Oletteko valmiit ottamaan vastaan uuden tulokkaan?
PÄIVÄ oli ollut kova. Mikään ei näyttänyt sujuneen hyvin. Johtajat eivät olleet tyytyväisiä myyntilukuihin. Asiakkaat valittivat, etteivät he olleet saaneet tilaamiaan tavaroita ajoissa. Synkkä ilmapiiri vallitsi toimistossa koko päivän. Olin masentunut ajaessani kotiin tuona iltana.
Kun avasin etuovellemme johtavan portin, kaksivuotiaan tyttäremme innostunut lörpötys hänen juostessaan polkua pitkin minua vastaan palautti minut äkisti tolalleni. En tiedä, mitä hän sanoi. Se ei ollut tärkeätä. Siirryin välittömästi toimiston synkkyydestä pikku tyttäremme maailmaan. Mikä helpotus olla kotona! Niin, lapset jotenkin kykenevät saamaan meidät unohtamaan pulmamme.
Vaimoni ja minä olemme neljännen vuosikymmenemme puolivälissä, mutta olemme yhtä mieltä siitä, että pikku tyttäremme kanssa viettämämme viimeiset kaksi vuotta ovat olleet todellista koulutusta. Meillä on tosin ollut väsyttävät, jopa pettymystä tuottavat hetkemme. Toisinaan ”söisimme hänet suihimme” kiintymyksestä, ja toisinaan melkein toivomme, että olisimme syöneetkin! Mutta kaiken huomioon ottaen hänen läsnäolonsa on tuottanut meille suurta iloa.
Odotatteko te perheenlisäystä? Oletteko valmiit ottamaan vastaan uuden tulokkaan? Sanotteko, että teillä on niitä jo kuusi kappaletta? Hienoa! Kokemuksestanne voisitte epäilemättä lisätä paljon seuraavaan esitykseen.
Yhdeksän kuukauden valmistelut
Hedelmöityminen, raskaus ja syntymä ovat todella ihmeellisiä. Ihmiset eivät pysty luultavasti koskaan täysin selittämään, mitä äidin kohdussa tapahtuu noina yhdeksänä kuukautena. Ajattelehan sitä! Hedelmöitymisen hetkellä tämä luomus, joka on niin suuressa määrin vaikuttava elämäänne, on pienempi kuin i-kirjaimen piste. Kolme viikkoa myöhemmin se on kasvanut suunnilleen t-kirjaimen korkuiseksi.
Viiden kuukauden ikäinen syntymätön lapsi saattaa päästä jalkapohjiin mitattuna olla tämän lehden sivun korkuinen. Vielä neljä kuukautta, ja tuo 2 1/2 – 4 1/2 kiloa painava pikkuinen päästää parkaisun, joka saa sydämesi sykkimään kiivaasti ja joka itse asiassa sanoo: ”Tässä minä olen. Oletko valmis ottamaan minut vastaan?” Todellisuudessa nuo yhdeksän kuukautta ovat suoneet juuri kylliksi aikaa mielesi, tunteittesi ja ruumiisi valmistamiseksi toivottamaan uusi ystäväsi tervetulleeksi.
Jos olet äiti, niin muista, että se, mitä sisälläsi tapahtuu, on hyvin ihmeellistä ja luonnollista. Älä ole ylen määrin huolissasi ruumiissasi tapahtuvista muutoksista. Kannattaa kuitenkin hankkia jonkin verran tietoa siitä ihmeellisestä kehityskulusta, joka alkaa munasolun hedelmöitymisestä ja päättyy lapsen lopulliseen syntymiseen. Vierailu kirjastoon tai paikalliseen kirjakauppaan auttaa sinua löytämään tällaista tietoa. Se antaa sinulle ymmärrystä ja auttaa sinua valmistautumaan uutta tulokasta varten.
Minkä nimen valitsette? Lapsenne tullaan tuntemaan sillä kauan aikaa, joten sitä tulisi ajatella vakavasti. Jotkut vanhemmat valitsevat nimet Raamatusta. Toiset valitsevat nimen, joka liittyy ensisijaisesti sukuun. Saatatte ajatella nimeä, jolla on henkilökohtaista merkitystä teille itsellenne. Jotkut vanhemmat ovat jopa keksineet aivan omaperäisen nimen. Mutta älkää antako lapsellenne nimeä, joka aiheuttaa hänelle kiusallisia tai hämmentäviä tilanteita, kun hän kasvaa vanhemmaksi. Maher-Saalal Haas-Bas kuulosti ehkä raamatullisten aikojen israelilaisista hyvältä nimeltä, mutta nykyään se aiheuttaisi vaikeuksia useimmissa paikoissa. – Jes. 8:1.
Halunnet myös valita lääkäriksesi sellaisen, johon voit tuntea luottavasi. Jos olet kristitty, haluat lääkärin, joka kunnioittaa Raamatun valmentamaa omaatuntoasi, joka saattaa vastustaa joitakin hoitomenetelmiä. Rh-tekijä saattaa joskus aiheuttaa huolta, ja siksi on viisasta ottaa jo raskautesi alkupuolella selville, onko se ehkä sinun pulmasi. Ensimmäisessä lapsessa syntyy kuitenkin harvoin Rh-tekijästä aiheutuvia komplikaatioita.
Sitten on ostettava vaatteita ja vauvanvaippoja, joita tarvitaankin paljon. Entä haluatko synnyttää lapsen kotona vai sairaalassa? Jos olet isä, niin aiotko olla läsnä synnytyksessä? Nämä ovat vain muutamia niistä monista seikoista, joita kysytte itseltänne ja joita pohditte noina yhdeksänä kuukautena. Mutta on tehtävä muitakin ratkaisuja.
Rintaruokintaako? Entä rokotukset?
Yksi varhaisia ratkaisuja on se, ruokitaanko lasta rinnasta vai pullosta. On totta, että pulloruokinta on vaivattomampaa. Mutta vaikka lehmänmaitoa voidaan muunnella sopimaan riittävän hyvin lapsen fyysisiin tarpeisiin, lapsella on tärkeä tunneperäinen tarve, jonka äiti täyttää imettämällä häntä.
Mikään korvike ei voi myöskään täysin vastata sitä ravintoa ja suojaa, jota antamaan äidinmaito luotiin. Ensimmäisinä kahtena tai kolmena päivänä erittyy pienokaiselle tärkeää pihkamaitoa (colostrum), joka muuttuu yhä vahvemmaksi tavalliseksi maidoksi pienokaisen tarpeita vastaavasti. Rintamaidon lämpötila pysyy vakiona, siinä ei ole bakteereita, se on helposti sulavaa, se sisältää kaikkia vitamiineja, ja on todisteita siitä, että se suojaa tartunnoilta.
Jos päätät ruokkia lastasi rinnasta, sinulla saattaa olla alussa joitakin kenties jännityksen tai huolestuneisuuden aiheuttamia vaikeuksia. Älä ole niistä huolissasi. Hellittämättömyys tuottaa tavallisesti tyydyttäviä tuloksia. Saatat vasta useiden viikkojen kuluttua tuntea maidon erityksen olevan täysin normaalia.
Herää myös kysymys rokotuksesta. Vaikuttaa siltä, että lääketiede lisää jatkuvasti niiden rokotusten määrää, joita se suosittelee lasten suojelemiseksi. Teidän on päätettävä, mitkä rokotukset lapsenne saa, tai annetaanko hänelle mitään rokotusta. Tämä lehti ja muut julkaisut ovat sisältäneet erinomaisia tietoja tästä aiheesta, ja suorittamalla jonkin verran tutkimuksia voitte paremmin päättää, minkä uskotte olevan parasta.
Varhainen kasvatus
Älkää hämmästykö havaitessanne, että ette enää elä omaa elämäänne, kun uusi tulokas saapuu kotiin ensimmäisen kerran. Saatatte havaita, että vauvan erityistarpeiden vuoksi hänen halunsa ja määräyksensä suuressa määrin hallitsevat perhe-elämäänne. Lujuus ja ystävällisyys voivat kuitenkin vähitellen valmentaa pienokaisen tajuamaan, että hänestä on tullut jo vakiintuneen perhekunnan jäsen, ja tasapaino voidaan jälleen saavuttaa.
Auttakaa lastanne alusta pitäen ymmärtämään tottelemisen tarve, vaikka se toisinaan merkitsee avoimen kämmenen kohdistamista hänen pienen olemuksensa herkkätuntoiseen kohtaan. Tottelevaisuus voi olla todellinen suoja kaikenlaisia vaaroja vastaan. Lasten kannalta maailma on täynnä uutta ja ihmeellistä tutkittavaa, mutta sellaiset tutkimusmatkat voivat olla erittäin vaarallisia. Tottelevaisuus suojelee uutta tulokastanne.
Hyvin varhaisessa iässä, 1–2-vuotiaina, lapsia voidaan opettaa istumaan hiljaa jonkin aikaa. Tämä on teille hyvin tärkeätä, jos perheenne nauttii Raamatun tutkimisesta ryhmässä toisten kanssa. Lapset pitävät mielellään kirjaa käsissään isän ja äidin tavoin, ja pieni, paksulehtinen kirja, johon on liimattu sopivia kuvia, riittää usein alussa, kun kirjan lehdet helposti repeytyvät.
Jos lapsenne tulee levottomaksi, lyhyt käynti ulkona raittiissa ilmassa saattaa olla avuksi. Jos hän jatkaa huonoa käytöstään, seuraava ”käynti” ei olisikaan yhtä virkistävä. Pian tulee aika, jolloin ulos menemisen mainitseminenkin herättää muiston siellä saadusta epämiellyttävästä kokemuksesta, ja aikaansaa nopean vastakaiun. Muistakaa myös, että kiitoksen suominen on hyvin tärkeää kaikessa kasvattamisessa. Kun lapsenne istuu kiltisti, kiittäkää häntä, ja hän säteilee sisäistä onnea.
Lapsenne opettaminen laskemaan, esittämään runoja tai lukemaan kuuluu osana hänen kasvattamiseensa. Mieli on Jehova Jumalan antama ihmeellinen lahja, ja se, missä määrin sitä kehitetään tänä varhaisena ikäkautena ratkaisee usein sen myöhemmän käytön laajuuden.
Kodissa annettua kasvatusta tarvitaankin runsaasti. Lasta voidaan opettaa keräämään lelunsa pois, panemaan likaiset vaatteensa oikeaan paikkaan, pukeutumaan ja riisuutumaan jo ennen kolmen vuoden ikää. Se, että saa hänet tekemään nämä itse, saattaa viedä enemmän aikaa, mutta hänen valmentamiseensa käyttämäsi aika on sijoitus. Havaitset hyödyn myöhemmin.
On todella ilo nähdä pienten lasten käskemättä keräävän pois lelunsa, järjestävän huoneensa tai tekevän muita heille opetettuja tehtäviä. On myös ilo kuulla heidän aloittavan pyyntönsä sanoilla: ”Saisinko, isä, . . .” tai sanovan: ”Kiitos, äiti.” Kaikkein parasta on kuitenkin nähdä heidän arvostuksensa Jumalaa kohtaan kasvavan. Saatat jonakin päivänä istuutua aterialle, ja ennen kuin ennätät kiittää ruoasta rukouksessa, pikkuisesi voi muistuttaa sinua. ”Sulje silmät, isä.” Miten onnellinen oletkaan, että hän oppii jäljittelemään esimerkkiäsi ja kiittämään Jumalaa! Ei ole koskaan liian varhaista alkaa rakentaa hänen mielessään ja sydämessään oikeaa suhdetta Luojaan.
On tietysti aina hyvä muistaa, että lapset eivät ole mitään ’pikku enkeleitä’, joten valmistautukaa pettymyksiin. Toisinaan voi tuntua siltä, että antamanne kasvatus ei tuota mitään tuloksia, ja saatatte tuntea itsenne täysin pettyneiksi ja masentuneiksi. Huomaatte usein ajattelevanne: ”Kasvatammeko me häntä oikein?” Älkää silti koskaan hellittäkö.
Lasten mielialat ja kehitysvaiheet vaihtelevat monin tavoin. Ei ole mitään ehdottomia sääntöjä heidän erilaisten luonteenlaatujensa käsittelemiseksi. Voidaan vain sanoa, että he kukoistavat rakkaudesta, talttuvat kurin avulla, iloitsevat huomaavaisuudesta ja arvostavat kärsivällisyyttä. Kun he ovat teidän ikäisiänne, he ovat teille kiitollisia antamastanne kasvatuksesta.
Iloa ja tyydytystä
Uuden tulokkaan ensimmäinen parkaisu synnyttää sinussa, sen äidissä, sanoin kuvaamattoman ilon tulvahduksen. Saat myös suurta iloa, kun vauva hymyilee ensi kerran, kun hän nostaa päätään nähdäkseen, mitä hänen ympärillään tapahtuu, kun hän jokeltelee, kun hän yrittää pureskella omia varpaitaan tai kun hän pää keikkuen seuraa sinua ympäri huonetta. Havaitsette, ettei kulu päivääkään ilman hämmästelynaihetta ja keskustelua pienokaisen kehityksestä. Jonakin päivänä sinä kurkistat lapsen pikku vuoteeseen ja saat osaksesi maailman leveimmän ja valoisimman hymyn, jonka uskot varmasti merkitsevän sitä, että hän tunsi sinut isäkseen.
Vanhemmat saavat suurta tyydytystä nähdessään lapsen kehittyvän henkisesti ja ruumiillisesti. Jonakin päivänä saatat syödessäsi lukea vieressäsi olevaa kirjaa, kun tulet yhtäkkiä tietoiseksi siitä, että kohottaessasi haarukkaasi tuo vieressäsi istuva pikku matkija tekee samoin. Sitten huomaat, että hänkin on lukevinaan ja tutkii huolellisesti käsiesi ja käsivarsiesi täsmällistä asentoa jäljitelläkseen sitä. Näet usein itsesi lapsessasi.
Milloin viimeksi hyppelit kuin sammakko tai olit olevinasi kisumirri tai ahtauduit sängyn alle piiloon? Saatat havaita tekeväsi kaikkea eriskummallista. Sinusta on hauska seisoa päälläsi tai hypellä. Lehmät, hevoset ja naapurin koirakin vetävät tavallista enemmän huomiotasi puoleensa. Olet innokas palaamaan kotiin iltaisin.
Toisaalta sinusta, joka olet äiti, saattaa joskus tuntua varsin koettelevalta olla pikkulapsen kanssa kaiken päivää. Mutta sitten lapsi tekee jotakin, joka saa sinut kerrassaan haluamaan syleillä häntä. Ehkä harjaat hänen hiuksiaan ja käsket hänen pitää päätään paikallaan. Silloin huomaat: siinä hän on, kädet painettuina tiukasti kasvoja vasten, suu auki ja posket lommollaan ’pitämässä päätään paikallaan’.
Niin, teillä on paljon odotettavissa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että lasten kasvattaminen nykyisessä rikollisuuden raastamassa maailmassa ei ole helppoa. Me elämme Raamatun ennustamissa ”viimeisissä päivissä” ja nämä ovat ”vaikeita aikoja”. Pahuus vaikuttaa kaikkialla – naapuristossa, kouluissa, leikkikentillä – ja teillä on oleva kädet täynnä työtä estäessänne lastanne tulemasta monien muiden tavoin ’vanhemmilleen tottelemattomaksi’. – 2. Tim. 3:1, 2.
On surullinen totuus, että monet nykyajan nuoret ovat kapinallisia ja muuttuvat rikollisiksi, niin että he eivät tuota vanhemmilleen iloa ja tyydytystä, vaan päinvastoin suurta tuskaa ja sydänsurua. Sen tähden on erittäin tärkeää opettaa nuorille Jumalan sanan Raamatun vanhurskaita periaatteita lapsuudesta alkaen. Vain siten te voitte toivoa, että varjelette lapsenne onnettomuudelta ja itsenne sydänsurulta. – 2. Tim. 3:15.
Raamatunkirjoittaja sanoi kauan sitten: ”Lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti [palkka, Um].” – Ps. 127:3.
Vaimoni ja minä olemme saaneet tuon palkan. Toinen lapsemme on jo syntynyt, ja toivomme tosiaan olevamme paremmin valmistautuneita vastaanottamaan hänet. – Lähetetty.