lähistöllä siinä toivossa, että saisivat siepatuksi jonkun huolettoman pienen otuksen, joka on vaeltanut liian kauaksi.
Mikä on koralliriutta? Se saattaa näyttää aivan reiälliseltä kiveltä. Kuitenkaan se ei rakenteeltaan ole lainkaan kiven kaltaista. Korallimuodostelma on itse asiassa tulos pienten merieläinten monien sukupolvien arkkitehtonisesta vaivannäöstä – eläinten, jotka ovat sukua tutuille meduusoille ja merivuokoille. Nämä eläimet, joita kutsutaan polyypeiksi, ovat hyytelömäisiä, taipuisia ja lieriön muotoisia. Toinen pää on kiinnittynyt korallirunkokuntaan, aikaisemman sukupolven hylättyihin koteihin. Toinen pää on eläimen suu, joka avautuu yöllä ripsumaiseksi rykelmäksi pieniä lonkeroita, jotka kurkottautuvat eteenpäin ja syövät pintavesiin nousevia planktoneliöitä. Kukin polyyppi rakentaa ympärilleen tukirangon, eräänlaisen yksityisen asunnon, jonka se muodostaa omasta ulkopinnastaan erittämästään kalkista. Päivän ajaksi polyypit vetäytyvät oman turvapaikkansa suojaan.
Riutta on saanut nykyisen muotonsa, kun lukemattomat määrät näitä pieniä arkkitehtejä ovat työskennelleet vieri vieressä ja rakentaneet sitä ylöspäin kohti aurinkoa vuodesta toiseen ja vuosisadasta toiseen. Merikasvit työnsivät juurensa riuttaan, monenlaiset levät ja sienet kiinnittyivät siihen, ja ne kaikki osaltaan vahvistivat runkoa. Tuloksena oli koralliriutta, jota on usein nimitetty ”vedenalaiseksi kerrostaloksi”.
Yleensä riuttoja esiintyy matalissa rantavesissä, missä auringon valo ja lämpö tunkeutuvat melko syvälle. Yksi syy valon tarpeeseen näyttää olevan se, että kunkin polyypin elimistössä on pienen pieniä kasveja, jotka ovat tärkeitä osatekijöitä sen ruoansulatuksessa, ja useimpien kasvien tavoin ne ovat riippuvaisia fotosynteesistä. Ilman auringonvaloa nuo kasvit kuolevat ja samoin käy sen vuoksi polyypillekin.
Vaikka riutta on rakenteeltaan lujatekoinen ja kestävä, luonnonvoimat, joista vähäisimpiä eivät ole voimakkaat myrskyt, irrottavat monta kertaa useita tonneja painavia korallijärkäleitä ja heittelevät niitä kuin pieniä sirpaleita riutan päällä.
Muita koralleja
Kaikki korallit eivät varsinaisesti rakenna riuttaa, vaikka ne ovat lisänä sen massassa. Esimerkiksi sarvikoralli muistuttaa suuria puun oksia, joista jotkin ovat 4,5–6 metriä pitkiä ja tyvestä suunnilleen puolen metrin paksuisia. Aivokoralli on erikokoisten kivilohkareiden muotoinen ja siinä on hyvin paljon aivojen poimuja muistuttavia uurteita. Nämä kasvavat lähellä riuttaa olevissa laguuneissa.
Sukeltajien vaarana on pistävä koralli, joka voi haavoittaa tuskallisesti liian lähelle uskaltautuvia. Eräs toinen korallilaji on muodoltaan hyvin paljon lehtisalaatin kaltainen. Sulkakoralleihin kuuluva merikoura on väriltään punainen, ja sen tukiranko on verrattain pehmeä; ja on sellaisiakin koralleja, jotka ovat vain vetelää massaa, josta haarautuu pehmeitä, huokoisia lonkeroita, ja eräät korallit muistuttavat suuria, halkaisijaltaan noin 2–2,5 metrin suuruisia lautasia, ja niissä polyypit ovat järjestäytyneet samakeskisiin ympyröihin.
Riutan valtiaat
Vaikka korallipolyypit ovat arkkitehtejä ja mestarirakentajia, niin todellisia riutan valtiaita ovat kalat. Siellä ne aterioivat ja pitävät hauskaa ja saavat suojan suuremmilta meressä asuvilta saalistajilta. Riutan väestö on mielikuvituksellisen erilaista muodoltaan, kooltaan, väriltään ja omalaatuisilta kuvioiltaan. Monisävyisten korallien taustaa vasten nähtynä ne tuovat mieleen värikkäät trooppiset kukkatarhassa liihottelevat linnut ja perhoset. Siellä väikkyy punainen, vihreä, keltainen, sininen ja kaikki mahdolliset vivahteet niiden väliltä. Eläimet pyrähtävät nopeasti liikkeelle ja pysähtelevät lyhyeksi aikaa rosoisten korallien keskellä. Valppaus ja liikkuvuus ovat tärkeitä. Tästä syystä useimmat riuttojen asukkaat ovat vaatimattoman kokoisia.
Riutan lähellä, hiekkaisella merenpohjalla voidaan nähdä pienen keltapäisen leukakalan kaivavan koloaan leuoillaan. Vain muutamien senttimetrien syvyinen kolo varaa suojan, johon se peräytyy pyrstö edellä aina kun vaara uhkaa. Kolot on tavallisesti reunustettu huolellisesti valituilla kivillä. Ohitse liukuu parvittain perhokaloja ja säppikaloja, joista jotkut ovat kauniskuvioisia. Itse riutan pinnalla nähdään sinisen papukaijakalan, jolla on linnun nokkaa muistuttava kuono, irrottavan korallinpalasia ja syövän niiden sisällä olevia maukkaita polyyppejä.
Syvällä riutan nurkissa ja koloissa tai haaksirikkoutuneiden laivojen painolastina olleiden kivien muodostamien kasojen kätköissä elävät riutan ehkä kaikkein pelottavimmat asukkaat – melkein kaksimetrinen vihreä mureena ja sen serkku, lähes metrin pituinen täplikäs mureena. Ne ovat terävähampaisia, voimakkaita eläimiä, jotka voisivat puraista poikki ihmisen sormet tai varpaat, ellei hän olisi varovainen. Riutan takana, syvemmissä vesissä väijyvät suuremmat rosvot, jotka ovat aina valppaina odottamassa tilaisuutta pyydystää maukas ateria – vasarahai, valkoevähai, keltahai ja lähes kaksimetrinen barrakuda.
Barrakuda, joka ruumiinrakenteensa ansiosta on nopea uimaan ja pystyy iskeytymään kiinni lujasti, on erittäin valikoiva herkkusuu. Kun nuo eläimet joskus harvoin ovat hyökänneet ihmisten kimppuun, ne todennäköisesti ovat erehtyneet. Yleensä ne tappavat vain sen, minkä aikovat syödä, eivätkä ne näytä tappavan turhan takia tai harkitun julmasti.
Vaikka aivan riutan takana olevat suuremmat kalat aiheuttavat joitakin ongelmia merenalaisessa maailmassa käyville ihmisille, siellä on toisenlainen, välittömämpi vaara. Ottakaamme esimerkiksi yleinen merisiili. Se on piileskelevä, ohdaketta muistuttava eläin, jossa on teräviä, hauraita piikkejä. Kun sattuu koskettamaan sitä, piikit tunkeutuvat lihan sisään ja katkeavat. Niitä on äärimmäisen vaikea saada irti, ja ne voivat nopeasti aiheuttaa tulehduksen.
Toisena vaarana ovat polttavat meduusat. Ikään kuin riistääkseen vierailijalta aseet niissä on tummansinisiä, ruskeita ja keltaisia kuvioita. Mutta monet niistä voivat aiheuttaa tuskallisen polton. Vaarallisimpia niistä on niin kutsuttu portugalinsotalaiva. Se kelluu pinnalla riiputtaen pitkiä, myrkyllisiä lonkeroitaan. Sellaisen kanssa tekemisiin joutuminen voi merkitä erittäin pahaa polttoa, joissakin harvoissa tapauksissa jopa kuolemaakin.
On paikallaan panna merkille polyyppejä, noita riutan pieniä arkkitehtejä vaaniva vaara. Piikikäs meritähti tavallisesti etsii ja syö niin paljon polyyppejä kuin se voi löytää. Tyynenmeren alueella näyttää kuitenkin siltä, että meritähtiväestö kokee räjähdysmäistä kasvua, siinä määrin, että riutta toisensa jälkeen tyhjenee polyypeistä, ja ne muuttuvat levien peittämiksi hautausmaiksi tai elottomiksi, tuomituiksi kerrostaloiksi.
Merenalaisessa maailmassa on varmasti vaihtelua, omat vaaransa ja viehätyksensä kuten maanpäällisessäkin maailmassa. Riutalla kävijä, joka miettii kaikkia hiljaisessa maailmassa näkemiään ihmeitä, ei voi muuta kuin seistä ihmetellen ja kunnioittavaa pelkoa tuntien nähdessään nuo lukuisat luomukset, jotka ovat Hänen kättensä töitä, joka alussa käski: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja.” – 1. Moos. 1:20.