Palvotko sinä niin kuin Jeesus palvoi?
Mitä hänen palvontaansa sisältyi? Ketkä palvovat nykyään hänen tavallaan?
JOS pidät itseäsi kristittynä, niin arvostat epäilemättä Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja pidät häntä kaikkien kristittyjen esimerkkinä. Hänen palvontatapansa kiinnostaa sinua erityisesti, ja sinä haluat palvoa niin kuin hän palvoi.
Olet saattanut kuitenkin havaita, että vaikka kristikunnan eri kirkot väittävät olevansa kristillisiä, niin ne palvovat eri tavoilla. Ehkä olet ihmetellyt, miten nämä kirkot voivat olla niin erilaisia ja silti seurata Jeesuksen esimerkkiä, tai miksi sinun kirkkosi palvontatapa eroaa toisten uskonnollisten järjestöjen palvontatavasta.
Koska Jeesus Kristus antoi esimerkin kristityille, niin pitäkäämme hänen palvontatapaansa normina, jolla voimme mitata näitä moninaisia palvontatapoja ja erilaisia opetuksia. Tutkiessamme Jeesuksen palvontatapaa meidän on hyvä pitää mielessämme seuraavat kysymykset: Millainen minun palvontatapani on verrattuna Jeesuksen palvontatapaan? Jos on tarpeellista, niin onko minulla rohkeutta tehdä oikaisuja seuratakseni häntä kaikkien kristittyjen mallina? – 1. Piet. 2:21.
’Palvominen hengessä ja totuudessa’
Ehkä muistat Raamatun kertovan Johanneksen 4. luvussa keskustelun, jonka Jeesus kävi erään samarialaisen vaimon kanssa, joka uskoi, että Jumalan tosi palvontaan kuului palvonta Samarian temppelissä Garissimin vuorella. Puhuessaan Jaakobin kaivolla Garissimin vuoren juurella Jeesus Kristus lausui nämä tärkeät sanat:
”Usko minua, vaimo: Tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. . . . tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä tosiaankin Isä etsii senkaltaisia palvomaan itseään. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” – Joh. 4:21–24, Um.
Samarialaiset ja juutalaiset olivat palvontatavassaan pääasiassa kiinnostuneita aikaa ja paikkaa ja viettotapoja koskevista ulkonaisista seikoista. Mutta Jeesus sanoi nyt, että tosi palvonta tunkeutui syvemmälle kuin vain siihen, mitä voitiin nähdä – sen tuli tapahtua ”hengessä ja totuudessa”. Jumalan palvonnan ei pitänyt rajoittua yhteen kansaan eikä keskittyä yhteen paikkaan, ei Jerusalemiin enempää kuin mihinkään muuhunkaan ”pyhään kaupunkiin”. Sen sijaan kaikenlaisille ihmisille avattiin tie palvoa Jehova Jumalaa ”hengessä ja totuudessa” missä tahansa.
Palvotko sinä ”hengessä”?
Koska Jeesus sanoi Isänsä haluavan tulla palvotuksi ”hengessä”, niin vilpittömien kristittyjen pitäisi tarkastella palvontatapaansa varmistuakseen siitä, että he elävät tämän vaatimuksen mukaan. Mitä meidän on esimerkiksi ajateltava kuvan maalaamisesta tai kuvapatsaan veistämisestä jostakin taivaassa tai maassa olevasta ja sitten palvontatekojen suorittamisesta sille? Jumala itse sanoo sen olevan hänelle vastenmielistä, sillä hän puhui kerran muinaiselle kansalleen: ”Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari . . . ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa.” ”Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” – 5. Moos. 4:15, 16; 5:8, 9.
Eikö ole lisäksi järkevää uskoa, että jos Jumala haluaisi itseään palvottavan kuvien kautta, niin Jeesus olisi käyttänyt niitä? Mutta Raamatussa ei mainita kertaakaan Jeesuksen käyttäneen niitä. Kun hän rukoili Isäänsä, niin hän ei käyttänyt mitään veistettyjä kuvia eikä rukousnauhan tapaisia apuvälineitä palvonnassaan. Ei, vaan hän rukoili suoraan ’Isäänsä taivaassa’, niin kuin näemme Herran rukouksesta. (Matt. 6:9) Eikä hän ajatellut niinkään, että hänen olisi pitänyt mennä johonkin erityiseen pyhään paikkaan palvomaan Isäänsä. Hän rukoili kaikkialla – vuorilla, kodeissa tai missä tahansa sattuikin olemaan. (Luuk. 6:12; Matt. 26:18, 26) Tällaisen esimerkin hän antoi seuraajilleen. Noudatatko sinä hänen esimerkkiään rukouksessa? Vai rukoiletko sinä ainoastaan alttarin ääressä tai jossakin muussa pyhänä pidetyssä paikassa?
On mitä tärkeintä ymmärtää mahdollisimman selvästi, mitä oikein merkitsee palvominen silmälle näkymättömän välityksellä, ts. ”hengessä”. Yksi tärkeä syy tällaiseen menettelyyn on se, että Jumalan sana sanoo kristittyjen ’vaeltavan uskossa eikä näkemisessä’. Toinen on se, että ”näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. (2. Kor. 5:7; 4:18) Jotta kristitty saisi sellaista, mikä on ikuisesti arvokasta, hänen täytyy ajatella omaa palvontatapaansa ja tehdä itselleen mm. seuraava kysymys: sisältyykö minun palvontaani jossakin suhteessa kuvien, ns. ”pyhäin kuvien”, rukousnauhojen tai ristien, käyttö?
Monet vilpittömät ihmiset ovat käyttäneet tällaisia esineitä palvonnassaan, mutta kun he tulevat tietämään, millä tavalla Jumala todellisuudessa haluaa tulla palvotuksi – ”hengessä ja totuudessa” – niin he ovat tehneet muutoksia. Ne, joista tuli kristittyjä apostolien päivinä, luopuivat sellaisesta, mihin Jumala ei suhtaudu hyväksyvästi. (Apt. 19:18, 19) Ja kun nuori kuningas Joosia alkoi etsiä tosi Jumalaa, niin hän puhdisti pois veistetyt kuvat Juudasta ja murskasi ne palasiksi. (2. Aikak. 34:3, 4) Miten erinomainen esimerkki sinulle, jos haluat miellyttää Jumalaa!
Palvotko sinä ”totuudessa”
Mitä Jeesus oikein tarkoitti ’palvomisella totuudessa’? Varmasti hän tarkoitti sitä, että meidän palvontamme perustana täytyy olla totuus eikä valhe. Muuten olisi koko palvontamme turhaa. Koska silloiset juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät palvoneet ”totuudessa”, niin Jeesus sanoi heille: ”Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” – Mark. 7:6, 7.
Jos siis joku palvoo ihmisten teorioitten, henkilökohtaisten mielipiteitten tai filosofioiden mukaan, jotka ovat totuuden Sanan Raamatun vastaisia, niin miten hän voi palvoa ”totuudessa”?
Jeesus palvoi aina totuudessa. Kun hän eräässä tilaisuudessa rukoili taivaallista Isäänsä, niin hän sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Eikö voitaisi odottaa, että Kristuksen tosi seuraajat pitäisivät Jumalan kirjoitettua sanaa totuutena niin kuin Jeesuskin piti?
Monet papit eivät nykyään kuitenkaan suhtaudu Raamattuun niin kuin Jeesus suhtautui, vaan he väittävät sen olevan täynnä taruja. Eräs Time-lehden artikkeli kertoo metodistiteologista, joka opettaa korkeakouluopiskelijoille, että ”Raamattu on suurin kokoelma jumalaistaruja länsimaisen sivistyksen historiassa”. Ja Yhdysvaltain presbyteerisen kirkon johtava haara ilmoitti, ettei se pidä Raamattua erehtymättömänä. Ehkä olet huomannut että papit alkavat yhä avoimemmin paljastaa epäilevänsä Raamatun olevan Jumalan henkeytetty sana.
Kuinka erilaisia tällaiset pappismiehet ovatkaan kuin Jeesus ja hänen apostolinsa! Eräs Jeesuksen apostoleista kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi.” – 2. Tim. 3:16, Um.
Ketä sinä siis tahdot jäljitellä – Jeesusta ja hänen apostoleitaanko vai noita monia epäuskoisia pappeja? Entä jos nämä pappismiehet ovat jatkuvasti hyvissä asemissa siinä uskontojärjestössä, jonka jäsen sinä olet? Eikö silloin ole aika tunnustaa suoraan, että itse uskonto on poikennut pois Jeesuksen antamasta esimerkistä ja on niin ollen Jumalan hylkäämä? Jos sinä pysyt järjestössä, jonka papit halveksivat Raamattua, niin etkö sinä silloin käännä selkääsi Jeesukselle? Asia on niin vakava!
Jäljittelevätkö kirkot todella Jeesusta?
Ehkä olet lukenut pappien omia lausuntoja siitä, että kirkot yleensä eroavat Jeesuksen palvontatavasta. Esimerkiksi episkopaalinen piispa Daniel Corrigan sanoi: ”Yleisesti puhuen useimmat ihmiset eivät löydä tavallisesta kirkosta paljoakaan sellaista, mikä muistuttaa heitä Kristuksesta.” Sinusta saattaa tuntua samanlaiselta. The Protestant Dictionary (Protestanttinen sanakirja) sanookin: ”Jeesus tuntisi tietysti vain muutamia filosofiansa rippeitä niissä kirkoissa, jotka on nimetty hänen mukaansa kaikkialla maailmassa.” Ja New Yorkin kaupungin pappi Ralph W. Sockman on sanonut, ettei Jeesuskaan ”tuntisi olevansa kuin kotonaan monissa nimelleen rakennetuissa kirkoissa, koska ne ovat antaneet kirkollisuuden ja maailmallisuuden hävittää Hänen alkuperäisen evankeliuminsa yksinkertaisuuden ja vilpittömyyden”.
Harkitse itse asiaa. Pukiko Jeesus ylleen erityiset uskonnolliset vaatteet, kun hän kokoontui opetuslastensa kanssa? Vaatiko hän seuraajiaan pystyttämään koristeellisia rakennuksia palvontaa varten, rakentamaan alttarin, harjoittamaan yksityiskohtaisesti määrättyjä uskonnollisia menoja ja pitämään pappisluokkaa? Jos olet lukenut Raamattua, niin tiedät, ettei hän tehnyt siten. Eikä hän menetellyt niin kuin monet nykyiset papit, jotka yhä enemmän ”etsivät maallisista lähteistä innoitusta saarnoihinsa”. (Time, 10.3.1967) Jeesus keskittyi Jumalan sanaan ja kehotti kuulijoitaan tottelemaan Jumalan käskyjä: ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. . . . minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” – Joh. 15:14, 15.
Jeesus opetti Jumalan sanaa eikä koskaan väärentänyt sitä ihmisten mietiskelyillä. Mutta mitä me huomaamme kirkoista? Kirjassaan Historian ääriviivat H. G. Wells sanoo, että kirkot ovat vuosisatojen mittaan omaksuneet menettelytapoja ja oppeja pakanauskonnoista, niin että Jeesuksen ”kumouksellinen oppi hautautui melkein huomaamatta näiden . . . lisäysten alle”.
Oletko esimerkiksi tiennyt, että ihmissielun kuolemattomuutta koskeva oppi, jota opetetaan itse asiassa jokaisessa kirkossa, on saatu muinaisilta vääriltä palvojilta? Voit todeta tämän tutkimalla hakuteoksia. Jotkut pappismiehetkin myöntävät sen epäkristillisen alkuperän. Eräs huomattava pappismies esittää sen näin:
”Kreikkalaiset [”kristillisyyteen” kääntyneistä] toivat uuteen uskontoon platonisen käsityksen, jonka mukaan ihmisen sielua on mahdoton hävittää . . . Sitten mestarillinen Augustinus . . . OMAKSUI PLATONIN OPIN SIELUN SYNNYNNÄISESTÄ KUOLEMATTOMUUDESTA . . . ja hankki sille yleisen hyväksymyksen, minkä se on säilyttänyt tähän päivään saakka . . . Pakanallinen teoria on naamioitunut niin kauan kristilliseksi perustotuudeksi, että nyt . . . Platon seisoo esteenä tiellä ja aivan yleisesti erehdytään luulemaan häntä Kristukseksi.” – The Evolution of Immortality.
Ei ole vaikea saada selville Raamatun totuutta tässä asiassa, jotta voisit ’palvoa totuudessa’. Jumalan totuuden sana sanoo Hes. 18:4:ssä: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Kun otamme huomioon tämän ja monet muut Raamatun lausunnot, niin on selvää, etteivät kirkot opeta totuutta sellaisena kuin Jeesus opetti. Niiden toivo perustuu johonkin sellaiseen, mitä ei ole olemassa. Jeesuksen opettama totuus oli ylösnousemustoivo eikä ihmissielun kuolemattomuus. (Joh. 5:28, 29) Voivatko ne, jotka perustavat toivon mieluummin pakanalliseen mietiskelyyn kuin siihen, mitä Jeesus opetti, odottaa hänen palkitsevan heidät iankaikkisella elämällä? Sitä kannattaa varmasti ajatella. Jos haluat palvoa ”totuudessa” ja siten miellyttää Jumalaa, niin voitko pysyä sellaisessa uskontojärjestössä, joka ei opeta Jeesuksen tavalla?
Jäljittele Jeesusta palvonnassasi
Vaikka kirkot eivät olekaan jäljitelleet Jeesusta, niin sinun ei tarvitse olla mukana palvonnassa, joka on turhaa. Sinä voit kääntyä Raamatun puoleen ja saada tietää, mitä Jeesus teki, sekä jäljitellä häntä. Mitä Jeesus kehotti seuraajiaan tekemään? Vuorisaarnassaan Jeesus painotti ’taivaallisen Isänsä tahdon tekemistä’. – Matt. 7:21.
Me voimme saada tietää, mikä Jumalan tahto on, tutkimalla Jeesuksen työtä. Rukoillessaan Isäänsä Jeesus sanoi ’täyttäneensä sen työn’, mikä hänelle oli annettu, ja lausui: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta.” Jumalan nimen Jehovan tunnetuksi tekeminen kuului siis osana hänen työhönsä. – Joh. 17:4–6; Ps. 83:19, Um.
Kun tutkimme evankeliumikertomuksia, niin näemme edelleen yhä uudelleen painotetun sitä saarnaamistyötä, jota Jeesus suoritti. Hän ei ainoastaan itse mennyt ihmisten koteihin saarnaamaan Jumalan valtakuntaa vaan valmensi toisiakin tekemään siten. (Luuk. 4:43; Matt. 10:7; Apt. 20:20) Ja ylösnousemuksensa jälkeen hän käski seuraajiaan: ”Menkää . . . tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni . . . opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:19, 20) Suuressa ennustuksessaan, johon sisältyy meidänkin aikamme, Jeesus ilmaisi, että hänen tosi seuraajansa toimisivat aikanaan maailmanlaajuisessa saarnaamistyössä. Hän ennusti: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
Onko sinun kirkkosi valmentanut ja varustanut sinut osallistumaan tähän työhön, joka kuuluu tosi palvontaan? Onko kirkkosi auttanut sinua tekemään Jumalan nimeä ”Jehova” tunnetuksi toisille? Jollei uskontojärjestösi valmenna sinua suorittamaan julkista saarnaamistyötä, jonka Jeesus antoi seuraajilleen, niin voitko sanoa sen auttavan sinua palvomaan niin kuin Jeesus palvoi?
Jos vilpittömästi haluat jäljitellä Jeesusta ja palvoa niin kuin hän, niin voit saada apua. Monet ihmiset kautta maailman tietävät, että on olemassa maailmanlaajuinen joukko, joka palvoo niin kuin Jeesus palvoi. Esimerkiksi Leo Pfeffer sanoo kirjassaan Church, State and Freedom (Kirkko, valtio ja vapaus), että Jehovan todistajien saarnaamismenetelmät ”muistuttavat niitä, joita varhaiskristityt käyttivät”. Nämä kristityt todistajat julistavat Jumalan valtakuntaa niin kuin Jeesus käski ja tekevät tunnetuksi Isän nimeä Jehova.
Olet tervetullut paikkakuntasi Jehovan todistajien valtakunnansaliin. Siellä havaitset pidettävän kokouksia, jotka on laadittu vahvistamaan uskoasi ja tarjoamaan käytännöllistä valmennusta osallistuaksesi siihen työhön, minkä Jeesus antoi seuraajiensa tehtäväksi.
Lisäksi joku Jehovan todistaja tutkii mielellään kanssasi Raamattua omassa kodissasi auttaakseen sinua palvomaan niin kuin Jeesus palvoi. Se auttaa sinua ymmärtämään täsmällisesti Raamattua ja siten oppimaan totuutta, jonka Jeesus sanoi ”tekevän vapaaksi” – vapaaksi perimätiedoista, filosofiasta ja ei-kristillisistä menoista. (Joh. 8:32) Päätä rohkeasti palvoa niin kuin Jeesus – ”hengessä ja totuudessa”!