Onko akupunktiosta mitään hyötyä?
”PELKKÄÄ roskaa”, sanoi englantilainen hermospesialisti. ”Itämaalaiset ovat paljon alttiimpia hypnotismille”, selitti eräs amerikkalainen lääkäri. ’Se ei käy yksiin minun anatomian tuntemukseni kanssa’, selitti eräs Texasin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori.
Toisaalta eräs Yalen yliopiston biologi, joka oli tehnyt siitä itse havaintoja, kertoi: ”Se teki ehdottomasti hyvin suuren vaikutuksen.” Eräs Missourin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sydänspesialisti, joka oli ollut silminnäkijänä, kun sitä käytettiin, sanoi: ”Olen vakuuttunut, että siinä on jotakin perää.” Ja eräs newyorkilainen korvakirurgi, joka näki sen, kertoi: ”Se tehoaa.” ”Olisimme mielettömiä, ellemme ottaisi selkoa siitä.”
Näin suuresti eroavia lausuntoja, jotka vaihtelevat suoranaisesta tuomitsemisesta aina kiihkeään kannatukseen asti, on esitetty äskettäin kuvailtaessa akupunktiota, muinaista kiinalaista lääketaidon menetelmää. Mutta mistä johtuu tämä äkillinen kiinnostus akupunktioon? Vaikuttaako se todella? Jos vaikuttaa, niin miten? Onko kyseessä ’mielen voitto ruumiista’, jopa spiritismin liittyessä asiaan?
Mitä se on?
Akupunktio on menetelmä, jossa sairauksia hoidetaan hyvin ohuilla neuloilla, jotka pistetään ruumiiseen tiettyihin tarkoin määrättyihin kohtiin. Nykyään sitä käytetään myös puudutuksen aikaansaamiseksi. Nimi tulee latinankielisistä sanoista acus, joka merkitsee ’neulaa’, ja pungere, joka merkitsee ’pistellä’.
Hiuksenohuet neulat tehdään tavallisesti ruostumattomasta teräksestä tai toisinaan jopa kullasta. Tavanomaisessa hoidossa käytetään noin 3–8 senttimetrin pituisia neuloja, kun taas kirurgiassa käytetyt neulat voivat olla pitempiä. Se, kuinka monta neulaa potilaaseen pannaan, mihin ne pistetään, miten syvälle, missä kulmassa ja miten kauan ne pidetään paikallaan, riippuu sairauden tai leikkauksen luonteesta. Niiden paikkojen eli pisteiden lukumäärä, joihin neulat saatetaan työntää, vaihtelee. Nykyiset taulut osoittavat noin 500–800 eri pistettä.
Mistä akupunktio sai alkunsa? Sen alkuperä verhoutuu muinaisuuteen. Perinteen mukaan kiinalaiset useita vuosituhansia sitten havaitsivat, että kun nuolet haavoittivat joitakuita sotilaita taistelussa, se aikaansai tuskan katoamisen ruumiin muista osista. Vuosisatojen kuluessa tehtiin paljon kokeita, ja niin tämä sairauksien hoitomenetelmä kehittyi nykyiselleen.
Akupunktio on nykyään pisimmälle kehittynyt Kiinan kansantasavallassa. Kuitenkin sen käyttö puudutuskeinona on siellä vasta sangen uutta, sillä sitä alettiin kehittää noin vuonna 1957. Koska hallituksen määräämän kansallisen terveydenhuollon tarpeet olivat suuret ja länsimailla koulutettuja lääkäreitä oli vähän, hallitus määräsi, että perinteisille akupunktion ja yrttihoidon harjoittajille oli myös annettava lääkärin asema. Täten länsimaista alkuperää oleva lääketiede ja perinnäinen kiinalainen lääketiede yhdistettiin. Kumpikin oppisi toiselta.
Niinpä lääkärit toimivat yhteistyössä akupunktoreiden kanssa. Kerrotaan, että menetelmään tottumattomat lääkärit kokeilivat neuloja itseensä vuoden ajan, ennen kuin he ryhtyivät soveltamaan akupunktiota potilaisiin. Yksi seuraus siitä, että niin monet henkilöt opettelivat akupunktiota, oli se, että sen normaalin käytön lisäksi eri sairauksien hoidossa sitä alettiin kokeilla puuduttamiseen.
Kokeet, joissa akupunktiota sovellettiin puuduttamiseen, menestyivät alusta pitäen hyvin. Vuodesta 1966 lähtien on suoritettu noin 500000 sellaista puudutusta. Vaikka akupunktion käyttöä puudutuksessa pidetään Kiinassa yhä kokeiluluontoisena ja sitä annetaan vain potilaille, jotka haluavat sitä, akupunktiosta on nyt tullut siellä puudutusmenetelmä, jota pidetään muita parempana. Sanotaan, että kivuntunteen poistava vaikutus kestää kahdeksan tuntia ja kauemminkin, minkä jälkeen neuloja voitaisiin käyttää jälleen kipua lievittämään.
Miksi tällainen äkillinen kiinnostus?
Länsimaalaisten elpynyt kiinnostus akupunktioon liittyy suoranaisesti toisiin viime aikojen ja erityisesti kahden viime vuoden tapahtumiin. Tänä aikana Kiina on päästänyt länsimaalaisia ihmisryhmiä maahansa. Näiden mukana oli tiedemiehiä ja lääketieteen asiantuntijoita, jotka tekivät huomioita Kiinan sairaalalaitoksista ja hoitotavoista. Heidän kokemuksensa olivat erittäin kiinnostavia.
Englantilaiset lääkärit vierailivat Pekingissä, Šanghaissa, Kantonissa ja Nankingissa sijaitsevissa sairaaloissa. Heidän kertomansa mukaan on olemassa huomattavia todisteita akupunktion tehokkaasta käytöstä suurissa leikkauksissa, jopa aivoleikkauksissa. London Times -lehti kertoi eräästä tapauksesta, että ”väittämän mukaan ei kukaan olisi voinut kestää tämän hoitomenetelmän tuottamaa kipua ilman jonkinlaista puudutusta”. Kuitenkin vain akupunktiota käytettiin.
Ensimmäisinä yhdysvaltalaisina kaksi biologia teki huomioita akupunktion käytöstä Kiinassa. Toukokuussa 1971 tri Ethan Signer Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta (MIT) ja tri Arthur Galston Yalen yliopistosta seurasivat siellä neljää leikkausta. Akupunktiota käytettiin puudutukseen.
He palasivat Yhdysvaltoihin innostuneina akupunktion kyvystä vaimentaa kipua. Tri Galston sanoi: ”Olin aina yhdistänyt akupunktion mielessäni – niin kuin useimmat amerikkalaiset – pelkkään puoskarointiin.” Mutta se, mitä hän näki, muutti hänen mielensä. Nuo kaksi biologia esittivät akupunktion ansaitsevan lisätutkimuksia ja totesivat sen puuduttavan vaikutuksen kestävän monia tunteja.
Pian sen jälkeen, heinäkuussa, New York Times -lehden kolumnisti James Reston herätti lisäkiinnostusta omalla kokemuksellaan. Hän sai Kiinassa käyntinsä aikana umpilisäkkeen tulehduksen. Hänet täytyi leikata, ja hän sai tavallista puudutusainetta, ei akupunktiota. Mutta leikkauksen jälkeen hän kärsi vakavista ilmavaivoista, mikä teki olon erittäin epämukavaksi. Koska häntä kiinnosti akupunktion teho sairauksien hoidossa, hän suostui akupunktiohoitoon, sen sijaan että olisi nauttinut lääkkeitä.
Reston kuvailee, mitä tapahtui: ”Li Tšang-juan, [Pekingin] sairaalan akupunktiolääkäri, pisti suostumuksellani minuun kolme pitkää, ohutta neulaa, yhden oikean kyynärpääni ulkoreunaan ja muut kaksi polvieni alapuolelle, ja liikutteli niitä kiihottaakseen suoliston toimintaa ja helpottaakseen painetta ja turvotusta vatsassani . . . Tunnin kuluessa paine ja turvotus lievenivät huomattavasti, eikä vaiva enää toistunut.”
Signer, Galston ja Reston eivät kuitenkaan olleet lääketieteen asiantuntijoita. Sen tähden heidän huomioihinsa suhtauduttiin epäilevästi. Mutta tilanne muuttui syksyllä 1971.
Lääketieteen asiantuntijat tekevät huomioita
Syyskuussa oli Kiinassa vierailevien yhdysvaltalaisten joukossa arvostettuja lääketieteen asiantuntijoita. Heidän joukossaan oli bostonilainen tri Paul Dudley White, joka on kansainvälisesti kuuluisa sydänspesialisti ja edesmenneen presidentti Eisenhowerin entinen neuvova lääkäri. Whiten mukana olivat Missourin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hallintoviranomainen tri E. Grey Dimond ja New Yorkin kaupungista oleva korvakirurgi tri Samuel Rosen. Mukana oli myös newyorkilainen tri Victor Sidel, joka on Montefiore-sairaalan sosiaalilääketieteen osaston johtaja ja Albert Einsteinin lääketieteellisen korkeakoulun sosiaalihygienian professori.
Nämä neljä lääkäriä saivat nähdä laajoja näytteitä akupunktion käytöstä ja erityisesti sen käytöstä puuduttamisessa. He olivat hämmästyneitä nähdessään suuria leikkauksia, joissa akupunktio oli ainoana kivun poistajana.
Medical Tribune -lehti selosti: ”Tri White ja tri Dimond, jotka molemmat ovat sydänspesialisteja, seurasivat Pekingissä avointa sydänleikkausta, jossa käytettiin akupunktiopuudutusta. He sanoivat, että potilas oli hereillä, pirteä ja rentoutunut leikkauksen aikana ja että leikkaus suoritettiin yhtä hyvin kuin missä tahansa muualla.”
Tri Rosen ilmoitti seuranneensa viittätoista eri leikkausta. Hän näki hampaan poisoton, kitarisojen poiston, umpilisäkkeen poiston, tyräleikkauksen, aivokasvaimen poiston, keuhkon poiston, munasarjakasvaimen poiston ja keisarileikkauksen avulla suoritetun synnytyksen. Hän sanoi: ”Kun on nähnyt nämä leikkaukset, niin ulos tultuaan nipistää itseään. Ihmettelee, näkikö todella sen, mitä näki. Nähtyään sen yhä uudelleen on hylättävä se, mitä ajatteli, ja uskottava se, mitä näki.”
Hän totesi myös, että kiinalainen kirurgi päättää, soveltuuko akupunktiopuudutus potilaalle. Jos se soveltuu, hän kertoo potilaalle, miksi hän uskoo sen olevan hyvä – siinä ei ole vaaroja, jotka liittyvät lääkeaineisiin ja sisään hengitettävään kaasuun, se ei aiheuta leikkauksen jälkeistä pahoinvointia ja oksentelua ja se lyhentää toipumisaikaa. Jos potilas kuitenkin on erittäin hermostunut, kireä ja jännittynyt, hän saattaa suositella tavanomaista puudutusta. Leikkaussalissa on joka tapauksessa varauduttu tavanomaiseen anestesiaan, mikäli sitä tarvittaisiin.
Tri Rosenilla oli Yhdysvaltoihin palatessaan mukanaan 30 minuutin filmi, johon oli tallennettu sitä, mitä hän oli nähnyt. Se sisälsi väläyksen leikkauksesta, jossa kirurgit poistivat osan erään naisen selkäytimestä hänen ollessaan hereillä ja hymyillessä. Se näytti, miten mies nousi leikkauspöydältä sen jälkeen, kun hänen umpilisäkkeensä oli poistettu, ja miten hän pudisti kirurgin kättä. Toinen potilas imeskeli teetä pillin avulla kirurgien korjatessa hänen sydänvikaansa. Ja eräs äiti hymyili leveästi uudelle pojalleen hetki sen jälkeen, kun tämä syntyi keisarileikkauksen avulla. Kaikissa tapauksissa käytettiin akupunktiopuudutusta.
Yhdysvaltain presidentin Kiinan-matka
Sitten helmikuussa 1972 presidentti Nixon matkusti Kiinaan. Hänen mukanaan oli reporttereita ja hänen henkilökohtaiset lääkärinsä.
U.S. News & World Report -lehden kirjeenvaihtaja Robert Martin kutsuttiin viettämään monta tuntia erään suuren pekingiläisen sairaalan leikkaussaleissa. Hän oli silminnäkijänä, kun kirurgit suorittivat keuhkolohkon poiston eräälle 28-vuotiaalle miehelle, poistivat kasvaimen 45-vuotiaan naisen kilpirauhasesta ja auttoivat 36-vuotiaan naisen lapsen maailmaan keisarileikkauksen avulla.
Martin kirjoitti: ”Kaikkien kolmen leikkauksen kestäessä potilaat olivat täysin tajuissaan, kykenivät puhumaan ja pureskelivat silloin tällöin appelsiineja tai joivat hedelmämehua. He olivat hermostuneempia ulkomaalaisten tarkkailijoiden läsnäolosta kuin kivun tai vaivan tähden.” Hän sanoi lopuksi: ”Kun on kerran nähnyt sen itse, ei enää epäile: akupunktio on tehokas puudutuskeino leikkauksissa.”
Presidentti Nixonin henkilääkäri tri Walter Tkach sai myös vaikuttavan näytteen akupunktiopuudutuksesta. Hän näki kaihileikkauksen, kilpirauhaskasvaimen poiston ja munasarjakasvaimen poiston. Neulojen sisäänpano suoritettiin kaikille potilaille nopeasti. Akupunktiolääkäri pyöritteli neuloja peukalonsa ja etusormensa välissä. Kun neulat olivat täysin kohdallaan, ne liitettiin sähkökojeeseen, joka värisytti niitä, sen sijaan että niitä olisi liikuteltu käsin.
Tri Tkach kertoi kokemuksestaan seuraavaa: ”Se teki minuun syvän vaikutuksen alusta pitäen. Olin suoraan sanoen hämmästynyt, kun jokainen potilas nousi leikkauspöydältä kokonaan tai melkein omin voimin ja käveli ilman apua rattaille, joilla heidät vietiin takaisin huoneisiinsa; en ole nähnyt mitään sen kaltaista niinä 25 vuotena, jotka olen viettänyt kirurgian parissa. Kaiken huippu oli se, että kun me vajaa tunti leikkaushuoneesta lähtömme jälkeen olimme eräässä huoneessa, ovi avautui ja kaikki kolme potilasta ohjattiin sisään. Heidän olonsa oli mukava, ja he pystyivät juomaan teetä kanssamme ja vastaamaan kysymyksiimme.”
Tri Tkach sanoi lopuksi: ”Siinä on jotakin tärkeää, jota meidän pitäisi tutkia tarkoin.” Hän sanoi myös: ”Tiedän, etten epäröisi ottaa vastaan sellaista käsittelyä itse.”
Miten laajalle levinnyttä muualla?
Vaikka Kiinassa akupunktiota käytetäänkin eniten, sitä käytetään myös muissa maissa, erityisesti muualla itämaissa sekä Euroopassa. Ranskassa sanotaan olevan noin 700 lääkäriä, jotka käyttävät sitä. Eräs Saturday Review -lehden reportteri kirjoitti: ”Havaitsin akupunktion sulautuneen lähes täysin Pariisin kyyhkysenharmaaseen ilmaan. Joka päivä tapasin jonkun, joka oli menossa saamaan tai oli saanut neulahoitoa.”
Yhdysvalloissa on vain muutamia amerikkalaisia lääkäreitä, jotka käyttävät akupunktiota. Newyorkilainen tri William Gutman, yksi niistä harvoista amerikkalaisista lääketieteen tohtoreista, jotka käyttävät sitä, sanoo havainneensa akupunktion hyödylliseksi monenlaisissa sairauksissa. Hän mainitsee niveltulehduksen, hermosäryn, sivuontelotulehduksen, reumasairaudet, limapussintulehduksen ja muita sairauksia. Hän sanoi: ”Saan hoidettavakseni tapauksia, joissa tavallinen hoito ei auta, kun taas akupunktio auttaa.” Hän varoittaa kuitenkin: ”En hoitaisi akupunktiolla syöpää enkä tuberkuloosia, samoin kuin sulkisin pois myös sukupuolitaudit.”
Akupunktiohoidon uranuurtaja Suomessa on antanut yli kahdeksan vuoden aikana noin 4000 potilaalle akupunktiohoitoa. Hän sanoi, että karkeasti arvioiden puolet heistä voidaan katsoa parantuneiksi, ja noin 15 prosenttiin akupunktiokäsittely ei vaikuttanut lainkaan. Suomessa on myös kokeiltu akupunktiopuudutusta muutamissa leikkauksissa.
Tri Jean-Claude Darras, joka toimii Pariisissa erään ranskalaisen akupunktioinstituutin johtajana, sanoo oppilailleen, että akupunktio ei ole yleislääke. Hän sanoo, että se ei voi nuorentaa loppuun kuluneita elimiä, vaikkakin hän väittää sen voivan säännellä niitä toimimaan tehokkaammin. Se ei voi parantaa vammoja tai poistaa syöpäkasvaimia, vaikkakin se voi auttaa ehkäisemään niitä, hän kertoo. Hän sanoo kuitenkin, että kunnollisen koulutuksen ja kokemuksen avulla lääkärit, jotka hoitavat sairauksia akupunktiolla, voivat odottaa, että elimistön toimintahäiriöistä paranee 60 prosenttia. Suurin osa yleislääkärin hoitamista sairaustapauksista on elimistön toimintahäiriöitä.
Kiinalainen akupunktiospesialisti tri C. C. Ting, joka toimi aikaisemmin Hongkongissa kiinalaisen lääketieteellisen korkeakoulun johtajana, esitteli taitoa 550 hämmästyneelle katsojalle St. Johnin yliopistossa New Yorkin kaupungissa. Käytettiin kolmea vapaaehtoista, kaikki maallikkoja. Yksi heistä oli Barbara Grimaldi, joka kuului St. Johnin yliopiston henkilökuntaan. Ting työnsi neulan taitavasti noin neljä senttimetriä hänen oikeaan olkapäähänsä. New York Times -lehti selosti: ”Muutaman minuutin kuluttua tri Ting veti neulan neiti Grimaldin olkapäästä. ’Tuntui aivan siltä kuin hammaslääkäri olisi ruiskuttanut leukaani novokaiinia’, tämä sanoi.” Myöhemmin Ting selitti, että akupunktio ei ollut mikään yleislääke, joka sopii kaikkiin sairauksiin, ja että jokainen tapaus oli arvioitava huolellisesti sekä länsimaisen lääketieteen että kiinalaisen kokemuksen valossa.
’Mielen voitto ruumiista’?
Akupunktion avainkysymys on tämä: Miten se vaikuttaa? Onko se todella ’tieteellistä’, vai onko kyseessä ’mielen voitto ruumiista’? Voitaisiinko se liittää jopa spiritismiin?
Tähän mennessä ei vielä kukaan tiedä, miten akupunktio vaikuttaa. Sen kiihkeimmätkin kannattajat myöntävät, etteivät he tiedä täsmällistä tieteellistä selitystä.
Tästä syystä jotkut ovat herättäneet ajatuksen, että akupunktio liittyy hypnoosiin. Yhdysvaltalainen ortopedi tri Robert Kerland vertasi akupunktiota Lourdesin veden juomiseen tai siihen, kuinka ihmiset haluavat [uskolla parantajan] Oral Robertsin koskettavan itseään ja huutavat sitten: ”Olen parantunut!” Toiset esittävät, että kiinalaiset on aivopesty Mao Tse-tungin ajatuksilla.
Monet ovat kuitenkin eri mieltä. Tri Rosen huomauttaa, että kiinalaiset ovat aikaansaaneet yleisen puudutuksen eläimille käyttämällä akupunktiota. ”En usko kissojen ja koirien lukevan puhemies Maon ajatuksia”, sanoi eräs kiinalainen akupunktion harjoittaja. Tri Darras sanoi ranskalaistenkin suorittaneen kokeita eläimillä osoittaakseen, ettei akupunktion menestys voi johtua suggestiosta tai hypnoosista.
Kun newyorkilaiselta tri Gutmanilta tiedusteltiin asiaa, hän vastasi: ”Psykologinen tekijä liittyy mihin tahansa lääketieteelliseen hoitotapaan. Sen tähdenhän kliinisiä kokeitakin suoritetaan placeboilla [tehottomilla tableteilla]. Koska erityisesti Kiinassa akupunktiota on käytetty menestyksellisesti pediatriikan [lastentautiopin] ja eläinlääketieteen aloilla, . . . psykologinen tekijä vaikuttaa vain hyvin vähän, jos ollenkaan, samoin kuin on asian laita myös missä tahansa muussa hoidossa.”
Tri Rosen pani merkille akupunktioon kohdistuvan epäilyn ja sanoi: ”Ihmisillä on paljon epäilyksiä myös sen suhteen, miten aspiriini vaikuttaa, mutta kuitenkin he ottavat aspiriinia, kun heidän päätänsä särkee.” Hän totesi, että ”kiinalaiset virkatoverimmekin olivat olleet epäileviä, mutta että heidän oli lopulta täytynyt kumartua aistiensa välittämän todistusaineiston edessä”.
Medical World News -julkaisu sanoo: ”Neuvostoliiton ja muiden maiden tutkimukset osoittavat, että iholla olevien kohtien ja sisäelinten väliset heijasteet liittyvät asiaan.” Tri Ting kertoi New York Times -lehdelle: ”Uskomme, että neulan kärki poistaa tiettyjen hermokeskusten herkkyyden ja edistää tervehtymistä.” Toiset selitykset koskettelevat hermoyhteyksiä ja sähkösysäyksiä.
Eastonissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa ilmestyvässä Express-lehdessä tri Lawrence Lamb esitti ajatuksensa akupunktiosta seuraavasti: ”Opimme koko ajan uusia asioita elimistöstä ja jopa uusia tapoja, joilla hermojärjestelmä välittää ärsykkeitä. Ihosta itsestään johtuu monia takaisinkytkentämekanismeja, jotka aiheuttavat kaikenlaisia pulmia. Hyvä esimerkki on se, että kun sallii ihonsa jäähtyä, saa lopulta jäykän niskan.”
Lisätietoa tarvitaan
Tällä hetkellä ei siis ole päästy yksimielisyyteen siitä, miten ja missä määrin akupunktio vaikuttaa. Myönnetään, että monia lisätutkimuksia tarvitsee tehdä sen suhteen länsimaissa ja erityisesti Yhdysvalloissa.
Aikakauslehti Prevention esitti asian näin: ”Yleisön lääkärikunnalle esittämiä järkeviä vaatimuksia on, että se tutkisi huolellisesti ja luottavaisesti akupunktion mahdollisia käyttötapoja. Maailmassa, joka on täynnä kipua ja kärsimystä, meillä ei ole varaa jättää huomioon ottamatta mitään lupaavaa hoitomenetelmää vain siksi, että AMA [Amerikan lääkäriliitto] ei ymmärrä sitä.”
Tri Gutman sanoo: ”Jokaisen, joka haluaa kutsua itseään tosi tiedemieheksi, on täytettävä ennakkoluulottomuuden vaatimus. Olisi huomautettava siitä, että yksi lääketieteen harvoja jättiläisiä – Semmelweis, lapsivuodekuumeen aiheuttajan keksijä ja nykyaikaisen antiseptiikan isä – oli aikansa lääkärikunnan tuomitsema ja vainoama.”
Näin ollen suurimmassa osassa maailmaa Kiinaa lukuun ottamatta akupunktio on yhä kokeiluasteella. Tällä hetkellä ei näytä olevaan mitään todisteita sinä, että se perustuisi vain ’mielen voittoon ruumiista’ tai että se liittyisi hypnotismiin tai spiritismiin. Paljon on vielä kuitenkin opittavaa.