Tarvitseeko ihminen Jumalaa lainkaan?

HEINÄKUUN 21. päivänä (Greenwichin aikaa) 1969 kaksi miestä astui avaruusaluksestaan kuun pinnalle kymmenien miljoonien ihmisten seuratessa sitä television välityksellä. Se oli teknologian huippusaavutus.

Varmasti tämä ihmeellinen noin 380000 kilometrin avaruusmatka oli urotyö, joka todisti ihmisen älykkyydestä ja nerokkuudesta. Jotkut saattavatkin huomauttaa: ’Sen toteuttamisessa ei tarvittu Jumalaa lainkaan.’

Mutta oliko asia todella niin? Miten ihminen pääsi kuuhun?

Lakien tuntemusta vaadittiin

Valmisteluja tehtiin vuosikausia, jopa vuosisatoja. Kuinka niin? World Book Encyclopedia huomauttaa:

”1600-luvun alkupuolella saksalainen tiedemies Johannes Kepler kehitti planeettojen liikettä koskevat lait, jotka osoittivat taivaankappaleiden radat. Nykyään näitä lakeja käytetään tekokuiden ratojen määrittämisessä ja avaruuslentojen suunnittelussa.

”Vuonna 1687 sir Isaac Newton julkaisi liikettä koskevat peruslakinsa, joiden pohjana hän käytti Keplerin työtä. Newtonin samoin kuin Keplerinkin lait ovat avaruuslentojen suunnittelun kulmakiviä.”

Kepler ja Newton eivät tehneet edellä mainittuja lakeja. He ainoastaan keksivät ne eli antoivat selityksen niiden vaikutuksesta. Mutta miksi avaruuslennot ovat riippuvaisia näistä laeista?

Syy on se, että taivaankappaleet noudattavat niitä tarkoin. Niinpä kun ihminen ymmärtää nämä lait, hän voi matemaattisin laskelmin päätellä, missä tietty taivaankappale on tiettynä hetkenä. Taivaankappaleiden järjestyksellinen, johdonmukainen liike tekee sellaiset laskelmat mahdollisiksi.

Esimerkiksi kuu kulkee aina ennustettavissa olevalla radallaan maan ympäri keskimäärin noin 3700 kilometrin tuntinopeudella. Yksi kierros maan ympäri vie siltä 29 vuorokautta 12 tuntia 44 minuuttia ja 2,8 sekuntia. Samoin maa kiitää auringon ympäri noin 107000 kilometrin tuntinopeudella. Sen matka auringon ympäri kestää 365 vuorokautta 6 tuntia 9 minuuttia ja 9,54 sekuntia.

Niinpä maan päällä oleva ihminen kuulentoja valmistellessaan suuntaa avaruusaluksensa avaruudessa olevaan kohtaan, joka on 265000 kilometriä radallaan kiertävän kuun edellä. Erilaisten laskelmien avulla ihminen tietää, että kuu on varmasti tuossa kohdassa ennalta määritettävissä olevana aikana. Ja jos avaruusalus suunnataan oikein ja se saa oikean nopeuden, sekin tulee samaan kohtaan, ja niin kuuhun laskeutuminen on mahdollista.

Lain ja järjestyksen alkuperä

Mikä on aikaansaanut taivaankappaleiden täsmälliset liikkeet, jotka tekevät avaruuslennot mahdollisiksi? Oletko koskaan ajatellut sitä? John Glenn, ensimmäinen maata kiertänyt amerikkalainen astronautti, huudahti liikuttuneena:

”Koko ympärillämme olevan maailmankaikkeuden järjestyksellisyys . . . miljoonien valovuosien läpimittaiset linnunradat, jotka kaikki kulkevat määräradoilla suhteessa toisiinsa.

”Olisiko tämä voinut vain sattua itsestään? Oliko sattuma, että jokin sekalainen ainejoukko äkkiä alkoi kiertää näitä ratoja omasta aloitteestaan? En voi uskoa sitä. . . . Jokin Voima on asettanut tämän kaiken radoilleen ja pitää sen niillä.”

Avaruustiedemieheen tri Wernher von Brauniin teki myös vaikutuksen ”maailmankaikkeuden takana olevan ylijärjen läsnäolo”. Hän selitti:

”Miehitetty avaruuslento on hämmästyttävä saavutus. Mutta tähän mennessä se on avannut meille vain mitättömän pienen oven, josta voimme katsella avaruuden pelonsekaista kunnioitusta herättäviä ulottuvuuksia. Tämän tirkistysaukon kautta saamamme käsitys maailmankaikkeuden suunnattomista arvoituksista vain vahvistaa uskoamme sen luojaan.”

Avaruudesta on todellakin löydetty taivaankappaleiden suunnaton, monimutkainen kokonaisuus, jota hallitsee mielikuvituksellinen matemaattinen tarkkuus. Cambridgen yliopiston matematiikan professori P. Dirac kirjoitti Scientific American -lehdessä: ”Tilannetta voitaisiin ehkä kuvailla sanomalla, että Jumala on erittäin nerokas matemaatikko, joka käytti hyvin korkeatasoista matematiikkaa rakentaessaan maailmankaikkeuden.”

Eikö olekin ilmeistä, että laeilla, jotka ovat saaneet aikaan tällaiset maan, kuun ja tähtien järjestykselliset liikkeet, on täytynyt olla Lainlaatija? Ilman näitä lakeja avaruuslennot olisivat mahdottomia, koska taivaankappaleet olisivat kaaostilassa! Eikö sitten olekin selvää, että ihmisen kuuhun laskeutumisetkin olisivat mahdottomia ilman Jumalaa, joka loi nämä lait ja pitää ne voimassa?

Mutta onko ihminen riippuvainen Jumalasta vain matkustaessaan avaruudessa?

Ravinnon varaaminen

Viime aikoina on julkaistu innostuneita selostuksia niin sanotusta ”vihreästä vallankumouksesta”, jonka ihmisen kehittämät ”ihmevehnä”- ja ”ihmeriisi”-lajikkeet ovat saaneet aikaan. Niinpä jotkut asiantuntijat sanovat, että ihmisen nerokkuuden ansiosta maapallon kasvavalle väestölle tullaan varaamaan runsaasti ravintoa.

Mutta voidaanko tämän ravinnon varaamisesta antaa kunnia ihmiselle? Riippuuko viljan kasvu itse asiassa ihmisen ponnisteluista ja teknologiasta?

Todellisuudessa ihminen ei luonut niin kutsuttuja ”ihme”-viljoja. Jo olemassa olevista vehnä- ja riisilajikkeista vain kehitettiin jalostamalla tuottoisampia lajikkeita. On totta, että ihminen työskenteli ankarasti istuttaakseen ja kastellakseen siementä ja ahersi sitten korjatakseen sadon. Mutta ihminen ei pannut sitä kasvamaan, eihän? Ei, sillä kasvit valmistavat ravinnon.

Ne tekevät sen fotosynteesinä tunnetun merkittävän tapahtumasarjan välityksellä. Useita vuosia sitten eräs biologian professori, Frits W. Went, kirjoitti siitä:

”Energian suhteen ei ole mitään siihen verrattavaa: se saa vihreät kasvit kasvamaan – kaikki vihreät kasvit kaikkialla maailmassa, . . . Ja tonneina laskien sen tuotanto saa ihmisen teollisuustuotannon näyttämään merkityksettömältä. Joka vuosi maailman terästehtaat valmistavat 320 miljoonaa tonnia terästä ja maailman sementtitehtaat 295 miljoonaa tonnia sementtiä. Maailman vihreät kasvit tuottavat kuitenkin 135 miljardia tonnia sokeria joka vuosi.”

Voitko näin ollen ymmärtää, miksi fotosynteesiä on kutsuttu ”maailman tärkeimmäksi erilliseksi kemialliseksi prosessiksi”? Kaikki maanpäällinen elämä riippuu tavalla tai toisella siitä! Mutta mikä saa aikaan fotosynteesin? Olisiko se voinut tulla vain itsestään?

Tiedetään hyvin, mitä vihreät kasvit käyttävät ravintoaineita valmistaessaan: ilman hiilidioksidia, maaperän vettä ja auringonvaloa. Nämä kaikki tunkeutuvat kasvisoluihin, joissa on merkittävää lehtivihreäksi kutsuttua ainetta. Asetelma on nyt valmis, jotta fotosynteesin hämmästyttävä tapahtumasarja voi alkaa. Science News Letter -julkaisu selittää:

”Täällä ’jumalat’ suorittavat ihmeensä. Auringonvalo varaa energian tuolle suurelle kemialliselle muutokselle, ja lehtivihreä toimii ’kytkintauluna’, joka valvoo reaktiota. Näiden kahden vaikutuksesta hiilidioksidi ja vesi yhtyvät nyt luomaan kaiken ravinnon perustan, yksinkertaisen sokerin.” Tästä sokerista vihreät kasvit tekevät myös monimutkaisempia hiilihydraatteja, rasvoja, valkuaisaineita ja vitamiineja.

Miksi edellä lainattu tieteellinen aikakauslehti sanoo ’jumalien’ suorittavan tämän merkittävän muodonmuutoksen? Siksi, että vain korkein äly voisi laatia ja luoda sellaisen hämmästyttävän prosessin. Se on ”prosessi, jota kukaan ei ole vielä kyennyt toistamaan koeputkessa”, kuten professori Went selittää.

Itse asiassa ihminen ei ole ainoastaan kyvytön jäljittelemään fotosynteesiä, vaan hän ei edes ymmärrä, miten se tapahtuu! Tiedekirjailija John Pfeiffer sanoi: ”Tutkijat viittaavat usein fotosynteesireaktioon ’mustana laatikkona’ – mikä osoittaa, että he tietävät, mitä menee sisään ja mitä tulee ulos, mutta he eivät ole varmoja kaikesta, mitä tapahtuu sisäpuolella.”

On varmasti käsittämätöntä uskoa, että sellainen monimutkainen ihmisymmärryksen ylittävä prosessi olisi voinut syntyä sattumalta. Voimakas ’Jumala’ sai sen todellakin aikaan! Eikö olekin ilmeistä, että me olemme riippuvaisia hänestä ravinnon saantimme suhteen?

Elämänmuotojen keskinäinen riippuvuus

Oletko tiennyt, että fotosynteesi varaa meille myös elämää ylläpitävää happea? Kun kasvisolut hajottavat vedystä ja hapesta koostuvat vesimolekyylit, ne käyttävät vedyn ravinnon valmistukseen ja poistavat hapen hyödyttömänä. Ihminen sen sijaan hengittää sisään happea. Hän tarvitsee sitä elääkseen.

Toisaalta kasvit ovat riippuvaisia meidän elimistömme soluissa tapahtuvasta energiantuotantoprosessista. Miten niin? Koska tämän ihmisen ja eläinten energiantuotantoprosessin jätetuotteena syntyy hiilidioksidia. Vihreät kasvit tarvitsevat tätä hiilidioksidia jatkaakseen fotosynteesiä, joka on maapallon kaiken ravinnon lähde!

Elämä on todellakin riippuvainen elollisten välisestä hämmästyttävästä hiilidioksidin ja hapen kiertokulusta! Jos se jotenkin häiriytyisi, ihminen kuolisi maan päältä sukupuuttoon.

Mutta ihminen on riippuvainen myös monista muista ihmeellisistä toiminnoista, jotka jatkuvasti ovat käynnissä hänen ympärillään. Esimerkiksi vaatimaton kastemato tekee maaperän hedelmälliseksi. On arvioitu, että kastemadot saattavat vuodessa siirtää hehtaarin alueella elimistönsä läpi parikymmentä tonnia maata, ja näin ne muodostavat elämää ylläpitävää ruokamultaa, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen.

Myös ilman kukkia hedelmöittäviä mehiläisiä ”monet hedelmäpuut ja kasvikset kuolisivat”, selittää eräs tietosanakirja. Kaikkialla maan päällä, minne vain katsookin, on ihmeellisen sopusointuisesti toimivien monimutkaisten suhteiden kudos. Eikö ole ilmeistä, että elämämme riippuu Jumalasta? – Apt. 14:16, 17.

Elämän alkuperä

Jotkut saattavat kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi, tarvitsemmeko todella Jumalaa elääksemme. He saattavat sanoa: ”Olen nähnyt sanomalehdissä sentapaisia otsakkeita kuin ’ELÄMÄÄ LUOTU KOEPUTKESSA’.” Onko totta, että ihminen on luonut elämää?

Ei, se ei ole totta. Ihminen ei ole tehnyt mitään muuta kuin muutamia aineita, jotka ovat niiden aineiden osia, jotka muodostavat elämän perusyksikön, elävän solun. Tiedemiehet ovat valmistaneet laboratorioissaan ainoastaan molekyylejä, esimerkiksi aminohappoja, jotka koostuvat enintään muutamasta atomista. Mutta yhdessä ainoassa miljoonista atomeista koostuvassa valkuaisaineessa saattaa olla tuhansia aminohappoja! Ja kuitenkin elävässä solussa on satoja valkuaisaineita samoin kuin muitakin monimutkaisia aineita!

Elävä solu on monimutkaisuudessaan todella arvoituksellinen. J. A. V. Butler selitti äsken ilmestyneessä kirjassaan The Life Process: ”Yksinkertaisimmatkin nykyään tuntemamme täydelliset eliöt ovat melkein uskomattoman monimutkaisia. On vaikea kuvitella mielessään niitä vaiheita, joiden kautta ne ehkä ovat syntyneet.” Niinpä vuoden 1971 Encyclopedia Americana toteaa: ”Tiedemiehet ovat kaukana siitä, että kykenisivät synnyttämään elämää keinotekoisesti laboratoriossa.”

On ilmeistä, että elävä solu on niin monimutkainen, että tiedemiehet ovat kykenemättömiä lähimainkaan tekemään sitä, ja kuitenkin ihminen ja muut monisoluiset elolliset ovat vielä paljon monimutkaisempia kuin yksisoluiset eliöt.

Ihmisen aikaansaaminen

Yksi ainoa naisessa oleva hedelmöitynyt solu kehittyy järjestyksellisen suunnitelman mukaan ihmislapseksi. ”Se on suoraan sanoen ihme”, sanoi Newsweek-lehti 25.10.1965 ja lisäsi: ”Ei ole mitään tapaa, jolla voisi tarkoin ajoittaa hedelmöitymisen ratkaisevan hetken. Kukaan tiedemies ei voi kertoa, mitkä ihmeelliset voimat ryhtyvät silloin kehittämään ihmissikiön elimiä ja myriadien hermosolujen verkostoa.”

Pienen pienessä alkuperäisessä hedelmöityneessä solussa on kaikki neuvot ja ohjeet täysikasvuisen ihmisen luomiseksi! Jos nämä ohjeet pystyttäisiin kirjoittamaan, ne täyttäisivät useita 20–30-osaisia tietosanakirjasarjoja! Ja kuitenkin jokainen elimistön tuottamista miljardeista soluista sisältää kaikki nämä ohjeet!

Jollakin tavalla jokaisen solun kaikki muut ohjeet kuitenkin vaimennetaan, paitsi ne, joita tuo tietty solu tarvitsee erikoistuakseen. Niinpä joistakin tulee lihas-, toisista hermo-, kolmansista luusoluja jne. Sitten jokin hämmästyttävä ohjaava voima järjestää nämä sadat erityyppiset solut ihmislapseksi, joka on tehty niin ihmeellisesti, että se hämmentää mielikuvituksen.

Ihmisen monimutkaisuuden ymmärtää kenties parhaiten, kun panee merkille, miten mutkikkaita myös eläimet ovat. Esimerkiksi tietojenkäsittelyopin tutkija tri Warren S. McCullock sanoi viitatessaan muurahaisen ihmeellisyyksiin: ”Tietokoneet ovat oikeastaan kömpelöitä, typeriä otuksia. . . . Niillä ei ole edes vajaakykyisen muurahaisen aivoja.” Myös julkaisu Natural History huomautti: ”Yhden ainoan meritähden hermosto erilaisine hermosoluineen ja -syineen on monimutkaisempi kuin Lontoon puhelinkeskus.”

Eikö vaatimattoman muurahaisen ja meritähden hämmästyttävä monimutkaisuus korostakin Jumalan luoman paljon arvokkaamman ihmiselimistön suurenmoisuutta? Ihmisen hermosto tallettaa noin 100 miljoonaa aistimusta sekunnissa, hänen silmänsä ottavat täydellisesti yhteen sopivia kolmiulotteisia liikkuvia värikuvia, hänen maksansa suorittaa satoja elämää ylläpitäviä kemiallisia muutoksia, ja samaten hänen monet muut elimensä suorittavat hämmästyttäviä tehtäviä! Etkö olekin yhtä mieltä raamatunkirjoittajan kanssa, joka huudahti: ”Olen tehty ylen ihmeellisesti”? – Ps. 139:14.

Emme siis voi muuta kuin päätellä, että me olemme nykyään elämän ja elämää ylläpitävien toimintojen suhteen aivan yhtä riippuvaisia Jumalasta, kuin ihminen on aina ollut. Jumalan suurenmoiset luomistyöt ovat todella ihailtavia järjestyksellisyytensä ja täydellisyytensä vuoksi.

Toisaalta ihmisten asiat ovat niin sekavat ja epätäydelliset! Käytännöllisesti katsoen kaikkialla on kärsimystä, hätää ja pahuutta. ’Miksi?’ saatat kysyä. ’Miksei Jumala tee asiassa jotakin? Osoittaako hänen pahuudensallintansa, että hän ei välitä tai että hän on unohtanut ihmisen?’

[Kuva s. 5]

Ihmisen avaruusmatkat ovat riippuvaisia taivaankappaleiden liikkeitä hallitsevista laeista. Kuka on näiden lakien alkuunpanija?

[Kuva s. 6]

Auringonvalo, ilman hiilidioksidi ja maaperän vesi yhtyvät ihmeteltävällä tavalla, mikä tuottaa ihmiselle ravintoa

[Kuva s. 7]

Ihmiset ja eläimet hengittävät sisään happea ja luovuttavat hiilidioksidia; kasvit hengittävät sisään hiilidioksidia ja luovuttavat happea. Ihminen ei suunnitellut tätä kiertokulkua

[Kuva s. 8]

’Lapsen aikaansaaminen on suoraan sanoen ihme. Kukaan tiedemies ei voi ymmärtää siihen liittyviä ihmeellisiä voimia’